Terrorisminvastaista toimintaa ihmisoikeuksien kustannuksella? Tapaustutkimus Tunisian ihmisoikeustilanteesta vuosina 2001-2011 ihmisoikeusnormien diffuusiota kuvaavaa spiraalimallia soveltaen.
ANTILA, PÄIVI (2012)
ANTILA, PÄIVI
2012
Kansainvälinen politiikka - International Relations
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-05-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22460
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22460
Tiivistelmä
Tämän pro gradu –tutkielman aiheena on ihmisoikeuksien asema terrorisminvastaisessa toiminnassa. Tarkastelun kohteena on Tunisian ihmisoikeustilanne vuosina 2001-2011 yhtäältä ylikansallisen edunvalvontaverkoston ja toisaalta Tunisian valtion näkökulmasta. Tutkimuksen teoreettisina lähtökohtina toimivat Thomas Rissen ja Kathryn Sikkinkin kehittämä spiraalimalli sekä Habermasin kommunikatiivisen toiminnan teoria. Tutkimusmetodina on tapaustutkimus ja erityisesti prosessinjäljitys. Primääriaineistona tutkimuksessa on käytetty Tunisian entisen presidentin Ben Alin puheita ja lehtihaastatteluja sekä ihmisoikeusjärjestöjen julkaisemia, Tunisian ihmisoikeustilannetta ja terrorisminvastaista toimintaa koskevia dokumentteja. Näiden tukena analyysissa on käytetty myös raporttia, jonka YK:n erityisraportoija ihmisoikeuksien turvaamisesta terrorisminvastaisessa taistelussa julkaisi Tunisiaan suuntautuneen maavierailunsa päätteeksi.
Analyysin perusteella sekä Tunisian valtio että ihmisoikeusjärjestöt käyttävät retoriikassaan hyvin samankaltaisia elementtejä eikä siinä tapahdu merkittävää muutosta tarkastellun ajanjakson kuluessa. Toimijoiden välille ei missään vaiheessa synny dialogista yhteyttä, vaan molemmat osapuolet pitävät kiinni omista näkemyksistään. Ihmisoikeusnormeista ja niiden validiteetista vallitsee näennäinen yhteisymmärrys, mutta ylikansallisen edunvalvontaverkoston mukaan Tunisia ei ole tosiasiassa sitoutunut näihin normeihin. Ihmisoikeusnormien diffuusio etenee ensisijaisesti ulkopuolisten toimijoiden painostuksen johdosta.
Analyysin perusteella näyttää siltä, että spiraalimalli on Tunisiassa edennyt neljänteen vaiheeseensa. Tunisian eteneminen spiraalimallin viimeiseen vaiheeseen edellyttäisi dialogisen yhteyden syntymistä toimijoiden välille. Tällä hetkellä toimintaa ei missään vaiheessa ohjaa kommunikatiivisen rationaalisuuden logiikka. Lisäksi esitän, ettei ihmisoikeuksien sisällyttäminen kansalliseen lainsäädäntöön sinällään riitä, vaan tällä pitäisi olla vaikutusta myös käytännön toimintaan. Tunisian tilanne on vielä kaukana siitä, että ihmisoikeuksien noudattaminen olisi osa tavanmukaista toimintaa. Tarkastelemani aineiston perusteella näyttää kuitenkin siltä, että liberalistisesta, ihmisoikeuksien ensisijaisuutta korostavasta näkökulmasta on tullut vallitseva lähestymistapa terrorisminvastaista toimintaa koskevassa keskustelussa.
Analyysin perusteella sekä Tunisian valtio että ihmisoikeusjärjestöt käyttävät retoriikassaan hyvin samankaltaisia elementtejä eikä siinä tapahdu merkittävää muutosta tarkastellun ajanjakson kuluessa. Toimijoiden välille ei missään vaiheessa synny dialogista yhteyttä, vaan molemmat osapuolet pitävät kiinni omista näkemyksistään. Ihmisoikeusnormeista ja niiden validiteetista vallitsee näennäinen yhteisymmärrys, mutta ylikansallisen edunvalvontaverkoston mukaan Tunisia ei ole tosiasiassa sitoutunut näihin normeihin. Ihmisoikeusnormien diffuusio etenee ensisijaisesti ulkopuolisten toimijoiden painostuksen johdosta.
Analyysin perusteella näyttää siltä, että spiraalimalli on Tunisiassa edennyt neljänteen vaiheeseensa. Tunisian eteneminen spiraalimallin viimeiseen vaiheeseen edellyttäisi dialogisen yhteyden syntymistä toimijoiden välille. Tällä hetkellä toimintaa ei missään vaiheessa ohjaa kommunikatiivisen rationaalisuuden logiikka. Lisäksi esitän, ettei ihmisoikeuksien sisällyttäminen kansalliseen lainsäädäntöön sinällään riitä, vaan tällä pitäisi olla vaikutusta myös käytännön toimintaan. Tunisian tilanne on vielä kaukana siitä, että ihmisoikeuksien noudattaminen olisi osa tavanmukaista toimintaa. Tarkastelemani aineiston perusteella näyttää kuitenkin siltä, että liberalistisesta, ihmisoikeuksien ensisijaisuutta korostavasta näkökulmasta on tullut vallitseva lähestymistapa terrorisminvastaista toimintaa koskevassa keskustelussa.