Työikäisenä omaishoitajana - parisuhteesta hoitosuhteeseen
SIPPOLA, LEA (2012)
SIPPOLA, LEA
2012
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-04-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22345
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22345
Tiivistelmä
Hoivasta on tullut "sosiaalinen kysymys", jota ratkotaan niin tieteellisesti kuin poliittisestikin. Omaishoito sijoittuu sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän ja kotona perheessä tapahtuvan hoivan ja huolenpidon välimaastoon. Omaishoitaminen on suuri haaste niille, jotka hoitavat läheistä pitkäaikaissairasta, jonka hoitaminen on sitovaa ja/tai vaatii ympärivuorokautista valvontaa. Tässä tutkimuksessa pureudun työikäisten perheellisten parisuhteessa tapahtuvaan omaishoitamiseen ja sen vaikutukseen parisuhteelle. Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää omaishoidon merkitystä parisuhteen muuttumiselle hoitosuhteeksi. Tutkimuksessa osoitan niitä taitekohtia, joissa parisuhde tai hoitamisen rajat muuttuvat. Pyrin yhdistämään nämä taitekohdat palvelujärjestelmämme toimintaan tai toimimattomuuteen. Toivon, että tutkimuksesta olisi mahdollisesti hyötyä pyrittäessä edistämään omaishoitojärjestelmäämme.
Tutkimus on fenomenologis-hermeneuttinen. Tutkimus on suoritettu neljän Länsi-Suomen kaupungin alueella ja tutkimukseen on otettu mukaan kaikki siihen suostuneet. Tutkimusaineisto koostuu viidestä työikäisestä pariskunnasta, joiden toisella puolisolla on pitkäaikaissairaus ja toinen puoliso on hoivaajan roolissa. Tutkimusaineiston olen kerännyt teemahaastattelulla vuosina 1994, 2000 ja 2011. Aineiston analysoin sisällönanalyysillä.
Tutkimustuloksena löysin omaishoitoprosessin etenemisvaiheet ja omaishoitamisen vaikutuksen omaishoitajapuolison ja perheen elämään. Tässä tutkimuksessa kahden pariskunnan suhteet päättyivät kokonaan ja kahden pariskunnan parisuhde kaventui. Yksi parisuhde tiivistyi avoliitosta avioliitoksi. Omaishoitajapuolisoiden omien voimavarojen lisäksi sitoutumista hoivaan tahdittivat lapset, taloudelliset seikat, hoidettavan oma sitoutuminen hoitoon sekä palvelujärjestelmän toimivuus.
Hoidettavan sairaalahoidon aikana omaishoitajan kumppanuusrooli korostuu. Parisuhde joutuu myös palvelujärjestelmän ammattilaisten arvioinnin kohteeksi. Dramaattisimmat seuraukset parisuhteelle - avioliiton pahin kriisi, avioero ja hoidettavan itsemurha - tapahtuivat nimenomaan laitoshoitojakson aikana. Yllättävää oli että psyykkistä sairautta potevien puolisohoitajat kokivat omaishoitamisen puolison sairaalahoidon aikana kaikkein raskaimpana. He kokivat asemansa syrjäytettynä ja jopa syyllistettynä puolison sairastumiseen. Somaattista sairautta sairastavan puolisohoitaja sen sijaan koki sairaalajakson olleen elämänsä parasta aikaa jota he vielä yhdessäkin muistelivat jälkeenpäin. Yksi pariskunta ei ollut käyttänyt muita kuin omaishoitojärjestön palveluita. Tutkimustulokseksi tämän aineiston perusteella muodostuukin se että parisuhde tulisi ottaa nykyistä enemmän huomioon psyykkistä sairautta sairastavan ja hänen omaishoitajanpuolisonsa kohdalla. Tässä tutkimuksessa tuli esiin myös se seikka että omaishoitojärjestöjen järjestämä kuntouttava tuki ja vertaistuki auttavat puoliso-omaishoitajaa parisuhteensa käsittelyssä.
Sairastuneen läheisistä juuri puolisot päätyvät useimmin omaishoitajiksi. Palvelujärjestelmillä tulisikin olla tarjota metodeja, jolla puolisohoitamiseen ryhtymisen mahdollisuuksia - kykyä, halua ja mahdollisuuksia sitoutua hoitamiseen ja palvelujen käyttämiseen - tarkastellaan suunnitellusti. Tarkastelu pitäisi suorittaa heti sairastumisen tapahduttua ja tarvittaessa uudelleen. Tarkastelu tulee tehdä omaishoitajasta ja perheestä eikä palvelujärjestelmistä käsin. Hierarkkinen sairaalaympäristö tiukkoine normeineen tarjoaa huonot mahdollisuudet omaishoitajan ja hoidettavan tasavertaiseen neuvotteluun. Parisuhteen kriisiytymisen ehkäisemiseksi puolisohoitajan pitäisi saada halutessaan vertaistukea ja tilaa omien tunteidensa käsittelyyn etenkin hoitamisen kriisivaiheiden aikana.
Asiasanat:puolisohoitaminen
Tutkimus on fenomenologis-hermeneuttinen. Tutkimus on suoritettu neljän Länsi-Suomen kaupungin alueella ja tutkimukseen on otettu mukaan kaikki siihen suostuneet. Tutkimusaineisto koostuu viidestä työikäisestä pariskunnasta, joiden toisella puolisolla on pitkäaikaissairaus ja toinen puoliso on hoivaajan roolissa. Tutkimusaineiston olen kerännyt teemahaastattelulla vuosina 1994, 2000 ja 2011. Aineiston analysoin sisällönanalyysillä.
Tutkimustuloksena löysin omaishoitoprosessin etenemisvaiheet ja omaishoitamisen vaikutuksen omaishoitajapuolison ja perheen elämään. Tässä tutkimuksessa kahden pariskunnan suhteet päättyivät kokonaan ja kahden pariskunnan parisuhde kaventui. Yksi parisuhde tiivistyi avoliitosta avioliitoksi. Omaishoitajapuolisoiden omien voimavarojen lisäksi sitoutumista hoivaan tahdittivat lapset, taloudelliset seikat, hoidettavan oma sitoutuminen hoitoon sekä palvelujärjestelmän toimivuus.
Hoidettavan sairaalahoidon aikana omaishoitajan kumppanuusrooli korostuu. Parisuhde joutuu myös palvelujärjestelmän ammattilaisten arvioinnin kohteeksi. Dramaattisimmat seuraukset parisuhteelle - avioliiton pahin kriisi, avioero ja hoidettavan itsemurha - tapahtuivat nimenomaan laitoshoitojakson aikana. Yllättävää oli että psyykkistä sairautta potevien puolisohoitajat kokivat omaishoitamisen puolison sairaalahoidon aikana kaikkein raskaimpana. He kokivat asemansa syrjäytettynä ja jopa syyllistettynä puolison sairastumiseen. Somaattista sairautta sairastavan puolisohoitaja sen sijaan koki sairaalajakson olleen elämänsä parasta aikaa jota he vielä yhdessäkin muistelivat jälkeenpäin. Yksi pariskunta ei ollut käyttänyt muita kuin omaishoitojärjestön palveluita. Tutkimustulokseksi tämän aineiston perusteella muodostuukin se että parisuhde tulisi ottaa nykyistä enemmän huomioon psyykkistä sairautta sairastavan ja hänen omaishoitajanpuolisonsa kohdalla. Tässä tutkimuksessa tuli esiin myös se seikka että omaishoitojärjestöjen järjestämä kuntouttava tuki ja vertaistuki auttavat puoliso-omaishoitajaa parisuhteensa käsittelyssä.
Sairastuneen läheisistä juuri puolisot päätyvät useimmin omaishoitajiksi. Palvelujärjestelmillä tulisikin olla tarjota metodeja, jolla puolisohoitamiseen ryhtymisen mahdollisuuksia - kykyä, halua ja mahdollisuuksia sitoutua hoitamiseen ja palvelujen käyttämiseen - tarkastellaan suunnitellusti. Tarkastelu pitäisi suorittaa heti sairastumisen tapahduttua ja tarvittaessa uudelleen. Tarkastelu tulee tehdä omaishoitajasta ja perheestä eikä palvelujärjestelmistä käsin. Hierarkkinen sairaalaympäristö tiukkoine normeineen tarjoaa huonot mahdollisuudet omaishoitajan ja hoidettavan tasavertaiseen neuvotteluun. Parisuhteen kriisiytymisen ehkäisemiseksi puolisohoitajan pitäisi saada halutessaan vertaistukea ja tilaa omien tunteidensa käsittelyyn etenkin hoitamisen kriisivaiheiden aikana.
Asiasanat:puolisohoitaminen