Heterogenität und Bedarf an Differenzierung im DaF-Unterricht der gymnasialen Oberstufe
LAAKSONEN, RIIKKA; LAITINEN, ELISA (2012)
LAAKSONEN, RIIKKA
LAITINEN, ELISA
2012
Saksan kieli ja kulttuuri - German Language and Culture
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-10-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22981
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22981
Tiivistelmä
Kaikki oppivat eri tavoin. Tämän päivän pedagogiikan periaatteiden mukaan opetus, jossa koko ryhmä pyrkii etenemään samojen tehtävien parissa samaan tahtiin, ei ole mielekästä, vaan jokaisen oppilaan yksilölliset tarpeet, tavoitteet ja kiinnostuksen kohteet tulisi ottaa huomioon. Tästä on kysymys opetuksen eriyttämisestä. Oppilaiden yksilöllisyyden huomioimisen lisäksi kouluarjessa kohdataan uusia haasteita esimerkiksi teknologian kehittyessä ja monikulttuurisuuden lisääntyessä.
Pro Gradu -tutkielmamme käsittelee lukiolaisten välisiä eroja saksan kielen B2- ja B3-oppimäärien ryhmissä. Tarkastelemme oppilaille ja opettajille tekemämme kyselyn pohjalta eriyttävän opetuksen tarvetta ja toteutumista, ja pohdimme opetuksen järjestämisen haasteita ja kehittämismahdollisuuksia. Työmme lähtökohtana on konstruktivistinen oppimiskäsitys. Se käsittää oppimisen yksilöllisenä prosessina, eivätkä oppimistulokset tästä syystä voi olla yhdenmukaisia. Erilaisten tiedon käsittelytapojen ja oppimistyylien lisäksi oppilaiden väliset erot näkyvät muun muassa motivaatio- ja suoritustasossa. Oppilaan kielenoppimishistoria ja minäkäsitys kielenoppijana ovat keskeisiä piirteitä, kun tarkastellaan ryhmän heterogeenisyyttä. Heterogeenisyystaso vaikuttaa vaadittaviin eriyttämistoimenpiteisiin. Esittelemme työssämme neljä tapaa eriyttää opetusta: temaattis-intentionaalinen eriyttäminen tähtää yksilöllisten kykyjen kehittämiseen oppisisältöjen teemojen, vaikeusasteen ja tehtävien määrän avulla. Metodisessa eriyttämisessä kyse on opetuksen toteuttamisesta vaihtelevin opetusmenetelmin, esimerkiksi pistetyöskentelyllä tai projekti- ja portfoliotyöskentelyllä. Eriyttämistä opetuksessa on myös erilaisten sosiaalimuotojen ja monimuotoisten opetusvälineiden käyttö, kuten parityöskentely ja audiovisuaalinen media. Opetusmateriaalin valinnassa korostuu sen autenttisuus.
Edellä mainittujen ilmiöiden lisäksi tarkastelemme tutkielmamme teoreettisessa osassa vieraiden kielten valintaprosessia ja lukiokoulutusta Suomessa.
Tutkielman empiirisessä osassa analysoidaan lukion lyhyen saksan opiskelijoille ja opettajille tekemämme sähköisen kyselyn aineisto. Oppilaiden väliset erot teoriaosassa esiteltyjen piirteiden pohjalta eivät saamiemme tulosten perusteella ole huomattavia, eivätkä kyselyyn vastanneet opettajat koe eriyttämistarvetta ryhmissään suurena. Heidän opetuksensa tapahtuu suurimmaksi osaksi perinteisin metodein, jossa painopiste on oppikirjatyöskentelyssä ja frontaaliopetuksessa. Opettajat ovat eriyttämismahdollisuuksista tietoisia, mutta työn kuormittavuus ja kurssimuotoisen lukion kielenopetukseen varatut tuntimäärät rajoittavat käytännön toimenpiteitä. Oppilaiden vastauksissa korostui arkielämän kielitaidon saavuttamisen tärkeys. Opetuksen nopeaa tempoa kritisoitiin, ja oppilaat mainitsivat opiskelevansa paljon itsenäisesti. Tehtävien haastavuus kuitenkin miellytti vastanneita. Erityisen mielenkiintoinen havaitsemamme piirre oli oppilaiden erilaiset tavoitteet kielen oppimisen suhteen. Osa oppilaista pyrki selkeästi ns. turistisaksan hallintaan, jossa toimivalla suullisella kielitaidolla on suurin merkitys, kun taas toisia motivoi kielen kirjallinen hallinta ylioppilaskirjoituksissa menestymistä silmällä pitäen. Näihin eroihin perustuu ehdotuksemme saksan opetuksen eriyttämisestä lähtökohtana oppilaiden oppimistavoitteet.
Asiasanat:saksan opetus, eriyttäminen, heterogeenisyys
Pro Gradu -tutkielmamme käsittelee lukiolaisten välisiä eroja saksan kielen B2- ja B3-oppimäärien ryhmissä. Tarkastelemme oppilaille ja opettajille tekemämme kyselyn pohjalta eriyttävän opetuksen tarvetta ja toteutumista, ja pohdimme opetuksen järjestämisen haasteita ja kehittämismahdollisuuksia. Työmme lähtökohtana on konstruktivistinen oppimiskäsitys. Se käsittää oppimisen yksilöllisenä prosessina, eivätkä oppimistulokset tästä syystä voi olla yhdenmukaisia. Erilaisten tiedon käsittelytapojen ja oppimistyylien lisäksi oppilaiden väliset erot näkyvät muun muassa motivaatio- ja suoritustasossa. Oppilaan kielenoppimishistoria ja minäkäsitys kielenoppijana ovat keskeisiä piirteitä, kun tarkastellaan ryhmän heterogeenisyyttä. Heterogeenisyystaso vaikuttaa vaadittaviin eriyttämistoimenpiteisiin. Esittelemme työssämme neljä tapaa eriyttää opetusta: temaattis-intentionaalinen eriyttäminen tähtää yksilöllisten kykyjen kehittämiseen oppisisältöjen teemojen, vaikeusasteen ja tehtävien määrän avulla. Metodisessa eriyttämisessä kyse on opetuksen toteuttamisesta vaihtelevin opetusmenetelmin, esimerkiksi pistetyöskentelyllä tai projekti- ja portfoliotyöskentelyllä. Eriyttämistä opetuksessa on myös erilaisten sosiaalimuotojen ja monimuotoisten opetusvälineiden käyttö, kuten parityöskentely ja audiovisuaalinen media. Opetusmateriaalin valinnassa korostuu sen autenttisuus.
Edellä mainittujen ilmiöiden lisäksi tarkastelemme tutkielmamme teoreettisessa osassa vieraiden kielten valintaprosessia ja lukiokoulutusta Suomessa.
Tutkielman empiirisessä osassa analysoidaan lukion lyhyen saksan opiskelijoille ja opettajille tekemämme sähköisen kyselyn aineisto. Oppilaiden väliset erot teoriaosassa esiteltyjen piirteiden pohjalta eivät saamiemme tulosten perusteella ole huomattavia, eivätkä kyselyyn vastanneet opettajat koe eriyttämistarvetta ryhmissään suurena. Heidän opetuksensa tapahtuu suurimmaksi osaksi perinteisin metodein, jossa painopiste on oppikirjatyöskentelyssä ja frontaaliopetuksessa. Opettajat ovat eriyttämismahdollisuuksista tietoisia, mutta työn kuormittavuus ja kurssimuotoisen lukion kielenopetukseen varatut tuntimäärät rajoittavat käytännön toimenpiteitä. Oppilaiden vastauksissa korostui arkielämän kielitaidon saavuttamisen tärkeys. Opetuksen nopeaa tempoa kritisoitiin, ja oppilaat mainitsivat opiskelevansa paljon itsenäisesti. Tehtävien haastavuus kuitenkin miellytti vastanneita. Erityisen mielenkiintoinen havaitsemamme piirre oli oppilaiden erilaiset tavoitteet kielen oppimisen suhteen. Osa oppilaista pyrki selkeästi ns. turistisaksan hallintaan, jossa toimivalla suullisella kielitaidolla on suurin merkitys, kun taas toisia motivoi kielen kirjallinen hallinta ylioppilaskirjoituksissa menestymistä silmällä pitäen. Näihin eroihin perustuu ehdotuksemme saksan opetuksen eriyttämisestä lähtökohtana oppilaiden oppimistavoitteet.
Asiasanat:saksan opetus, eriyttäminen, heterogeenisyys