Vertaisesta voimaa. Vertaisopettajuuden mahdollisuuksista tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytössä
KOHOLA, AURI (2012)
KOHOLA, AURI
2012
Kasvatustiede - Education
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-10-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22993
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22993
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan vertaisopettajuuden luomia mahdollisuuksia tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytössä. Opettajakulttuurissa kollegiaalisuus ja yhteistoiminnallisuus opettajien kesken on harvinaista, lukuun ottamatta opetusharjoittelijoiden ja aloittelevien opettajien mentorointia. Suomessa opettajan ammatti on perinteisesti autonominen ja yksinäinen professio, jonka ammattikulttuuriin ei kuulu toisen opettajan luokkahuonekäytäntöihin puuttuminen. Koulukulttuurin muututtua tukemaan konstruktivistista oppimisnäkemystä ja työelämän vaatiessa jatkuvasti kehittyvää asiantuntijuutta, näyttäytyy vertaistyöskentely tehokkaana tapana oppia uutta. Opettajien välistä yhteistyötä on mahdollista lisätä esimerkiksi tieto- ja viestintätekniikan käytöllä. Tieto- ja viestintätekniikan tulo kouluihin nähdään väistämättömänä osana tietoyhteiskuntakehitystä ja opettajat näkevät sen käytön myös helpottavan opetusta. Opettajat ovat kuitenkin tieto- ja viestintätekniikan käytössä hyvin eri vaiheissa ja suurimmalla osalla näyttäisi olevan vaikeuksia sen pedagogisessa ja mediapedagogisessa hyödyntämisessä. Opettajalla on valta päättää omista luokkahuonekäytännöistään, jolloin myös tieto- ja viestintätekniikan käyttö perustuu opettajan omaan tahtoon. Erilaisissa kehittämisprojekteissa on onnistuttu aktivoimaan ja kehittämään opettajien TVT-osaamista, mutta koulukohtaiset erot ovat Suomen sisällä suuria.
Tutkimuksen kontekstina toimii Tampereen kaupungin ja Opetushallituksen yhteinen Epun mediareppu -hanke, jossa pyritään kehittämään pedagogisesti mielekästä ja kustannustehokasta tieto- ja viestintätekniikan laiteympäristöä esi- ja alkuopetukseen. Hankkeessa toimivat opettajat kehittelivät kolmen vuoden ajan pedagogisia ja mediapedagogisia malleja tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämiseen esi- ja alkuopetuksen yhteistyössä. Vuoden 2012 keväällä näitä malleja levitettiin Tampereen kaupungin esi- ja alkuopettajille benchmarking-tilaisuuksissa ja tarjoamalla resurssiopettajia tueksi tilaisuuksissa vierailleiden opettajien luokkiin. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla hankeopettajia ja heidän ohjaamiaan opettajia sekä keräämällä palautetta benchmarking-tilaisuuksissa käyneiltä opettajilta. Lisäksi tukiaineistoina toimivat tilaisuuksissa pidetty kenttäpäiväkirja ja neljä sähköpostiviestiä. Tutkimusmetodina käytettiin toimintatutkimusta tutkijan aktiivisen toimintaroolin sekä tutkimuksen toiminnan kehittämiseen suuntaavien tavoitteiden vuoksi.
Tutkimustulokset osoittivat, että vertaisopettajuus voimaannutti, rohkaisi ja innosti opettajia tieto- ja viestintätekniikan käyttöön. Opettajat kokivat oppimisen kannalta hyödyllisenä kouluttautumisen toisen opettajan luokkahuoneessa, jolloin toimintatavan mahdollisuudet ja rajoitukset olivat heti havaittavissa. Oppiminen oli mielekästä ja tehokasta, sillä toimintatavat ovat lähes suoraan siirrettävissä myös omaan luokkaan. Vertaisopettajalta uskalsi kysyä myös niin sanottuja tyhmiä kysymyksiä. Vierailevat opettajat olivat motivoituneita oppimaan uusia työtapoja, mutta heidän toimintaansa kuvasi tekniikkapainotteisuus pedagogisen opin jäädessä taka-alalle. Opettajat halusivat luottaa omaan pedagogiseen osaamiseensa eivätkä olleet valmiita ottamaan vastaan uusia pedagogisia tai mediapedagogisia näkemyksiä.
Asiasanat:vertaisopettajuus, vertaisuus, opettajuus, tieto- ja viestintätekniikka (TVT), mediakasvatus, benchmarking, vertailukehittäminen, Epun mediareppu -hanke, pedagoginen malli
Tutkimuksen kontekstina toimii Tampereen kaupungin ja Opetushallituksen yhteinen Epun mediareppu -hanke, jossa pyritään kehittämään pedagogisesti mielekästä ja kustannustehokasta tieto- ja viestintätekniikan laiteympäristöä esi- ja alkuopetukseen. Hankkeessa toimivat opettajat kehittelivät kolmen vuoden ajan pedagogisia ja mediapedagogisia malleja tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämiseen esi- ja alkuopetuksen yhteistyössä. Vuoden 2012 keväällä näitä malleja levitettiin Tampereen kaupungin esi- ja alkuopettajille benchmarking-tilaisuuksissa ja tarjoamalla resurssiopettajia tueksi tilaisuuksissa vierailleiden opettajien luokkiin. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla hankeopettajia ja heidän ohjaamiaan opettajia sekä keräämällä palautetta benchmarking-tilaisuuksissa käyneiltä opettajilta. Lisäksi tukiaineistoina toimivat tilaisuuksissa pidetty kenttäpäiväkirja ja neljä sähköpostiviestiä. Tutkimusmetodina käytettiin toimintatutkimusta tutkijan aktiivisen toimintaroolin sekä tutkimuksen toiminnan kehittämiseen suuntaavien tavoitteiden vuoksi.
Tutkimustulokset osoittivat, että vertaisopettajuus voimaannutti, rohkaisi ja innosti opettajia tieto- ja viestintätekniikan käyttöön. Opettajat kokivat oppimisen kannalta hyödyllisenä kouluttautumisen toisen opettajan luokkahuoneessa, jolloin toimintatavan mahdollisuudet ja rajoitukset olivat heti havaittavissa. Oppiminen oli mielekästä ja tehokasta, sillä toimintatavat ovat lähes suoraan siirrettävissä myös omaan luokkaan. Vertaisopettajalta uskalsi kysyä myös niin sanottuja tyhmiä kysymyksiä. Vierailevat opettajat olivat motivoituneita oppimaan uusia työtapoja, mutta heidän toimintaansa kuvasi tekniikkapainotteisuus pedagogisen opin jäädessä taka-alalle. Opettajat halusivat luottaa omaan pedagogiseen osaamiseensa eivätkä olleet valmiita ottamaan vastaan uusia pedagogisia tai mediapedagogisia näkemyksiä.
Asiasanat:vertaisopettajuus, vertaisuus, opettajuus, tieto- ja viestintätekniikka (TVT), mediakasvatus, benchmarking, vertailukehittäminen, Epun mediareppu -hanke, pedagoginen malli