Lisää ongelmia kielioppiin! Tutkimus matemaattisen ongelmanratkaisun käytettävyydestä äidinkielen kieliopin opettamisessa.
FAGERLUND, IIDA (2012)
FAGERLUND, IIDA
2012
Kasvatustiede, luokanopettajan koulutus - Class Teacher Education
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-06-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22581
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22581
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää matematiikan ongelmanratkaisun käytettävyyttä äidinkielen kieliopin opetuksessa ja kieliopin käsitteidenmuodostamisessa. Tutkimuksessa tarkasteltiin seuraavia kysymyksiä: 1) miten äidinkielen kieliopin ongelmanratkaisu eroaa matemaattisesta ongelmanratkaisusta, 2) miten Polyan matemaattista ongelmanratkaisumallia voi soveltaa äidinkielen kieliopin ongelmanratkaisupohjaisiin tehtäviin, 3) miten oppilaat ratkaisivat ongelmanratkaisupohjaisia kielioppitehtäviä, mitä strategioita he käyttivät tehtäviä ratkaistessaan sekä miten he suhtautuivat ongelmanratkaisupohjaisten kielioppitehtävien tekemiseen. Lisäksi tarkasteltiin sitä, mitä ongelmanratkaisupohjaiset kielioppitehtävät kertovat ongelmanratkaisun käytettävyydestä kieliopin opetuksessa. Tutkimus tehtiin osana Tampereen yliopiston Kasvatustieteen tieteenalayksikön poikkitieteellistä matematiikan ja äidinkielen ja kirjallisuuden didaktiikan Sanan lasku -projektia.
Tutkimusote oli kvalitatiivinen ja tutkimusaineistona oli kolme erilaista verbeihin liittyvää ongelmanratkaisupohjaista kielioppitehtävää, jotka suunniteltiin Polyan matemaattisesta ongelmanratkaisumallista tehdyn kieliopin ongelmanratkaisun vaihekuvauksen pohjalta. Ongelmanratkaisupohjaiset kielioppitehtävät teetettiin kahdella eri viidennellä luokalla. Kaiken kaikkiaan kielioppitehtävien vastauksia oli yhteensä 82 kappaletta. Kielioppitehtävien vastauksia analysoitiin sisällönanalyysilla sekä teoriaohjaavasti että aineistolähtöisesti.
Tutkimuksessa kieliopin ja matemaattisen ongelmanratkaisun eroksi muodostui oppiaineiden tietopohjan erilaisuus; matemaattinen tieto nähtiin enemmän tosiasiatietona ja oppilaan intuitiivinen kielioppitieto taas sosiaalisena tietona. Toinen ero ongelmanratkaisuprosessien välillä oli se, että kieliopin ongelmanratkaisussa oppilas operoi vain luonnollisen kielen avulla täydentäen vastausta mahdollisesti tieteellisin käsittein.
Polyan ongelmanratkaisumallista tehty kieliopin ongelmanratkaisun vaihekuvaus soveltui ongelmanratkaisupohjaisten kielioppitehtävien pohjalle, ja vaihekuvauksen vaiheet löydettiin myös kieliopin ongelmanratkaisuprosessista. Kieliopin ongelmanratkaisun kuvauksen vaiheet nimettiin Polyan ongelmanratkaisumallia mukaillen ongelman ymmärtämiseksi, kielen ilmiön tutkimiseksi ja katsaukseksi tehtyyn.
Ongelmanratkaisupohjaisten kielioppitehtävien vastauksista esille nousi ongelman ymmärtämisen sekä motivaation tärkeys. Oppilaat pystyivät tekemään oikeanlaisia havaintoja kielestä, vaikkeivät osanneet nimetä havainnoilleen oikeaa kielioppikäsitettä. Vastausten perusteella voitiin sanoa, että oppilaat eivät olleet tottuneet perustelemaan kirjallisesti omia havaintojaan. Oppilaiden vastauksista löytyi erilaisia vastaus- ja ongelmanratkaisustrategioita. Suosituin vastausstrategia oli luettelomalli. Ongelmanratkaisustrategioita saatiin tehtävien vastauksista vähänlaisesti esille ja strategiat olivat erilaisia jokaisen tehtävän kohdalla. Oppilaat kuvailivat ongelmanratkaisupohjaisia kielioppitehtäviä useimmiten positiivisilla ilmauksilla kysyttäessä heidän mielipidettään tehtävistä.
Ongelmanratkaisupohjaisia kielioppitehtäviä voidaan suositella käytettäväksi kieliopin opetuksessa, koska niiden vastauksien avulla saadaan selville, minkälaisiin kielen ilmiöihin oppilaat kiinnittivät huomionsa ja minkälaisia seikkoja he nostivat kielen ilmiöstä esille. Vastauksista opettaja voi nähdä, miten oppilas kieltä prosessoi ja miten hän kielen ilmiöitä ymmärtää.
Asiasanat:pedagoginen kielioppi, ongelmanratkaisu, käsitteenmuodostus, sisällönanalyysi
Tutkimusote oli kvalitatiivinen ja tutkimusaineistona oli kolme erilaista verbeihin liittyvää ongelmanratkaisupohjaista kielioppitehtävää, jotka suunniteltiin Polyan matemaattisesta ongelmanratkaisumallista tehdyn kieliopin ongelmanratkaisun vaihekuvauksen pohjalta. Ongelmanratkaisupohjaiset kielioppitehtävät teetettiin kahdella eri viidennellä luokalla. Kaiken kaikkiaan kielioppitehtävien vastauksia oli yhteensä 82 kappaletta. Kielioppitehtävien vastauksia analysoitiin sisällönanalyysilla sekä teoriaohjaavasti että aineistolähtöisesti.
Tutkimuksessa kieliopin ja matemaattisen ongelmanratkaisun eroksi muodostui oppiaineiden tietopohjan erilaisuus; matemaattinen tieto nähtiin enemmän tosiasiatietona ja oppilaan intuitiivinen kielioppitieto taas sosiaalisena tietona. Toinen ero ongelmanratkaisuprosessien välillä oli se, että kieliopin ongelmanratkaisussa oppilas operoi vain luonnollisen kielen avulla täydentäen vastausta mahdollisesti tieteellisin käsittein.
Polyan ongelmanratkaisumallista tehty kieliopin ongelmanratkaisun vaihekuvaus soveltui ongelmanratkaisupohjaisten kielioppitehtävien pohjalle, ja vaihekuvauksen vaiheet löydettiin myös kieliopin ongelmanratkaisuprosessista. Kieliopin ongelmanratkaisun kuvauksen vaiheet nimettiin Polyan ongelmanratkaisumallia mukaillen ongelman ymmärtämiseksi, kielen ilmiön tutkimiseksi ja katsaukseksi tehtyyn.
Ongelmanratkaisupohjaisten kielioppitehtävien vastauksista esille nousi ongelman ymmärtämisen sekä motivaation tärkeys. Oppilaat pystyivät tekemään oikeanlaisia havaintoja kielestä, vaikkeivät osanneet nimetä havainnoilleen oikeaa kielioppikäsitettä. Vastausten perusteella voitiin sanoa, että oppilaat eivät olleet tottuneet perustelemaan kirjallisesti omia havaintojaan. Oppilaiden vastauksista löytyi erilaisia vastaus- ja ongelmanratkaisustrategioita. Suosituin vastausstrategia oli luettelomalli. Ongelmanratkaisustrategioita saatiin tehtävien vastauksista vähänlaisesti esille ja strategiat olivat erilaisia jokaisen tehtävän kohdalla. Oppilaat kuvailivat ongelmanratkaisupohjaisia kielioppitehtäviä useimmiten positiivisilla ilmauksilla kysyttäessä heidän mielipidettään tehtävistä.
Ongelmanratkaisupohjaisia kielioppitehtäviä voidaan suositella käytettäväksi kieliopin opetuksessa, koska niiden vastauksien avulla saadaan selville, minkälaisiin kielen ilmiöihin oppilaat kiinnittivät huomionsa ja minkälaisia seikkoja he nostivat kielen ilmiöstä esille. Vastauksista opettaja voi nähdä, miten oppilas kieltä prosessoi ja miten hän kielen ilmiöitä ymmärtää.
Asiasanat:pedagoginen kielioppi, ongelmanratkaisu, käsitteenmuodostus, sisällönanalyysi