Kuntien luottamus valtion supertuotteisiin: Paras-hanke, sote-piirit ja koulutuspalvelut
HYYTIÄ, ARJA (2012)
HYYTIÄ, ARJA
2012
Hallintotiede - Administrative Science
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-06-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22605
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22605
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielma liittyy Tampereen yliopiston ja Kuntaliiton tutkimukseen, josta on julkaistu Harisalon, Ranniston ja Stenvallin (2012) tutkimusInstitutionaalinen luottamus.Tämän tutkimuksen päätehtävä oli empiirisellä kartoituksella ja kvantitatiivisella tutkimusmenetelmällä laajentaa ja täsmentää edellä mainittua tutkimusta erityisesti valtion kolmen supertuotteen osalta. Supertuotteiksi nimitetään tässä tutkimuksessa kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toimeenpanovaiheessa olevia valtion suosimia ratkaisuja kuntien ongelmien korjaamiseksi; Paras-hanketta, sosiaali- ja terveydenhuollon piiriuudistusta sekä sosiaali- ja terveyspiirin idean soveltamista koulutuspalveluihin. Tutkimuksella pyrittiin ensisijaisesti kartoittamaan kuntien luottamus edellä mainittuihin uudistushankkeisiin, niiden vastuuministeriöihin, tarkastelemaan tietyiltä osin oliko vastauksissa kohderyhmien välisiä merkitseviä eroja ja toisaalta kuntakoosta riippuvia eroja. Lisäksi tutkittiin kuntien luottamusta tulevaan (nykyiseen) eduskuntavaalikauteen. Aineisto kerättiin keväällä 2011 kuntien hallitusten puheenjohtajilta ja kunnanjohtajilta. Heidän kannanottonsa tulkitaan kuntien kannanotoiksi. Kyselylomakkeet lähetettiin jokaiseen kuntaan. Kunnanhallitusten puheenjohtajista vastasi kyselyyn 45,5 prosenttia (N = 153) ja kunnanjohtajista 50,3 prosenttia (N = 169). Tutkimusaineiston edustavuus oli hyvä, kun sitä arvioidaan vastaajien kuntien asukasmäärän, sukupuoli- ja ikäjakauman sekä eri puolueisiin sitoutuneisuuden näkökulmasta.
Paras-hankkeen tavoitteisiin ja keinoihin liittyvät kunnanjohtajien kannanotot olivat puheenjohtajia kriittisemmät ja ero kohderyhmien vastausten välillä oli tilastollisesti merkitsevä. Puheenjohtajista 26,6 prosenttia ja kunnanjohtajista 21,3 prosenttia luotti Paras-hankkeen tavoitteisiin, mutta hanketta edistäviin keinoihin luotti puheenjohtajista 20,6 prosenttia ja kunnanjohtajista 16,6 prosenttia. Sosiaali- ja terveydenhuollon piiriuudistuksen kohdalla myönteisiin odotuksiin liittyvät puheenjohtajien ja kunnanjohtajien arviot olivat matalaa tasoa. Pienimmillään puheenjohtajien (10,3 %) ja kunnanjohtajien (6 %) oli luottamus siihen, että sosiaali- ja terveyspiiriuudistus vahvistaisi kunnallista itsehallintoa. Suurinta luottamus oli kuntarajat ylittävien palveluiden käytön mahdollistumiseen, sillä vastaajista yli puolet oli tällä kannalla. Luottamuksen yleisestä niukkuudesta huolimatta kunnanjohtajista 40,7 prosenttia ja 49,7 prosenttia puheenjohtajista oli Paras-hankkeen välittömän jatkamisen kannalla. Kielteisellä kannalla oli 41,9 prosenttia kunnanjohtajista ja 33,8 prosenttia puheenjohtajista. Myötämielisimpiä olivat poliittisesti vasemmistoon sitoutuneet puheenjohtajat sekä oikeistoon sitoutuneet kunnanjohtajat, joskin ero vasemmistoon sitoutuneisiin oli pieni. Riittävän suuriin sosiaali- ja terveyspiireihin pakottamisen kannalla oli puolestaan noin kolmannes kummastakin kohderyhmästä. Sosiaali- ja terveyspiirin idean soveltaminen koulutuspalveluihin tyrmättiin puolestaan selkein numeroin: puheenjohtajista vain 7,2 prosenttia ja kunnanjohtajista 14,9 prosenttia oli myönteisellä kannalla.
Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen jatkamiselle on ehtoja. Kehittyneemmälle ohjausprosessille ja dialogille näyttää ensinnäkin olevan kuntakoosta riippumaton vahva ja yleinen tarve. Sopiva aikataulu ja riittävän tiedon määrä eivät näytä olevan riittävän tehokkaita pontimia tavoitteelliseen uudistukseen pyrittäessä. Toiseksi puheenjohtajien ja kunnanjohtajien suuren enemmistön mielestä kuntien ja valtion yhteistyön tarve kunnallishallinnon ongelmien ratkaisemisessa on suuri. Ministeriön ja kuntien välisen vähäisen kanssakäymisen tilanteessa tämä lienee tulkittavissa myös yhteistyöhalukkuudeksi. Kunta- ja palvelurakenneuudistukseen liittyviä massiivisia uudistuksia, valtion kunnille suosittamia supertuotteita, on mahdollista edelleen rikastaa tunnistamalla ensin kuntien muutosvaihe, kuntia aktiivisesti kuulemalla, yhteistyöllä sekä sovittamalla valtion ohjausprosessi kuntien tarpeisiin. Sekä kuntien osoittama yleinen epäluottamus että yhteistyön tarve ongelmien ratkaisemiseksi ovat mahdollisuus valtion omien toimintatapojen tarkastelulle. ”Kasvottomana” instituutiona, mutta muutosvaiheen inhimillisistä näkökulmista kuntatodellisuutta katsoen on mahdollista rakentaa vielä kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toimeenpanovaiheessakin vahva yhteistoiminnallinen kumppanuus sekä tarvittavat eteenpäin vievät ratkaisut. Kokonaiskuvan saamiseksi on myös kunta-valtio-suhteen toiselle osapuolelle, valtiolle, annettava mahdollisuus osoittaa luottamuksen määrä kuntakumppaneihinsa. Tässä suhteessa kohderyhmänä olisivat uudistuksia valmistelevat virkamiehet ja valmistelua johtavat ministerit.
Avainsanat: kunta, valtio, Paras-hanke, sosiaali- ja terveydenhuollon piiriuudistus, luottamus
Paras-hankkeen tavoitteisiin ja keinoihin liittyvät kunnanjohtajien kannanotot olivat puheenjohtajia kriittisemmät ja ero kohderyhmien vastausten välillä oli tilastollisesti merkitsevä. Puheenjohtajista 26,6 prosenttia ja kunnanjohtajista 21,3 prosenttia luotti Paras-hankkeen tavoitteisiin, mutta hanketta edistäviin keinoihin luotti puheenjohtajista 20,6 prosenttia ja kunnanjohtajista 16,6 prosenttia. Sosiaali- ja terveydenhuollon piiriuudistuksen kohdalla myönteisiin odotuksiin liittyvät puheenjohtajien ja kunnanjohtajien arviot olivat matalaa tasoa. Pienimmillään puheenjohtajien (10,3 %) ja kunnanjohtajien (6 %) oli luottamus siihen, että sosiaali- ja terveyspiiriuudistus vahvistaisi kunnallista itsehallintoa. Suurinta luottamus oli kuntarajat ylittävien palveluiden käytön mahdollistumiseen, sillä vastaajista yli puolet oli tällä kannalla. Luottamuksen yleisestä niukkuudesta huolimatta kunnanjohtajista 40,7 prosenttia ja 49,7 prosenttia puheenjohtajista oli Paras-hankkeen välittömän jatkamisen kannalla. Kielteisellä kannalla oli 41,9 prosenttia kunnanjohtajista ja 33,8 prosenttia puheenjohtajista. Myötämielisimpiä olivat poliittisesti vasemmistoon sitoutuneet puheenjohtajat sekä oikeistoon sitoutuneet kunnanjohtajat, joskin ero vasemmistoon sitoutuneisiin oli pieni. Riittävän suuriin sosiaali- ja terveyspiireihin pakottamisen kannalla oli puolestaan noin kolmannes kummastakin kohderyhmästä. Sosiaali- ja terveyspiirin idean soveltaminen koulutuspalveluihin tyrmättiin puolestaan selkein numeroin: puheenjohtajista vain 7,2 prosenttia ja kunnanjohtajista 14,9 prosenttia oli myönteisellä kannalla.
Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen jatkamiselle on ehtoja. Kehittyneemmälle ohjausprosessille ja dialogille näyttää ensinnäkin olevan kuntakoosta riippumaton vahva ja yleinen tarve. Sopiva aikataulu ja riittävän tiedon määrä eivät näytä olevan riittävän tehokkaita pontimia tavoitteelliseen uudistukseen pyrittäessä. Toiseksi puheenjohtajien ja kunnanjohtajien suuren enemmistön mielestä kuntien ja valtion yhteistyön tarve kunnallishallinnon ongelmien ratkaisemisessa on suuri. Ministeriön ja kuntien välisen vähäisen kanssakäymisen tilanteessa tämä lienee tulkittavissa myös yhteistyöhalukkuudeksi. Kunta- ja palvelurakenneuudistukseen liittyviä massiivisia uudistuksia, valtion kunnille suosittamia supertuotteita, on mahdollista edelleen rikastaa tunnistamalla ensin kuntien muutosvaihe, kuntia aktiivisesti kuulemalla, yhteistyöllä sekä sovittamalla valtion ohjausprosessi kuntien tarpeisiin. Sekä kuntien osoittama yleinen epäluottamus että yhteistyön tarve ongelmien ratkaisemiseksi ovat mahdollisuus valtion omien toimintatapojen tarkastelulle. ”Kasvottomana” instituutiona, mutta muutosvaiheen inhimillisistä näkökulmista kuntatodellisuutta katsoen on mahdollista rakentaa vielä kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toimeenpanovaiheessakin vahva yhteistoiminnallinen kumppanuus sekä tarvittavat eteenpäin vievät ratkaisut. Kokonaiskuvan saamiseksi on myös kunta-valtio-suhteen toiselle osapuolelle, valtiolle, annettava mahdollisuus osoittaa luottamuksen määrä kuntakumppaneihinsa. Tässä suhteessa kohderyhmänä olisivat uudistuksia valmistelevat virkamiehet ja valmistelua johtavat ministerit.
Avainsanat: kunta, valtio, Paras-hanke, sosiaali- ja terveydenhuollon piiriuudistus, luottamus