Kunnan toimintavelvoite ja toiminnan oikeudellinen ohjaus kulttuuritoimessa, liikuntatoimessa ja nuorisotyössä.
TERÄVÄINEN, SIRPA (2001)
TERÄVÄINEN, SIRPA
2001
Julkisoikeus - Public Law
Taloudellis-hallinnollinen tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2001-04-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-9445
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-9445
Tiivistelmä
Kunnan kulttuuri- ja liikuntatoimen sekä nuorisotyön pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon ankkuroitunut toimintaympäristö ja oikeudellinen infrastruktuuri on 1990-luvulla laajentunut ja monipuolistunut. Kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja eurooppaoikeus osana Suomen oikeusjärjestystä ohjaavat yhä vahvemmin kulttuurin, liikunnan ja nuorisotyön tehtävien sisältöä.
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mikä on kunnan toimintavelvoite kulttuuritoimessa, liikuntatoimessa ja nuorisotyössä, millaisella organisaatiokompetenssilla velvoitteet pitäisi hoitaa ja millainen oikeudellinen ohjaus toimintaan kohdistuu. Suomalaisen kunnan tehtäviä, organisointia ja oikeudellista ohjausta verrataan Ruotsiin ja Eestiin.
Hallinto-oikeuteen ja siinä kunnallisoikeuteen lukeutuvassa sääntelyteoreettisessa ja oikeusvertailevassa tutkimuksessa selvitetään toisaalta, miten kunnan kulttuuritoimen, liikuntatoimen ja nuorisotyön tehtävät erityislakien mukaan pitäisi hoitaa ja toisaalta, miten asiat tosiasiallisesti ovat. Tutkimuksessa systematisoidaan kunnan toiminnan oikeudellinen ohjaus sekä kootaan näiden alojen ohjelmaperusteisen laintulkinnan periaatteet.
Kunnan kulttuuritoimen, liikuntatoimen ja nuorisotyön oikeudellinen infrastruktuurin ydin Suomessa, Ruotsissa ja Eestissä on osin samanlainen ja osin erilainen. Ruotsi on vahvin kunnallisen itsehallinnon maa ilman po. alojen erityislainsäädäntöä. Eesti on ottanut oppia Suomesta sekä liikuntalain että nuorisotyölain säätämisessä. Kunnan yleisen kulttuuritoimen säädöstäminen on puhtaasti suomalainen ilmiö.
Kunnan kulttuuripolitiikan uutta suuntaa Ruotsissa haetaan yhteistyöstä paikallisten toimijoiden kanssa ja kulttuurikysymykset halutaan saattaa päätöksenteon ytimeen. Eestissä kuntien taloudelliset vaikeudet ovat hidastaneet kulttuurisia toimia. Suomen kuntien yhdeksi kulttuuritoimen vahvuudeksi on noussut taiteen perusopetus, jota kunnissa hoidetaan useimmiten yhteistyössä eri toimijoiden kesken.
Kunnan liikuntatoimen yhteinen ydintehtävä kaikissa vertailumaissa on liikuntapaikkojen tarjoaminen kunnan asukkaille. Maiden liikuntajärjestelmiä yhdistää työnjako ja yhteistyö kunnan ja liikuntajärjestöjen kesken.
Suomessa kuntien nuorisotyön lippulaivaksi on EU-lisärahoituksella noussut nuorten työpajatoiminta. Kansalaistoiminnan tukeminen, nuorten osallistumisen edistäminen sekä nuorisotiedotus ovat kaikille vertailumaille yhteisiä nuorisotyön sisältöjä. Eestin tuore nuorisotyölaki velvoittaa kunnan ja kaupungin valtuuston asettamaan nuorisotyölle tavoitteet sekä kirjaamaan kehittämissuunnitelmaansa niiden saavuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet. Koululaisten iltapäivätoiminta Suomessa, lakisääteinen koululaisten hoiva Ruotsissa ja lakisääteinen harrastuskoulutoiminta Eestissä ovat kunkin maan vastaus koulun ulkopuoliseen tai perusopetukseen integroituun oppimiseen.
Suomalaisen kunnan organisaatiovapaus on tuottanut yleisimmin yhden tai kahden laaja-alaisen lautakunnan malleja. Viranhaltijat on sijoitettu moniammatilliseen tulosalueeseen. mutta todellista yhteisyyttä hallinnon keventämisoperaatioilla ei ole saavutettu. Myöskään kaikkia kuntalain antamia organisointivaihtoehtoja ei ole käytetty. Ruotsissa on siirrytty pääasiallisesti yhdistettyihin kulttuuri- ja vapaa-aikalautakuntiin. Mallissa valtuusto on antanut yhdelle lautakunnalle kaksi tehtävää. Viranhaltijatasolla kulttuuri- ja vapaa-aikakysymykset hoidetaan yleisimmin kulttuuri- ja vapaa-aikatoimistossa.. Eesti poikkeaa Suomesta ja Ruotsista. Valtuustolla on mahdollisuus asettaa valiokunta hoitamaan kulttuuri- ja liikunta-asioita sekä nuorisotyötä mutta menettely ei ole yleistä. Pääasiassa kulttuuri-, liikunta- ja nuorisotyöasioista vastaavat kuntakohtaisesti eritavoin organisoidut työntekijät.
Suomalaisen kunnan kulttuuritoimen, liikuntatoimen ja nuorisotyön ohjelmaperusteista laintulkintaa ovat ohjanneet toisaalta lakeihin kirjoitetut arvot ja toisaalta toisilleen ristiriitaiset periaatteet. Jotta erityislakien väljä toimintavelvoitteen sisältö avautuisi nykyistä paremmin lainsoveltajille, olisi suotavaa, että tulkintaan voisivat vakiintua 1. toiminnan yhteiskunnallisen vaikuttavuuden periaate, 2. kunnan ja yhdistysten välisen uuden kumppanuuden periaate, 3. poikkihallinnollisuusperiaate, 4. alueellisuusperiaate, 5. kansainvälistymisperiaate ja 6. sivistyksellisten perusoikeuksien periaate.
Sivistyksellisten perusoikeuksien soisi saavan suomalaisen kunnan kulttuuri- ja liikuntatoimen sekä nuorisotyön tehtävien tulkinnassa nykyistä vahvemman merkityksen.
Avainsanat: kunnan toimintavelvoite, toiminnan oikeudellinen ohjaus, kunnan kulttuuritoimi, kunnan liikuntatoimi, nuorisotyö, muut sivistykselliset perusoikeudet.
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mikä on kunnan toimintavelvoite kulttuuritoimessa, liikuntatoimessa ja nuorisotyössä, millaisella organisaatiokompetenssilla velvoitteet pitäisi hoitaa ja millainen oikeudellinen ohjaus toimintaan kohdistuu. Suomalaisen kunnan tehtäviä, organisointia ja oikeudellista ohjausta verrataan Ruotsiin ja Eestiin.
Hallinto-oikeuteen ja siinä kunnallisoikeuteen lukeutuvassa sääntelyteoreettisessa ja oikeusvertailevassa tutkimuksessa selvitetään toisaalta, miten kunnan kulttuuritoimen, liikuntatoimen ja nuorisotyön tehtävät erityislakien mukaan pitäisi hoitaa ja toisaalta, miten asiat tosiasiallisesti ovat. Tutkimuksessa systematisoidaan kunnan toiminnan oikeudellinen ohjaus sekä kootaan näiden alojen ohjelmaperusteisen laintulkinnan periaatteet.
Kunnan kulttuuritoimen, liikuntatoimen ja nuorisotyön oikeudellinen infrastruktuurin ydin Suomessa, Ruotsissa ja Eestissä on osin samanlainen ja osin erilainen. Ruotsi on vahvin kunnallisen itsehallinnon maa ilman po. alojen erityislainsäädäntöä. Eesti on ottanut oppia Suomesta sekä liikuntalain että nuorisotyölain säätämisessä. Kunnan yleisen kulttuuritoimen säädöstäminen on puhtaasti suomalainen ilmiö.
Kunnan kulttuuripolitiikan uutta suuntaa Ruotsissa haetaan yhteistyöstä paikallisten toimijoiden kanssa ja kulttuurikysymykset halutaan saattaa päätöksenteon ytimeen. Eestissä kuntien taloudelliset vaikeudet ovat hidastaneet kulttuurisia toimia. Suomen kuntien yhdeksi kulttuuritoimen vahvuudeksi on noussut taiteen perusopetus, jota kunnissa hoidetaan useimmiten yhteistyössä eri toimijoiden kesken.
Kunnan liikuntatoimen yhteinen ydintehtävä kaikissa vertailumaissa on liikuntapaikkojen tarjoaminen kunnan asukkaille. Maiden liikuntajärjestelmiä yhdistää työnjako ja yhteistyö kunnan ja liikuntajärjestöjen kesken.
Suomessa kuntien nuorisotyön lippulaivaksi on EU-lisärahoituksella noussut nuorten työpajatoiminta. Kansalaistoiminnan tukeminen, nuorten osallistumisen edistäminen sekä nuorisotiedotus ovat kaikille vertailumaille yhteisiä nuorisotyön sisältöjä. Eestin tuore nuorisotyölaki velvoittaa kunnan ja kaupungin valtuuston asettamaan nuorisotyölle tavoitteet sekä kirjaamaan kehittämissuunnitelmaansa niiden saavuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet. Koululaisten iltapäivätoiminta Suomessa, lakisääteinen koululaisten hoiva Ruotsissa ja lakisääteinen harrastuskoulutoiminta Eestissä ovat kunkin maan vastaus koulun ulkopuoliseen tai perusopetukseen integroituun oppimiseen.
Suomalaisen kunnan organisaatiovapaus on tuottanut yleisimmin yhden tai kahden laaja-alaisen lautakunnan malleja. Viranhaltijat on sijoitettu moniammatilliseen tulosalueeseen. mutta todellista yhteisyyttä hallinnon keventämisoperaatioilla ei ole saavutettu. Myöskään kaikkia kuntalain antamia organisointivaihtoehtoja ei ole käytetty. Ruotsissa on siirrytty pääasiallisesti yhdistettyihin kulttuuri- ja vapaa-aikalautakuntiin. Mallissa valtuusto on antanut yhdelle lautakunnalle kaksi tehtävää. Viranhaltijatasolla kulttuuri- ja vapaa-aikakysymykset hoidetaan yleisimmin kulttuuri- ja vapaa-aikatoimistossa.. Eesti poikkeaa Suomesta ja Ruotsista. Valtuustolla on mahdollisuus asettaa valiokunta hoitamaan kulttuuri- ja liikunta-asioita sekä nuorisotyötä mutta menettely ei ole yleistä. Pääasiassa kulttuuri-, liikunta- ja nuorisotyöasioista vastaavat kuntakohtaisesti eritavoin organisoidut työntekijät.
Suomalaisen kunnan kulttuuritoimen, liikuntatoimen ja nuorisotyön ohjelmaperusteista laintulkintaa ovat ohjanneet toisaalta lakeihin kirjoitetut arvot ja toisaalta toisilleen ristiriitaiset periaatteet. Jotta erityislakien väljä toimintavelvoitteen sisältö avautuisi nykyistä paremmin lainsoveltajille, olisi suotavaa, että tulkintaan voisivat vakiintua 1. toiminnan yhteiskunnallisen vaikuttavuuden periaate, 2. kunnan ja yhdistysten välisen uuden kumppanuuden periaate, 3. poikkihallinnollisuusperiaate, 4. alueellisuusperiaate, 5. kansainvälistymisperiaate ja 6. sivistyksellisten perusoikeuksien periaate.
Sivistyksellisten perusoikeuksien soisi saavan suomalaisen kunnan kulttuuri- ja liikuntatoimen sekä nuorisotyön tehtävien tulkinnassa nykyistä vahvemman merkityksen.
Avainsanat: kunnan toimintavelvoite, toiminnan oikeudellinen ohjaus, kunnan kulttuuritoimi, kunnan liikuntatoimi, nuorisotyö, muut sivistykselliset perusoikeudet.