Topeliaaninen lapsuus. Sakari Topeliuksen lukemisia lapsille I-VIII - satukokoelmien diskurssianalyyttista luentaa
JOKELA, PÄIVI (2000)
JOKELA, PÄIVI
2000
Yleinen kirjallisuustiede - Comparative Literature
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2000-05-24
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-8425
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-8425
Sisällysluettelo
1. JOHDANTO 2 1.1. Taustaa 2 1.2. Tavoitteet ja keinot 5 2. MIKÄ ON DISKURSSI? 8 2.1. Diskurssi, kieli ja todellisuus 8 2.2. Diskurssi ja valta 12 3. SUOMI 1800-LUVULLA 14 3.1. Maakunnasta kansakunnaksi – historiallinen ja poliittinen diskurssi 14 3.2. Suomi-diskurssi rakentuu 19 3.2.1. Patriotismista nationalismiin 19 3.2.2. Diskurssin rakentajat 22 3.2.3. Idylli vs. todellisuus 29 4. LAPSUUS 37 4.1. Monenlaista kasvatusta 38 4.1.1. Perisyntioppi ja Jeesuksen sanat – onko lapsi paha vai hyvä? 38 4.1.2. Locke ja Rousseau – tyhjä taulu vai jalo villi? 40 4.1.3. Suomalainen kasvatustraditio 46 4.2. Lastenkirjallisuus 49 4.3. Topelius diskurssissaan 53 5. TOPELIAANINEN HYVÄ LAPSI 59 5.1. “Minä en tahdo olla tyttö, minä olen mies." 59 5.2. “Vain onneks maan sa uhraa työs.“ 72 5.3. “Nöyrä ja pieni Jumalan edessä“ 81 5.4. “Ole hyvä köyhille.“ 88 5.5. Hyveiden kavalkadi 95 6. TOPELIAANISUUS NYT 99 7. LOPUKSI 102 LÄHTEET 106
Tiivistelmä
Sakari Topeliusta pidetään suomalaisen lastenkirjallisuuden luojana. Hän kirjoitti 1800-luvulla tuhansia sivuja erilaisia lastentekstejä, joita julkaistiin mm. eri lehdissä. Nämä tekstit koottiin myös kahdeksanosaiseksi kokoelmaksi, joka kantaa nimeä Lukemisia lapsille I-VIII.
Näiden lastentekstien ohella Sakari Topeliuksen tunnetuimpia teoksia ovat historiallinen romaani Välskärin kertomuksia sekä koulujen käyttöön tarkoitettu Suomen ja suomalaisuuden oppikirja Maamme kirja. Kaikkien näiden tekstien myötä Topeliuksen symboliasema niin historiallisen, vallitsevan kuin tulevankin isänmaakuvan rakentajana vakiintui 1800-luvulla. Ajan kansankasvatuksellista ilmapiiriä kutsutaankin usein topeliaanisuuden ajaksi.
Tässä pro gradu –tutkielmassani tarkastelen Sakari Topeliusta nimenomaan lastenkirjailijana sekä hänen tekstiensä vaikutusta 1800-luvun suomalaisen lapsuuskäsityksen muodostumiseen ja ihanteellisen lapsen mallintamiseen. Tutkimuskohteenani on juuri tämä Suomen kenties tunnetuin ja luetuin lastentekstikokoelma, Lukemisia lapsille I-VIII.
Diskurssianalyyttisen tekstianalyysin avulla tutkin, millaisia hyvän lapsen ja samalla hyvän kansalaisen kriteerejä Topelius teksteissään rakentaa. Tutkin tekstejä erilaisista ihanteellista kansalaista kuvaavista näkökulmista. Näitä valitsemiani näkökulmia ovat sukupuoliroolit, työnteko, isänmaa, Jumala sekä näiden väliset suhteet sekä lisäksi kysymys ihanteellisesta köyhyydestä.
Tämän lisäksi tarkastelen sitä aikakauden kontekstia, mihin kohdetekstini sijoittuvat. Tutkin Topeliuksen tekstejä suhteessa siihen yhteiskunnalliseen tilanteeseen, joka vallitsi autonomisessa Suomen suuriruhtinaskunnassa Suomen sodan 1808-1809 jälkeen. Pohdin tätä 1800-luvun yhteiskunnallista ja poliittista diskurssia ja sen vaikutusta Topeliuksen tekstien sisältöön ja sanomaan.
Tämän kontekstuaalisen materiaalin lisäksi peilaan Topeliuksen tekstejä lapsuuskäsityksen historialliseen kehitykseen ja lastenkasvatukselliseen traditioon. Erityisen tarkastelun kohteena ovat John Locken teos Muutamia mietteitä kasvatuksesta ja Jean Jacques Rousseaun kuuluisa teksti Émile eli kasvatuksesta.
Näiden lastentekstien ohella Sakari Topeliuksen tunnetuimpia teoksia ovat historiallinen romaani Välskärin kertomuksia sekä koulujen käyttöön tarkoitettu Suomen ja suomalaisuuden oppikirja Maamme kirja. Kaikkien näiden tekstien myötä Topeliuksen symboliasema niin historiallisen, vallitsevan kuin tulevankin isänmaakuvan rakentajana vakiintui 1800-luvulla. Ajan kansankasvatuksellista ilmapiiriä kutsutaankin usein topeliaanisuuden ajaksi.
Tässä pro gradu –tutkielmassani tarkastelen Sakari Topeliusta nimenomaan lastenkirjailijana sekä hänen tekstiensä vaikutusta 1800-luvun suomalaisen lapsuuskäsityksen muodostumiseen ja ihanteellisen lapsen mallintamiseen. Tutkimuskohteenani on juuri tämä Suomen kenties tunnetuin ja luetuin lastentekstikokoelma, Lukemisia lapsille I-VIII.
Diskurssianalyyttisen tekstianalyysin avulla tutkin, millaisia hyvän lapsen ja samalla hyvän kansalaisen kriteerejä Topelius teksteissään rakentaa. Tutkin tekstejä erilaisista ihanteellista kansalaista kuvaavista näkökulmista. Näitä valitsemiani näkökulmia ovat sukupuoliroolit, työnteko, isänmaa, Jumala sekä näiden väliset suhteet sekä lisäksi kysymys ihanteellisesta köyhyydestä.
Tämän lisäksi tarkastelen sitä aikakauden kontekstia, mihin kohdetekstini sijoittuvat. Tutkin Topeliuksen tekstejä suhteessa siihen yhteiskunnalliseen tilanteeseen, joka vallitsi autonomisessa Suomen suuriruhtinaskunnassa Suomen sodan 1808-1809 jälkeen. Pohdin tätä 1800-luvun yhteiskunnallista ja poliittista diskurssia ja sen vaikutusta Topeliuksen tekstien sisältöön ja sanomaan.
Tämän kontekstuaalisen materiaalin lisäksi peilaan Topeliuksen tekstejä lapsuuskäsityksen historialliseen kehitykseen ja lastenkasvatukselliseen traditioon. Erityisen tarkastelun kohteena ovat John Locken teos Muutamia mietteitä kasvatuksesta ja Jean Jacques Rousseaun kuuluisa teksti Émile eli kasvatuksesta.