Vanhemmuus autististen lasten vanhempien kertomana. Tuki, apu ja voimavarat
KOIVUKANGAS, SANNA (2012)
KOIVUKANGAS, SANNA
2012
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-05-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22538
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22538
Tiivistelmä
Tässä laadullisessa tutkimuksessa tarkastelen autististen lasten vanhempien kirjoittamia tarinoita narratiivisella tutkimusotteella. Vanhempien kirjoituksissa tarkastelun kohteena on se, mitä he kertovat vanhemmuudesta, saamastaan tuesta ja avusta sekä voimavaroistaan.
Empiirinen tutkimusaineisto koostuu yhdeksästä tarinasta, jotka ovat autististen lasten vanhempien kirjoituksia vastauksena kirjoituspyyntööni. Vanhemmat ovat kirjoituspyyntööni vastatessaan määritelleet itsensä autistisen lapsen vanhemmiksi, vaikka lasten diagnoosit ovat keskenään erilaisia. Vanhemmista kahdeksan on äitejä ja yksi isä. Kaikki tarinat ovat keskenään erilaisia ja tutkimukseen osallistuneiden vanhempien lapset ovat iältään 4-vuotiaasta jo 18 vuotta täyttäneeseen. Kirjoittajat elävät erilaisissa elämäntilanteissa. Lähes kaikissa tarinoissa on kuitenkin hahmotettavissa samankaltainen juonirakenne. Analyysissa olen rakentanut kertomusten perusteella yhteisiä teemoja ja käyttänyt kategorisointia analyysin välineenä. Analyysi etenee juonirakenteen mukaan.
Tieto lapsen autismista, eli autistisen lapsen vanhemmaksi tuleminen, herätti vanhemmissa sekä helpotusta että pelkoa. Vanhemmat kokevat lapsen autismin muuttaneen heidän elämänsä ja vieneen elämää eri suuntaan, kuin mitä se olisi ilman autismia. Tarinoissa korostuu vuorovaikutuksen ja kommunikoinnin haasteet lapsen kanssa. Vanhemmat kertovat tarinoissaan tuesta: siitä mistä ja keneltä he ovat tukea saaneet ja mitä tukea vaille he ovat jääneet. Tuen saamista lähipiiriltä vaikeuttaa tai estää vanhempien häpeän tunne sekä kokemus läheisten ymmärtämättömyydestä. Useimmiten lähipiirin tukijana on vanhemman äiti. Vertaistuki on tärkeä tuen muoto. Autismikuntoutus on auttanut perheitä ja harjoitukset ovat tärkeitä arjen sujumisessa. Erityisesti pienten autistisen lasten vanhemmilla on suuri huoli lastensa turvallisuudesta ja heidän tulevaisuudesta. Aikuistuvien autististen nuorten vanhemmat osaavat iloita kasvatuksensa tuloksesta ja siitä, että lapsilla on tulevaisuudensuunnitelmia.
Asiasanat:autismi, vanhemmuus, narratiivinen tutkimus, sosiaalinen tuki
Empiirinen tutkimusaineisto koostuu yhdeksästä tarinasta, jotka ovat autististen lasten vanhempien kirjoituksia vastauksena kirjoituspyyntööni. Vanhemmat ovat kirjoituspyyntööni vastatessaan määritelleet itsensä autistisen lapsen vanhemmiksi, vaikka lasten diagnoosit ovat keskenään erilaisia. Vanhemmista kahdeksan on äitejä ja yksi isä. Kaikki tarinat ovat keskenään erilaisia ja tutkimukseen osallistuneiden vanhempien lapset ovat iältään 4-vuotiaasta jo 18 vuotta täyttäneeseen. Kirjoittajat elävät erilaisissa elämäntilanteissa. Lähes kaikissa tarinoissa on kuitenkin hahmotettavissa samankaltainen juonirakenne. Analyysissa olen rakentanut kertomusten perusteella yhteisiä teemoja ja käyttänyt kategorisointia analyysin välineenä. Analyysi etenee juonirakenteen mukaan.
Tieto lapsen autismista, eli autistisen lapsen vanhemmaksi tuleminen, herätti vanhemmissa sekä helpotusta että pelkoa. Vanhemmat kokevat lapsen autismin muuttaneen heidän elämänsä ja vieneen elämää eri suuntaan, kuin mitä se olisi ilman autismia. Tarinoissa korostuu vuorovaikutuksen ja kommunikoinnin haasteet lapsen kanssa. Vanhemmat kertovat tarinoissaan tuesta: siitä mistä ja keneltä he ovat tukea saaneet ja mitä tukea vaille he ovat jääneet. Tuen saamista lähipiiriltä vaikeuttaa tai estää vanhempien häpeän tunne sekä kokemus läheisten ymmärtämättömyydestä. Useimmiten lähipiirin tukijana on vanhemman äiti. Vertaistuki on tärkeä tuen muoto. Autismikuntoutus on auttanut perheitä ja harjoitukset ovat tärkeitä arjen sujumisessa. Erityisesti pienten autistisen lasten vanhemmilla on suuri huoli lastensa turvallisuudesta ja heidän tulevaisuudesta. Aikuistuvien autististen nuorten vanhemmat osaavat iloita kasvatuksensa tuloksesta ja siitä, että lapsilla on tulevaisuudensuunnitelmia.
Asiasanat:autismi, vanhemmuus, narratiivinen tutkimus, sosiaalinen tuki