Liikunnan ja liikuntaympäristön yhteys elpymisen kokemukseen, emotionaaliseen hyvinvointiin ja koettuihin univaikeuksiin
KÄRKI, KIIA (2012)
KÄRKI, KIIA
2012
Psykologia - Psychology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-12-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23143
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-23143
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka liikunta ja sen ympäristöt vaikuttavat elpymisen kokemukseen, emotionaaliseen hyvinvointiin ja koettuihin univaikeuksiin. Liikunnan muotoina tutkimuksessa olivat ulkoilu luonnossa, ulkoilu rakennetussa ympäristössä, liikunta sisätiloissa sekä työ-, koulu- ja asiointimatkojen liikkuminen ylipäätään, niiden useus, kesto ja reitti. Tutkimuksen aineisto on vuonna 2009 kerätty Luonnon virkistyskäytön valtakunnallinen inventointi (LVVI2) -kysely, johon osallistuneet (N=3060) olivat 15–74-vuotiaita suomalaisia. Aineisto analysoitiin SPSS 16 for Windows -ohjelmaa käyttäen, regressioanalyysillä.
Viherympäristöjen on aiemmissa tutkimuksissa osoitettu lisäävän elpymistä ja yhdessä liikunnan kanssa myös psykologista ja emotionaalista hyvinvointia. Liikunnan vaikutus unen laatuun ja kestoon on monipuolisesti tutkittu, mutta ympäristön vaikutuksia ei lainkaan, joten tässä tutkimuksessa keskitytään paitsi emotionaalisen hyvinvoinnin myös unen koetun laadun tutkimiseen. Lisäksi tämä tutkimus tarkastelee liikunnan ja viherympäristöjen yhteisvaikutuksia elpymiseen, emotionaaliseen hyvinvointiin ja univaikeuksiin.
Vaihtelua elpymisen kokemuksessa viimeisimmällä liikuntakerralla selittivät ulkoilu luonnossa, ulkoilu rakennetussa ympäristössä, liikunta sisätiloissa ja se, kuinka suuri osa työ-, koulu- ja asiointimatkoista kulki viheralueiden läpi. Kaikkien selittävien muuttujien yhteys selitettävään muuttujaan oli positiivinen.
Vaihtelua emotionaalisen hyvinvoinnin kokemuksessa viimeisen neljän viikon aikana selittivät ulkoilu luonnossa sekä se, miten suuri osa työ-, koulu- ja asiointimatkojen reitistä kulkee viheralueiden läpi. Molempien selittäjien muuttujien yhteys emotionaalisen hyvinvoinnin kokemukseen oli positiivinen.
Vaihtelua univaikeuksien kokemuksessa viimeisen neljän viikon aikana selitti vain ulkoilu luonnossa, yhteyden ollessa negatiivinen. Mitä enemmän ulkoili luonnossa, sitä vähemmän koki univaikeuksia. Tätä yhteyttä välittävien tekijöiden tutkimiseksi regressiomalliin sisällytettiin liikuntamuuttujien lisäksi elpymisen kokemus viimeisimmällä liikuntakerralla sekä emotionaalisen hyvinvoinnin kokemus viimeisen neljän viikon aikana. Tällöin vaihtelua univaikeuksissa selittivät enää elpymisen kokemus ja emotionaalinen hyvinvointi, ja yhteyden suunta oli negatiivinen. Mitä enemmän oli elpymistä ja emotionaalista hyvinvointia, sitä vähemmän koettiin univaikeuksia.
Tuloksia voidaan hyödyntää kaupunkisuunnittelussa, kun mietitään viheralueiden järjestämistä ja ylläpitoa. Tulokset voivat toimia apuna myös mietittäessä liikuntasuosituksia ja hyötyliikunnan kannustimena työ-, koulu- ja asiointimatkojen liikkumisessa.
Viherympäristöjen on aiemmissa tutkimuksissa osoitettu lisäävän elpymistä ja yhdessä liikunnan kanssa myös psykologista ja emotionaalista hyvinvointia. Liikunnan vaikutus unen laatuun ja kestoon on monipuolisesti tutkittu, mutta ympäristön vaikutuksia ei lainkaan, joten tässä tutkimuksessa keskitytään paitsi emotionaalisen hyvinvoinnin myös unen koetun laadun tutkimiseen. Lisäksi tämä tutkimus tarkastelee liikunnan ja viherympäristöjen yhteisvaikutuksia elpymiseen, emotionaaliseen hyvinvointiin ja univaikeuksiin.
Vaihtelua elpymisen kokemuksessa viimeisimmällä liikuntakerralla selittivät ulkoilu luonnossa, ulkoilu rakennetussa ympäristössä, liikunta sisätiloissa ja se, kuinka suuri osa työ-, koulu- ja asiointimatkoista kulki viheralueiden läpi. Kaikkien selittävien muuttujien yhteys selitettävään muuttujaan oli positiivinen.
Vaihtelua emotionaalisen hyvinvoinnin kokemuksessa viimeisen neljän viikon aikana selittivät ulkoilu luonnossa sekä se, miten suuri osa työ-, koulu- ja asiointimatkojen reitistä kulkee viheralueiden läpi. Molempien selittäjien muuttujien yhteys emotionaalisen hyvinvoinnin kokemukseen oli positiivinen.
Vaihtelua univaikeuksien kokemuksessa viimeisen neljän viikon aikana selitti vain ulkoilu luonnossa, yhteyden ollessa negatiivinen. Mitä enemmän ulkoili luonnossa, sitä vähemmän koki univaikeuksia. Tätä yhteyttä välittävien tekijöiden tutkimiseksi regressiomalliin sisällytettiin liikuntamuuttujien lisäksi elpymisen kokemus viimeisimmällä liikuntakerralla sekä emotionaalisen hyvinvoinnin kokemus viimeisen neljän viikon aikana. Tällöin vaihtelua univaikeuksissa selittivät enää elpymisen kokemus ja emotionaalinen hyvinvointi, ja yhteyden suunta oli negatiivinen. Mitä enemmän oli elpymistä ja emotionaalista hyvinvointia, sitä vähemmän koettiin univaikeuksia.
Tuloksia voidaan hyödyntää kaupunkisuunnittelussa, kun mietitään viheralueiden järjestämistä ja ylläpitoa. Tulokset voivat toimia apuna myös mietittäessä liikuntasuosituksia ja hyötyliikunnan kannustimena työ-, koulu- ja asiointimatkojen liikkumisessa.