Anteeksi en ollut tuntea teitä vaatteet päällä. Etnografinen tutkimus Tampereen Rauhaniemen avantouimareista
HEIKURA, PASI (2001)
HEIKURA, PASI
2001
Sosiologia - Sociology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2001-03-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-9364
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-9364
Sisällysluettelo
Sisällys 1. Johdanto 1 2. Myytti suomalaisesta saunasta 9 3. Avantouinti ja avantosaunominen 14 Avantouimareiden lajit 14 Avantouinti Tampereella 18 Rauhaniemen kansankylpylän menneisyys 22 Rauhaniemen väki 24 Ryhmästä erottuminen 27 Avantosaunojat Rauhaniemen ulkopuolella 30 4. Yksityinen kokemus 32 Elämäni ennen avantouintia 32 Avantouimariksi tuleminen 33 Vastaanotto Rauhaniemen saunalla 35 Yksityisen avantouintikokemuksen yhteisöllinen vaikutus 38 5. Yhteinen toiminta 40 Avantouintivälineet 40 Uima-asun tasa-arvoistava vaikutus 42 Säännöt ja "säännöt" 47 Löylynheittokoodisto 49 Keskustelunaiheet 51 6. Miksi avannolle tullaan 59 Terveydelliset syyt 59 Psyykkiset ja sosiaaliset syyt 66 Yliruumiilliset kokemukset 71 7. Avantouintijulkisuus 73 8. Avantouimarien uusheimo 78 9. Lähteet 88
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan avantouintia sosiaalisena toimintana Tampereen Rauhaniemen kansankylpylän avantouimareiden kautta. Muodostavatko avantouimarit yhteisön? Millainen yhteisö kyseessä on ja mikä yksittäisistä kansankylpylässä kävijöistä tekee yhteisön? Samalla etsitään tulkintoja avantouinnin suosion kasvuun 1990-luvun lopulla.
Tutkielman pääasiallisena aineistona ovat kirjoittajan omat kokemukset, havainnot ja kerätyt dokumentit noin kuudeltasadalta käyntikerralta vuosina 1990-2000.Tämän lisäksi aineistona on Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien avantouintia käsittelevät kirjoitukset 1990-luvulla.
Avantouinti-ilmiön sisältämiä kulttuurisia jäsennyksiä tarkastellaan tutkielmassa sekä etnografisen lähestymistavan kautta että sosiologista yhteisö-keskustelua (esim. Bauman, Beck, Giddens, Lash, Tönnies, Schulze) hyödyntämällä.
Aluksi tarkastellaan myyttiä sauna-instituution suomalaisuudesta. Saunominen on tullut Suomeen idästä ja lännestä, mutta kun se muualla on hiipunut, Suomessa se on jäänyt elämään.
Avantouimarit eivät ole yksi yhtenäinen harrastusyhteisö vaan päälajit poikkeavat toisistaan melkoisesti. Rauhaniemen kansankylpylä Tampereella on saunoista lähimpänä kaupungin keskustaa, ja tästä syystä se on suosittu ja sosiaalisesti avoin avantosauna. Tämä avoimuus on avantouinnin harrastajamäärän kasvun mukana kasvanut, ja samalla kävijäporukan tuttavallinen me-henki on vähentynyt. Vaikka yhteishenki Rauhaniemessä on etenkin aikoinaan ollut vahva, se ei välttämättä ulotu saunan ulkopuolelle.
Tekijän oma avantouintihistoria antaa erään näkökulman avantouimariksi kasvamiseen ja siihen, miten mutkattomasti avantouimarien avoin ja löyhä yhteisö otti noviisin vastaan. Avantouinti tuottaa yksilöllisen kokemuksen, mutta silti sosiaalisuus uimarien kesken on olennainen osa harrastusta.
Rauhaniemen avantouimarien yhteisön jäsenyyttä ei haeta eikä myönnetä joltain auktoriteetilta. Ryhmään kuulutaan tekemällä avantouimarin toimintoja - uiden, saunoen ja vilvoitellen. Toimimisen tapoja ja sääntöjä ei saunalla kukaan tai mikään opeta erityisesti. Kuitenkin harrastajat noudattavat tietynlaista säännöstöä, josta osa on yleistä saunakulttuuria, osa Rauhaniemen kansankylpylälle ja tilanteille omia sääntöjä.
Terveysvaikutukset eivät ole avantouimarien tärkein motiivi järjettömälle harrastukselleen. Vastustuskyvyn paraneminen ei ole yksiselitteisesti mitattavissa ja harrastajan kannalta tärkeämpi merkitys on toisaalta sosiaalisilla tekijöillä, toisaalta yksilöllisillä ja jopa yliruumiillisilla, hengen ja ruumiin dikotomian murtavilla kokemuksilla.
Lehdistössä avantouinnista on 1990-luvun aikana kirjoitettu yhä enemmän. Harrastus esitetään yhä useimmiten eksoottisena arktisen hulluuden ilmentymänä. Avantouintikilpailuihin keskittyvä julkisuus antaa usein karnevalistisen kuvan harrastuksesta, joka monille on kuitenkin hartauden lähde.
Sosiologisesti tarkasteltuna avantouimarien ryhmä näyttäytyy modernina baumanilaisena uusheimona mutta niin, että sen suhde kuluttamiseen on käänteinen. Vaikka avantouinnissa kohtaavat äärimmäiset olotilat, kylmä vesi ja kuuma sauna, kyseessä ei ole nk. extreme-laji. Avantouimari ei kaipaa "yhä uusille valloitettaville vuorenhuipuille" kuten modernia kulutusideologiaa toteuttavien extreme-urheilulajien harrastajat. Avantosaunomisessa nykyihmisen yksilöllisen elämyksen etsintä kohtaa vanhan yhteisöllinen kokemusperinteen ikään kuin taloudellisten järjestelmien ohitse.
Tutkielman pääasiallisena aineistona ovat kirjoittajan omat kokemukset, havainnot ja kerätyt dokumentit noin kuudeltasadalta käyntikerralta vuosina 1990-2000.Tämän lisäksi aineistona on Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien avantouintia käsittelevät kirjoitukset 1990-luvulla.
Avantouinti-ilmiön sisältämiä kulttuurisia jäsennyksiä tarkastellaan tutkielmassa sekä etnografisen lähestymistavan kautta että sosiologista yhteisö-keskustelua (esim. Bauman, Beck, Giddens, Lash, Tönnies, Schulze) hyödyntämällä.
Aluksi tarkastellaan myyttiä sauna-instituution suomalaisuudesta. Saunominen on tullut Suomeen idästä ja lännestä, mutta kun se muualla on hiipunut, Suomessa se on jäänyt elämään.
Avantouimarit eivät ole yksi yhtenäinen harrastusyhteisö vaan päälajit poikkeavat toisistaan melkoisesti. Rauhaniemen kansankylpylä Tampereella on saunoista lähimpänä kaupungin keskustaa, ja tästä syystä se on suosittu ja sosiaalisesti avoin avantosauna. Tämä avoimuus on avantouinnin harrastajamäärän kasvun mukana kasvanut, ja samalla kävijäporukan tuttavallinen me-henki on vähentynyt. Vaikka yhteishenki Rauhaniemessä on etenkin aikoinaan ollut vahva, se ei välttämättä ulotu saunan ulkopuolelle.
Tekijän oma avantouintihistoria antaa erään näkökulman avantouimariksi kasvamiseen ja siihen, miten mutkattomasti avantouimarien avoin ja löyhä yhteisö otti noviisin vastaan. Avantouinti tuottaa yksilöllisen kokemuksen, mutta silti sosiaalisuus uimarien kesken on olennainen osa harrastusta.
Rauhaniemen avantouimarien yhteisön jäsenyyttä ei haeta eikä myönnetä joltain auktoriteetilta. Ryhmään kuulutaan tekemällä avantouimarin toimintoja - uiden, saunoen ja vilvoitellen. Toimimisen tapoja ja sääntöjä ei saunalla kukaan tai mikään opeta erityisesti. Kuitenkin harrastajat noudattavat tietynlaista säännöstöä, josta osa on yleistä saunakulttuuria, osa Rauhaniemen kansankylpylälle ja tilanteille omia sääntöjä.
Terveysvaikutukset eivät ole avantouimarien tärkein motiivi järjettömälle harrastukselleen. Vastustuskyvyn paraneminen ei ole yksiselitteisesti mitattavissa ja harrastajan kannalta tärkeämpi merkitys on toisaalta sosiaalisilla tekijöillä, toisaalta yksilöllisillä ja jopa yliruumiillisilla, hengen ja ruumiin dikotomian murtavilla kokemuksilla.
Lehdistössä avantouinnista on 1990-luvun aikana kirjoitettu yhä enemmän. Harrastus esitetään yhä useimmiten eksoottisena arktisen hulluuden ilmentymänä. Avantouintikilpailuihin keskittyvä julkisuus antaa usein karnevalistisen kuvan harrastuksesta, joka monille on kuitenkin hartauden lähde.
Sosiologisesti tarkasteltuna avantouimarien ryhmä näyttäytyy modernina baumanilaisena uusheimona mutta niin, että sen suhde kuluttamiseen on käänteinen. Vaikka avantouinnissa kohtaavat äärimmäiset olotilat, kylmä vesi ja kuuma sauna, kyseessä ei ole nk. extreme-laji. Avantouimari ei kaipaa "yhä uusille valloitettaville vuorenhuipuille" kuten modernia kulutusideologiaa toteuttavien extreme-urheilulajien harrastajat. Avantosaunomisessa nykyihmisen yksilöllisen elämyksen etsintä kohtaa vanhan yhteisöllinen kokemusperinteen ikään kuin taloudellisten järjestelmien ohitse.