Irti koukusta - sosiaalisen tuen merkitys huumeriippuvuudesta.
KOIVISTO, TARI (2000)
KOIVISTO, TARI
2000
Psykologia - Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2000-05-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-8505
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-8505
Sisällysluettelo
1. JOHDANTO 4 2. TUTKIMUKSEN KÄSITTEET JA TEOREETTINEN TAUSTA 7 2.1. MIKÄ ON HUUME? 7 2.1.1. Laittomat huumeet 8 2.1.2. Sekakäyttö 10 2.2. RIIPPUVUUS 10 2.2.1. Päihderiippuvuus 11 2.2.2. Riippuvuuden alueet 11 2.2.3. Teorioita riippuvuudesta ja huumeiden käytöstä 13 2.3. RIIPPUVUUDEN VAIHEET 18 2.3.1. Kokeilukäyttö 18 2.3.2. Satunnaiskäyttö 19 2.3.3. Ongelmakäyttö, riippuvuus 19 2.4. HUUMEIDEN KÄYTÖN KEHITYS 19 2.4.1. Porttiteoria 20 2.4.2. Uramalli 1 20 2.4.3. Uramalli 2 21 2.5. HUUMEET ELÄMÄNTAPANA 21 2.5.1. Huumeiden käyttöön liittyviä muita ongelmia 23 2.6. RIIPPUVUUDESTA IRROTTAUTUMINEN 23 2.6.1. Psyykkisestä riippuvuudesta irrottautuminen 24 2.6.2. Fyysisestä riippuvuudesta irrottautuminen 25 2.6.3. Sosiaalisesta riippuvuudesta irrottautuminen 25 2.6.4. Riippuvuudesta irrottautuminen eri teorioiden mukaan 26 2.6.5. Erilaisia hoitomalleja 28 2.6.6. Kuivilla pysyminen 30 2.6.7. Hoidon onnistuminen 32 2.7. HOITO RAUHANIEMEN HUUMEPYSÄKILLÄ 34 3. TUTKIMUSTEHTÄVÄ 36 4. TUTKIMUSMENETELMÄT 38 4.1. LÄÄKEHOIDON SEURANNAN MENETELMÄT 38 4.2. TUKIHENKILÖTOIMINNAN SEURANNAN MENETELMÄT 39 4.2.1. Aineiston keruumenetelmät 39 4.2.2. Analyysimenetelmät 41 5. TULOKSET 44 5.1. LÄÄKEHOIDON KÄYTÄNNÖN TOTEUTUS JA TULOKSET 44 5.1.1. Hoidon käytännön toteutus 44 5.1.2. Revian vaikutustapa 45 5.1.3. Revia-hoidon tulokset 46 5.2. TUKIHENKILÖTOIMINNAN SEURANTA 46 5.2.1. Tukihenkilötoiminnan periaatteet 47 5.2.2. Tukihenkilösuhteiden muodostuminen 48 5.2.3. Tukihenkilötoiminnan käytännön toteutuminen 49 5.2.4. Tukihenkilötoiminnan onnistuminen 53 5.2.5. Onnistuneiden tukisuhteiden arviointia 57 6. POHDINTA 61 6.1.TUTKIMUKSEN ARVIOINTIA 61 6.1.1. Tutkimuksen luotettavuudesta 61 6.1.2. Tutkimuksen yleistettävyydestä 63 6.2. TUTKIMUKSEN OSIEN YHTEENVETO 63 6.3. KOKONAISVALTAINEN HUUMEHOITO 64 6.4. TUKIHENKILÖTOIMINNAN KEHITTÄMISESTÄ 65 7. LOPUKSI 69 LÄHDELUETTELO 71 LIITTEET 75
Tiivistelmä
Tutkielmani aiheena on huumeiden käyttäjien erilaiset hoitomuodot ja erityisesti sosiaalisen tuen merkitys huumeriippuvuudesta irrottautumisessa. Työni koostuu kahdesta osasta, lääkehoidon (Revia) ja tukihenkilötoiminnan seurannasta. Molemmat hoitomuodot on toteutettu Rauhaniemen Huumepysäkillä vuosina 1998-2000. Tavoitteenani on kuvata hoitojen toteutumista ja tuloksia. Tukihenkilötoiminnan kohdalla myös tuettavien omat kokemukset riippuvuudesta irrottautumisesta ovat oleellinen osa tutkimusta.
Lääkehoidon raportointi perustuu hoidon toteuttaneen lääkärin haastatteluun. Tukihenkilötoiminnan tutkimusmenetelminä käytin kyselylomakkeita, lomakehaastatteluja, teemahaastatteluja ja havainnointia. Tutkimusprosessi jakautuu ajallisesti kolmeen osaan: alkuhaastatteluihin, seuranta-aikaan ja loppuhaastatteluihin.
Tutkimus osoittaa, että sosiaalisen tuen puuttuminen vaikeuttaa asiakkaan sitoutumista hoitoon. Lääkehoidon kohdalla tämä näkyi siten, että puolen vuoden seurannan jälkeen kukaan hoidon aloittaneista ei enää ollut mukana hoidossa. Tukihenkilötoiminnassa, jossa sosiaalinen tuki oli osana muuta Huumepysäkillä tapahtuvaa hoitoa, sitoutuminen hoitoon oli huomattavasti parempaa. Oleellisia tekijöitä tukisuhteissa oli käytännön asioiden hoitaminen, mielekkään tekemisen löytäminen asiakkaan elämään sekä luotettavan ja kestävän ihmissuhteen muodostuminen. Parhaiten tukisuhteet toimivat, mikäli tuettava oli kuivilla jo tukisuhteen alkaessa, ja tukisuhde perustui kuivilla pysymisen tukemiseen. Toinen osa tukihenkilötoiminnan seurantaa oli tuettavien omien kokemusten kuvaaminen. Riippuvuudesta irrottautumisessa oleellisia tekijöitä olivat sosiaalinen tuki, oma halu lopettaa, käytännön asioiden saaminen kuntoon, jonkinlainen pakottava tekijä ja menneistä irti päästäminen.
Kokonaisvaltaisessa huumehoidossa huomioidaan riippuvuuden fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen osa-alue. Jonkin jättäminen hoitamatta vie pohjan koko hoidolta. Toimivaan hoitoon kuuluu myös varsinaisen hoidon jälkeinen jälkihuolto, josta tukihenkilötoiminta on hyvä esimerkki. Tukihenkilötoimintaa voisi tulevaisuudessa kehittää entistä tavoitteellisempaan ja järjestelmällisempään suuntaan.
Lääkehoidon raportointi perustuu hoidon toteuttaneen lääkärin haastatteluun. Tukihenkilötoiminnan tutkimusmenetelminä käytin kyselylomakkeita, lomakehaastatteluja, teemahaastatteluja ja havainnointia. Tutkimusprosessi jakautuu ajallisesti kolmeen osaan: alkuhaastatteluihin, seuranta-aikaan ja loppuhaastatteluihin.
Tutkimus osoittaa, että sosiaalisen tuen puuttuminen vaikeuttaa asiakkaan sitoutumista hoitoon. Lääkehoidon kohdalla tämä näkyi siten, että puolen vuoden seurannan jälkeen kukaan hoidon aloittaneista ei enää ollut mukana hoidossa. Tukihenkilötoiminnassa, jossa sosiaalinen tuki oli osana muuta Huumepysäkillä tapahtuvaa hoitoa, sitoutuminen hoitoon oli huomattavasti parempaa. Oleellisia tekijöitä tukisuhteissa oli käytännön asioiden hoitaminen, mielekkään tekemisen löytäminen asiakkaan elämään sekä luotettavan ja kestävän ihmissuhteen muodostuminen. Parhaiten tukisuhteet toimivat, mikäli tuettava oli kuivilla jo tukisuhteen alkaessa, ja tukisuhde perustui kuivilla pysymisen tukemiseen. Toinen osa tukihenkilötoiminnan seurantaa oli tuettavien omien kokemusten kuvaaminen. Riippuvuudesta irrottautumisessa oleellisia tekijöitä olivat sosiaalinen tuki, oma halu lopettaa, käytännön asioiden saaminen kuntoon, jonkinlainen pakottava tekijä ja menneistä irti päästäminen.
Kokonaisvaltaisessa huumehoidossa huomioidaan riippuvuuden fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen osa-alue. Jonkin jättäminen hoitamatta vie pohjan koko hoidolta. Toimivaan hoitoon kuuluu myös varsinaisen hoidon jälkeinen jälkihuolto, josta tukihenkilötoiminta on hyvä esimerkki. Tukihenkilötoimintaa voisi tulevaisuudessa kehittää entistä tavoitteellisempaan ja järjestelmällisempään suuntaan.