Maahanmuuttajavanhemmat ja koulu - Näkökulmia koulun ja maahanmuuttajakodin yhteistyöhön
MURILLO PITKÄNEN, MARCO (2013)
MURILLO PITKÄNEN, MARCO
2013
Kasvatustiede, luokanopettajan koulutus - Class Teacher Education
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2013-04-24
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23554
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23554
Tiivistelmä
Tässä kasvatustieteen pro gradu – tutkielmassa tarkastellaan kodin ja koulun välistä yhteistyötä maahanmuuttajuuden kontekstissa. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään millaista kodin ja koulun yhteistyö on nykyään, ja millaisia mahdollisia ongelmia yhteistyössä maahanmuuttajavanhempien kanssa saattaa ilmaantua. Aihe on todella ajankohtainen ja tästä syystä tutkimuksessa myös tarkasteltiin keinoja miten yhteistyötä voisi parantaa.
Tutkimuksessa aihetta pyrittiin lähestymään kolmesta eri näkökulmasta, joten tutkimusta varten haastateltiin kahta suomalaista opettajaa, kahta maahanmuuttajavanhempaa, sekä kolmea maahanmuuttajataustaista opettajaa. Haastatteluista saatiin laadullisen, eli kvalitatiivisen tutkimuksen empiirinen aineisto. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena käyttämällä teemahaastattelua tutkimusmenetelmänä. Litteroidut haastattelut analysoitiin sisällönanalyysin avulla ja haastattelujen tuloksia peilattiin aikaisempiin teorioihin ja tutkimuksiin.
Haastattelujen perusteella yhteistyötä kodin ja koulun välillä on nyt aikaisempaa enemmän sähköisten yhteydenottomenetelmien yleistyttyä. Maahanmuuttajataustaiset haastateltavat kertoivat koulun olevan vaikeasti lähestyttävä ja monen mielestä yhteistyö oli parempaa omassa kotimaassaan. Hyväksi yleiseksi yhteydenottomenetelmäksi koettiin Wilma-järjestelmä, mutta haastateltavat kokivat sen vaikeaksi maahanmuuttajavanhemmille, joilla ei ole riittävää kielitaitoa tai tietoteknistä osaamista. Kielimuuri olikin suurin haaste kodin ja koulun yhteistyölle haastateltavien mukaan.
Kulttuuriin liittyviä eroja saattaa myös ilmaantua ja haastateltavat sanoivat, että kulttuuritulkki olisi hyödyllinen resurssi kouluille. Kulttuuritulkki voisi kielen kääntämisen lisäksi ymmärtää kulttuurien väliset erot ja ehkäistä mahdolliset väärinymmärrykset. Yhteistyön onnistumisen kannalta molempien osapuolten tulisi olla avoimempia ja suvaitsevaisempia. Turhista stereotypioista olisi luovuttava ja koulujen monikulttuurisuutta olisi pidettävä rikkautena.
Tutkimuksen otanta oli pieni ja tapaustutkimuksen luonteen takia tutkimuksen tuloksilla ei haeta yleistettävyyksiä. Tulokset kuvaavat tilannetta tapauskohtaisesti.
Asiasanat:maahanmuuttajat, kodin ja koulun yhteistyö, tapaustutkimus, kieli ja kulttuuri, kasvatuskumppanuus, kulttuuritulkki
Tutkimuksessa aihetta pyrittiin lähestymään kolmesta eri näkökulmasta, joten tutkimusta varten haastateltiin kahta suomalaista opettajaa, kahta maahanmuuttajavanhempaa, sekä kolmea maahanmuuttajataustaista opettajaa. Haastatteluista saatiin laadullisen, eli kvalitatiivisen tutkimuksen empiirinen aineisto. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena käyttämällä teemahaastattelua tutkimusmenetelmänä. Litteroidut haastattelut analysoitiin sisällönanalyysin avulla ja haastattelujen tuloksia peilattiin aikaisempiin teorioihin ja tutkimuksiin.
Haastattelujen perusteella yhteistyötä kodin ja koulun välillä on nyt aikaisempaa enemmän sähköisten yhteydenottomenetelmien yleistyttyä. Maahanmuuttajataustaiset haastateltavat kertoivat koulun olevan vaikeasti lähestyttävä ja monen mielestä yhteistyö oli parempaa omassa kotimaassaan. Hyväksi yleiseksi yhteydenottomenetelmäksi koettiin Wilma-järjestelmä, mutta haastateltavat kokivat sen vaikeaksi maahanmuuttajavanhemmille, joilla ei ole riittävää kielitaitoa tai tietoteknistä osaamista. Kielimuuri olikin suurin haaste kodin ja koulun yhteistyölle haastateltavien mukaan.
Kulttuuriin liittyviä eroja saattaa myös ilmaantua ja haastateltavat sanoivat, että kulttuuritulkki olisi hyödyllinen resurssi kouluille. Kulttuuritulkki voisi kielen kääntämisen lisäksi ymmärtää kulttuurien väliset erot ja ehkäistä mahdolliset väärinymmärrykset. Yhteistyön onnistumisen kannalta molempien osapuolten tulisi olla avoimempia ja suvaitsevaisempia. Turhista stereotypioista olisi luovuttava ja koulujen monikulttuurisuutta olisi pidettävä rikkautena.
Tutkimuksen otanta oli pieni ja tapaustutkimuksen luonteen takia tutkimuksen tuloksilla ei haeta yleistettävyyksiä. Tulokset kuvaavat tilannetta tapauskohtaisesti.
Asiasanat:maahanmuuttajat, kodin ja koulun yhteistyö, tapaustutkimus, kieli ja kulttuuri, kasvatuskumppanuus, kulttuuritulkki