Verenluovutuksen vaikutus unen laatuun ja unenaikaiseen ihohiilidioksidiin
HÄRKÖNEN, AILA (2012)
HÄRKÖNEN, AILA
2012
Lääketiede - Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-05-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22367
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22367
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoitus oli tutkia verenluovutuksen mahdollisia vaikutuksia unen laatuun. Uni-valve vaihtelu on autonomisen hermoston säätelemää. Syvän unen aikana on vallalla parasympaattinen tonus, eli parasympaattinen hermosto säätelee sen aikaisia toimintoja. Valveilla ollessa taas vallalla on sympatikotonus, eli verenkiertoa ja hengitystä säätelee sympaattinen hermosto. Koska unen aikana tapahtuu ihoverisuonten laajeneminen (vasodilataatio) sympaattisen hermostosäätelyn hiljentyessä, voidaan sen aiheuttamia hiilidioksidipitoisuuden muutoksia mitata monitoroimalla niitä unenaikaisesti iholta. Kirjallisuudesta ei löydy tutkimuksia, joissa olisi arvioitu verenluovutuksen mahdollisia vaikutuksia unen laatuun.
Tutkimushypoteesimme mukaan verenluovutus vaikuttaa sympaattisen hermoston aktiivisuutta lisäävästi, mikä ilmenee unihäiriönä, lisääntyneenä verisuonten vasokonstriktiona ja ihohiilidioksiditason laskuna. Tutkimuksen tarkoituksena on testata tätä hypoteesia. Samalla pyritään arvioimaan ihohiilidioksidimittauksen herkkyyttä ja käyttökelpoisuutta verenluovutuksen aiheuttaman autonomisen hermoston muutoksen mittaamiseksi. Yöllisestä ihohiilidioksidiprofiilista voidaan havaita yöllinen parasympaattinen tonus ja havahdusten aikaiset sympaattiset aktivaatiot. Mittausmenetelmän herkkyys ja käyttökelpoisuus unenaikaisten autonomisen hermoston toimintailmiöiden mittaamisessa vaati kuitenkin lisädokumentointia.
Tutkimukseen rekrytoitiin koehenkilöiksi 12 tervettä 18–35-vuotiasta miestä, jotka kukin nukkuivat unilaboratoriossa kaksi peräkkäistä yötä. Puolet koehenkilöistä kuului verenluovuttajaryhmään, joka luovutti verta tutkimusöiden välissä, ja toinen puoli koehenkilöistä kuului kontrolliryhmään, jonka henkilöt luovuttivat verta tutkimusöiden jälkeen. Molempina tutkimusöinä potilailta tutkittiin laaja unipolygrafia ja lisäksi mitattiin ihohiilidioksidipitoisuudet.
Unen laadun mittarina käytettiin univiivettä ja syvässä unessa esiintyvien delta-aaltojen määrää. Lisäksi mitattiin unenaikaista ihohiilidioksidia, jonka arvoissa toivottiin näkyvän ero tutkimusöiden välillä verenluovuttajaryhmän koehenkilöillä. Tilastollisesti merkitseviä eroja ei kuitenkaan noussut esiin. Tähän vaikutti luultavasti eniten otoskoon pienuus, joten verenluovutuksen vaikutus unen laatuun vaatii vielä lisäselvittelyä.
Asiasanat:ihohiilidioksidimittaus, unitutkimus, verenluovutus, autonominen hermosto
Tutkimushypoteesimme mukaan verenluovutus vaikuttaa sympaattisen hermoston aktiivisuutta lisäävästi, mikä ilmenee unihäiriönä, lisääntyneenä verisuonten vasokonstriktiona ja ihohiilidioksiditason laskuna. Tutkimuksen tarkoituksena on testata tätä hypoteesia. Samalla pyritään arvioimaan ihohiilidioksidimittauksen herkkyyttä ja käyttökelpoisuutta verenluovutuksen aiheuttaman autonomisen hermoston muutoksen mittaamiseksi. Yöllisestä ihohiilidioksidiprofiilista voidaan havaita yöllinen parasympaattinen tonus ja havahdusten aikaiset sympaattiset aktivaatiot. Mittausmenetelmän herkkyys ja käyttökelpoisuus unenaikaisten autonomisen hermoston toimintailmiöiden mittaamisessa vaati kuitenkin lisädokumentointia.
Tutkimukseen rekrytoitiin koehenkilöiksi 12 tervettä 18–35-vuotiasta miestä, jotka kukin nukkuivat unilaboratoriossa kaksi peräkkäistä yötä. Puolet koehenkilöistä kuului verenluovuttajaryhmään, joka luovutti verta tutkimusöiden välissä, ja toinen puoli koehenkilöistä kuului kontrolliryhmään, jonka henkilöt luovuttivat verta tutkimusöiden jälkeen. Molempina tutkimusöinä potilailta tutkittiin laaja unipolygrafia ja lisäksi mitattiin ihohiilidioksidipitoisuudet.
Unen laadun mittarina käytettiin univiivettä ja syvässä unessa esiintyvien delta-aaltojen määrää. Lisäksi mitattiin unenaikaista ihohiilidioksidia, jonka arvoissa toivottiin näkyvän ero tutkimusöiden välillä verenluovuttajaryhmän koehenkilöillä. Tilastollisesti merkitseviä eroja ei kuitenkaan noussut esiin. Tähän vaikutti luultavasti eniten otoskoon pienuus, joten verenluovutuksen vaikutus unen laatuun vaatii vielä lisäselvittelyä.
Asiasanat:ihohiilidioksidimittaus, unitutkimus, verenluovutus, autonominen hermosto