Meditaatioharjoitus, sen motiivit ja yhteys itsen toteuttamiseen.
RÖNKKÄ, IINU (2000)
RÖNKKÄ, IINU
2000
Psykologia - Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2000-02-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-8058
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-8058
Sisällysluettelo
1. JOHDANTO 1 1.1. TUTKIMUSONGELMA 1 1.2. MEDITAATION TYPOLOGIAT 1 1.2.1. Keskittyvä meditaatio 2 1.2.2. Tarkkaileva meditaatio 3 1.2.3. Passiivinen meditaatio ja aktiivinen sisältömeditaatio 4 1.3. MUUTTUNUT TIETOISUUDENTILA 4 1.3.1. Reseptiivinen tila meditaatiossa. 5 1.3.2. Vakiintuneista konstruktioista irrottautuminen 5 1.3.3. Transsendenssi 6 1.4. NÄKÖKULMIA MEDITAATIOTUTKIMUKSEEN 7 1.4.1. Meditaatio itsesäätelyn keinona 7 1.4.2. Meditaatio itsetuntemuksen edistäjänä 8 1.4.3. Meditaatio hengellisenä harjoituksena 9 1.5. TUTKIMUKSEN IHMISKUVA JA TEOREETTINEN VIITEKEHYS 9 1.5.1. Holistinen ihmiskäsitys 10 1.5.2. Rogersin kehitystendenssi 11 1.5.3. Maslowin itsen toteuttaminen 12 1.5.4. Ydintilat 13 1.5.5. Ei kommunikaatio 14 2. MENETELMÄT 15 2.1. KOHDEHENKILÖT JA AINEISTON KERUU 15 2.2. MITTAAMINEN 15 2.2.1. Personal Orientation Inventory 16 2.2.2. Taustamuuttujien ja meditaatioharjoitukseen liittyvien kysymysten luokitteluperusteet 18 2.3. AINEISTON ANALYYSI 21 3. TULOKSET 22 3.1. KOHDEHENKILÖIDEN TAUSTATEKIJÖIHIN JA MEDITAATIOHARJOITUKSEEN LIITTYVÄT YKSIULOTTEISET MUUTTUJAT 22 3.2. POI:N OSIOIDEN TUNNUSLUVUT 31 3.3. KAKSIULOTTEISET TARKASTELUT 31 3.3.1. Motiivipohjan laajuuden muutos aloitustilanteesta nykyiselleen 31 3.3.2. Harjoitusmotiivien jatkumo IS IT HHM 32 3.3.3. IS-motiivien muutos aloitustilanteesta nykyiselleen 33 3.3.4. IT-motiivien muutos aloitustilanteesta nykyiselleen 33 3.3.5. HHM-motiivien muutos aloitustilanteesta nykyiselleen 33 3.3.6. Meditaatiotavan yhteys korkeimpaan nykymotiiviin 34 3.3.7. Nykymotiivin yhteys myönteisiin vaikutuksiin 34 3.3.8. Korkeimman nykymotiivin yhteys meditaation merkittävyyden kokemiseen 35 1.1.9. Meditaation merkittävyyden yhteys harjoituksen tiheyteen 36 1.1.10. Meditaatiotavan yhteys kielteisiin vaikutuksiin 36 1.4. RYHMÄKOHTAISET VERTAILUT POI:N OSIOIDEN SUHTEEN (YKSISUUNTAISET VARIANSSIANALYYSIT) 37 1.4.1. Meditaation harjoittajat ja meditaatiosta kiinnostuneet 37 1.4.2. Harjoitusaika 38 1.4.3. Meditaation merkittävyys 38 1.4.4. Meditaation tiheys 39 1.4.5. HHM-mot 39 1.4.6. Meditaa 40 1.5. KAKSISUUNTAISET VARIANSSIANALYYSIT 40 1.5.1. Aikakompetenssi 40 1.5.2. Itseohjautuvuus 41 1.5.3. Eksistentiaalisuus 41 1.5.4. Tunne 41 1.5.5. Spontaanius 41 1.5.6. Itsen arvostus 42 1.5.7. Aggression hyväksyntä 42 1.5.8. Kyky läheisiin kontakteihin. 42 1.6. KORRELATIIVISET TARKASTELUT 42 1.6.1. Ikä, harjoitusaika ja POI 42 1.6.2. Meditaation ja elämänkatsomuksen merkittävyys ja POI 43 1.7. MEDITAATION KIELTEISET VAIKUTUKSET JA SUHTAUTUMINEN MEDITOIMATTA JÄTTÄMISEEN 44 1.7.1. Logistiset regressioanalyysit 44 1.7.2. Koetut kielteiset vaikutukset teemoittain . 44 1.8. MEDITAATIO KOKONAISVALTAISENA EHEYTYMISENÄ 47 1.8.1. Meditaatio ydintilakokemuksena ja ei kommunikaationa. 47 4. TULOSTEN TARKASTELUA 52 4.1. KAKSIULOTTEISTEN ASETELMIEN TARKASTELUA 52 4.2. YKSISUUNTAISTEN VARIANSSIANALYYSIEN TARKASTELUA 54 4.3. TAUSTAMUUTTUJIEN JA MEDITAATIOHARJOITUKSEEN LIITTYVIEN MUUTTUJIEN YHTEISVAIKUTUKSET POI:N OSIOIHIN (KAKSISUUNTAISTEN VARIANSSIANALYYSIEN TARKASTELUA) 56 4.4. KORRELATIIVISTEN TARKASTELUIDEN JA LOGISTISTEN REGRESSIOANALYYSIEN TARKASTELUA 57 4.5. TEEMA-ANALYYSIN TARKASTELUA 58 4.6. POHDINTAA 60 LÄHTEET 61 LIITE 1. KYSELYLOMAKE 64 SISÄLLYS 65
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella meditaatioharjoitusta, sen motiiveja sekä harjoituksen yhteyksiä persoonallisuuden itsearviointeihin. Lisäksi tarkoituksena on vertailla meditaatiosta kiinnostuneiden ja meditoivien henkilöiden itsearviointeja. Meditoijat edustavat useita eri meditaatioperinteitä. Tutkimus toteutettiin kyselylomakkeella, joka koostuu puoliavoimista meditaatioharjoitukseen liittyvistä kysymyksistä, sekä Shostromin Personal Orientation Inventorista (POI). Meditaatiosta kiinnostuneet henkilöt täyttivät tutkimuslomakkeen pelkästään POI:n osalta. Tutkimusasetelma on ajallinen poikkileikkaus, ei pitkittäistutkimus.
Meditoinnin aloittamisen ja nykytilanteen väliset vertailut ovat retrospektiivisia tarkasteluita.
Meditaatioharjoituksen motiiveissa on tapahtunut oletettu siirtymä harjoituksen aloittamisen tilanteesta nykyiselleen jatkumolla itsesäätely ->itsetuntemus -> henkinen kehitys, hengellisyys, myötätunto. Lisäksi motiivipohja on laajentunut. Yleisesti ottaen meditaation myönteiset vaikutukset ovat yhteydessä samantasoisiin harjoitusmotiiveihin. Lähes kaikki itsesäätelymotiiveilla meditoivat kokevat samantasoisia myönteisiä vaikutuksia. Itsetuntemus-
ja hengellisyystasoisia myönteisiä vaikutuksia on vaikeampi saavuttaa.
Meditaatioharjoituksen motiivit, ja se kokeeko meditaatiosta olevan kielteisiä vaikutuksia, vaihtelevat meditaatiotavoittain. Harjoitusajalla on lievä yhteys koettuihin kielteisiin vaikutuksiin. Harjoitusajan lisääntyessä kielteisten vaikutusten kokeminen vähenee.
Meditoijat ovat itsearviointien perusteella keskimäärin enemmän nykyhetkessä eläviä, eli aikakompetentimpia, ja itseään arvostavampia kuin meditaatiosta kiinnostuneet. 0-3v. meditoineiden
ryhmä on itsearvioinneissaan itseohjautuvampi, eksistentiaalisempi, tunnereaktiivisempi ja kykenevämpi läheisiin kontakteihin kuin 3-8 v. meditoinut ryhmä. Koulutukseltaan peruskoulutasoisessa ryhmässä iän ja harjoitusajan karttuessa lisääntyy aika-kompetenssi, itsen hyväksyntä ja itsearvostus.
Ryhmässä, jossa meditaatio on hengellinen harjoitus, henkilöt, joille meditaation ja elämänkatsomuksen merkittävyys on vahva, arvioivat keskimäärin itsensä ulkoaohjautuvammiksi kuin henkilöt, joille meditaation ja elämänkatsomuksen merkittävyys on kohtalainen
tai vähäinen. Edellä mainittu ero jatkumolla itseohjautuvuus-ulkoaohjautuvuus näkyy myös useissa POI:n alaosioissa. Henkilöillä, joille meditaatio on hengellinen harjoitus, keskimäärin harjoitusajan kasvaessa tunnereaktiivisuus vähenee. Meditaatiotavoittain tarkasteltuna Hathajoogit ovat keskimäärin itseohjautuvampia kuin muut meditoijat.
Tekstiaineiston valossa meditaatio näyttäyy ydintilakokemuksena, joka toimii kokonaisvaltaisena fyysisenä, psyykkisenä, hengellisenä ja elämäntilanteisena eheytymisenä, elpymisenä ja vahvistumisena. Se tuntuu lujittavan koettua minuutta ja elämän mielekkyyden
kokemusta.
Meditoinnin aloittamisen ja nykytilanteen väliset vertailut ovat retrospektiivisia tarkasteluita.
Meditaatioharjoituksen motiiveissa on tapahtunut oletettu siirtymä harjoituksen aloittamisen tilanteesta nykyiselleen jatkumolla itsesäätely ->itsetuntemus -> henkinen kehitys, hengellisyys, myötätunto. Lisäksi motiivipohja on laajentunut. Yleisesti ottaen meditaation myönteiset vaikutukset ovat yhteydessä samantasoisiin harjoitusmotiiveihin. Lähes kaikki itsesäätelymotiiveilla meditoivat kokevat samantasoisia myönteisiä vaikutuksia. Itsetuntemus-
ja hengellisyystasoisia myönteisiä vaikutuksia on vaikeampi saavuttaa.
Meditaatioharjoituksen motiivit, ja se kokeeko meditaatiosta olevan kielteisiä vaikutuksia, vaihtelevat meditaatiotavoittain. Harjoitusajalla on lievä yhteys koettuihin kielteisiin vaikutuksiin. Harjoitusajan lisääntyessä kielteisten vaikutusten kokeminen vähenee.
Meditoijat ovat itsearviointien perusteella keskimäärin enemmän nykyhetkessä eläviä, eli aikakompetentimpia, ja itseään arvostavampia kuin meditaatiosta kiinnostuneet. 0-3v. meditoineiden
ryhmä on itsearvioinneissaan itseohjautuvampi, eksistentiaalisempi, tunnereaktiivisempi ja kykenevämpi läheisiin kontakteihin kuin 3-8 v. meditoinut ryhmä. Koulutukseltaan peruskoulutasoisessa ryhmässä iän ja harjoitusajan karttuessa lisääntyy aika-kompetenssi, itsen hyväksyntä ja itsearvostus.
Ryhmässä, jossa meditaatio on hengellinen harjoitus, henkilöt, joille meditaation ja elämänkatsomuksen merkittävyys on vahva, arvioivat keskimäärin itsensä ulkoaohjautuvammiksi kuin henkilöt, joille meditaation ja elämänkatsomuksen merkittävyys on kohtalainen
tai vähäinen. Edellä mainittu ero jatkumolla itseohjautuvuus-ulkoaohjautuvuus näkyy myös useissa POI:n alaosioissa. Henkilöillä, joille meditaatio on hengellinen harjoitus, keskimäärin harjoitusajan kasvaessa tunnereaktiivisuus vähenee. Meditaatiotavoittain tarkasteltuna Hathajoogit ovat keskimäärin itseohjautuvampia kuin muut meditoijat.
Tekstiaineiston valossa meditaatio näyttäyy ydintilakokemuksena, joka toimii kokonaisvaltaisena fyysisenä, psyykkisenä, hengellisenä ja elämäntilanteisena eheytymisenä, elpymisenä ja vahvistumisena. Se tuntuu lujittavan koettua minuutta ja elämän mielekkyyden
kokemusta.