Turvallisuuden kokeminen eri elämäntilanteissa.
RIEPPO, SIRPA (2000)
RIEPPO, SIRPA
2000
Psykologia - Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2000
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-8380
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-8380
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli pääasiassa selvittää niitä tekijöitä, jotka luovat turvallisuutta elämään. Turvallisuuden kokemuksia tarkasteltiin kuuden aihealueen kautta kolmea erilaista mittaria käyttäen. Tutkimusotokseen valittiin erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä, ja näin turvallisuuden tai vastaavasti turvattomuuden lähteitä voitiin tarkastella koko otoksen suhteen sekä ryhmiä vertaillen. Lisäksi arvioitiin taustatekijöiden merkitystä turvallisuudelle/turvattomuudelle.
Tutkimus suoritettiin kyselynä 277 16-86 -vuotiaalle henkilölle. Tutkimukseen osallistuneista ryhmistä oli Tampereen yliopiston opiskelijoita 15 %, Sampolan Työväenopiston opiskelijoita 15 %, Työttömien Toimintakeskuksen käyttäjiä 18 %, Sopimusvuori ry:n toiminnassa mukana olevia 17 %, Tammelan Palvelukeskuksessa asioivia 9 % ja Tampereen Lyseon lukion opiskelijoita 26 %.
Ihmissuhteet tuottivat eniten turvallisuutta, kun tuloksia arvioitiin koko otoksen suhteen. Lisäksi tulevaisuuteen suuntautuminen ja odotukset sekä fyysisten uhkien poissaolo olivat olennaisia turvallisuutta luovia tekijöitä. Eniten turvattomuutta aiheutti maailmanlaajuiseen turvallisuuteen liittyvät asiat.
Elämäntilanne vaikutti ratkaisevasti ryhmien kokemaan turvallisuuteen, vaikkakin ihmissuhteet olivat kaikille se olennaisin turvallisuuden lähde. Eriasteisissa koulutuksissa olevat tunsivat olonsa kaikin puolin turvallisemmiksi muihin ryhmiin nähden. Työttömillä ja psykiatrisilla kuntoutujilla korostui fyysisen turvallisuuden merkitys. Eläkeläisille puolestaan tuotti turvallisuutta taloudelliseen toimeentuloon liittyvät asiat, samoin psykiatrisille kuntoutujille. Yhteistä näille ryhmille oli epävarmuus tulevaisuuteen liittyen. Voimakkaimmin tämä tuli esille mm. oman elämän uskomisena kohtalon haltuun, sekä “päivä kerrallaan, tulevaisuudesta huolehtimatta” -tyylisenä ajatteluna, jotka selvästikin kuvasivat heikompaa elämänhallinnan tunnetta. Ryhmissä esiintyi enemmän erilaisia pelkoja ja negatiivisia asenteita omiin selviytymiskykyihin nähden. Myös tiedon hallintaan ja tekniikkaan liittyvät asiat tuottivat enemmän epävarmuuden ja hallitsemattomuuden tunteita. Taloudellisen toimeentulon heikkous oli työttömillä ja yliopiston opiskelijoilla oleellinen turvattomuutta aiheuttava asia maailmantilanteeseen liittyvien seikkojen ohella. Taustatekijöistä lapsuuden kokemukset, ikä, sukupuoli, terveydentilanne, perheenjäsenten määrä, työtilanne, sairastavuus sekä mahdollisuus ystäviltä saatavaan apuun vaikuttivat eniten nykyisiin turvallisuuden tuntemuksiin.
Tulokset olivat samantyyppisiä aikaisempien pääasiassa turvattomuutta kartoittaneiden ja sitä kautta myös turvallisuutta esiin tuoneiden tutkimustulosten kanssa. Uutta näkökulmaa tutkimuksiin toi lähtökohdan asettaminen nimenomaan turvallisuutta aikaansaavien tekijöiden etsimiseen.
Tutkimus suoritettiin kyselynä 277 16-86 -vuotiaalle henkilölle. Tutkimukseen osallistuneista ryhmistä oli Tampereen yliopiston opiskelijoita 15 %, Sampolan Työväenopiston opiskelijoita 15 %, Työttömien Toimintakeskuksen käyttäjiä 18 %, Sopimusvuori ry:n toiminnassa mukana olevia 17 %, Tammelan Palvelukeskuksessa asioivia 9 % ja Tampereen Lyseon lukion opiskelijoita 26 %.
Ihmissuhteet tuottivat eniten turvallisuutta, kun tuloksia arvioitiin koko otoksen suhteen. Lisäksi tulevaisuuteen suuntautuminen ja odotukset sekä fyysisten uhkien poissaolo olivat olennaisia turvallisuutta luovia tekijöitä. Eniten turvattomuutta aiheutti maailmanlaajuiseen turvallisuuteen liittyvät asiat.
Elämäntilanne vaikutti ratkaisevasti ryhmien kokemaan turvallisuuteen, vaikkakin ihmissuhteet olivat kaikille se olennaisin turvallisuuden lähde. Eriasteisissa koulutuksissa olevat tunsivat olonsa kaikin puolin turvallisemmiksi muihin ryhmiin nähden. Työttömillä ja psykiatrisilla kuntoutujilla korostui fyysisen turvallisuuden merkitys. Eläkeläisille puolestaan tuotti turvallisuutta taloudelliseen toimeentuloon liittyvät asiat, samoin psykiatrisille kuntoutujille. Yhteistä näille ryhmille oli epävarmuus tulevaisuuteen liittyen. Voimakkaimmin tämä tuli esille mm. oman elämän uskomisena kohtalon haltuun, sekä “päivä kerrallaan, tulevaisuudesta huolehtimatta” -tyylisenä ajatteluna, jotka selvästikin kuvasivat heikompaa elämänhallinnan tunnetta. Ryhmissä esiintyi enemmän erilaisia pelkoja ja negatiivisia asenteita omiin selviytymiskykyihin nähden. Myös tiedon hallintaan ja tekniikkaan liittyvät asiat tuottivat enemmän epävarmuuden ja hallitsemattomuuden tunteita. Taloudellisen toimeentulon heikkous oli työttömillä ja yliopiston opiskelijoilla oleellinen turvattomuutta aiheuttava asia maailmantilanteeseen liittyvien seikkojen ohella. Taustatekijöistä lapsuuden kokemukset, ikä, sukupuoli, terveydentilanne, perheenjäsenten määrä, työtilanne, sairastavuus sekä mahdollisuus ystäviltä saatavaan apuun vaikuttivat eniten nykyisiin turvallisuuden tuntemuksiin.
Tulokset olivat samantyyppisiä aikaisempien pääasiassa turvattomuutta kartoittaneiden ja sitä kautta myös turvallisuutta esiin tuoneiden tutkimustulosten kanssa. Uutta näkökulmaa tutkimuksiin toi lähtökohdan asettaminen nimenomaan turvallisuutta aikaansaavien tekijöiden etsimiseen.