Tyypin 2 diabetes työterveydessä
KARINIEMI, NINA (2012)
KARINIEMI, NINA
2012
Lääketiede - Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-03-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22277
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22277
Tiivistelmä
Johdanto Tyypin 2 diabetes on yksi nopeimmin lisääntyvistä sairauksista Suomessa ja maailmassa. Ennusteen mukaan sairastuneiden määrä voi jopa kaksinkertaistua seuraavien 10–15 vuoden aikana. Diabeteksen suorat hoitokustannukset vievät 15 % koko terveydenhuollon menoista, ja vähintään kaksi kolmannesta menoista johtuu vältettävissä olevien komplikaatioiden hoidosta. Tyypin 2 diabetes on alidiagnosoitu sairaus. Riskiryhmien seulonta aktiivisesti ja systemaattisesti on suositeltavaa diagnosoinnin ja hoidon aloittamisen kannalta. Diabetes on työikäisillä yleistyvä sairaus, jonka riskitekijöillä ei ole yhteyttä työperäisiin altisteisiin. Työterveys on usein ainoita työikäisen kontakteja terveydenhuoltojärjestelmään, joten työterveyden rooli tyypin 2 diabeteksen seulonnassa ja hoidossa on merkittävä.
Aineisto ja menetelmät Tutkimuksen aineistona käytettiin ohjeita ja käytäntöjä, jotka on annettu toisaalta työterveydenhuollon toiminnasta ja sairauksien hoidosta työterveyshuollossa sekä toisaalta diabeteksen ehkäisystä ja sen hoidosta. Aineistoa täydennettiin diabetesta hoitavan terveydenhuollon ammattilaisen haastattelulla sekä Työelämäryhmän laatimalla raportilla työurien pidentämisestä.
Tulokset Tutkimuksessa selvisi, että on olemassa erittäin hyviä ja toimivia hoitokäytäntöjä, mutta tällä hetkellä selkeä työnjako terveyskeskuksien ja työterveyden välillä puuttuu. Nykyiset käytössä olevat potilastietojärjestelmät eivät mahdollista aukotonta tiedonsiirtoa, ja on mahdollista, ettei potilaan diabeteksen kokonaishoito ole kenenkään ammattilaisen tiedossa.
Pohdinta Potilaan ei voida olettaa olevan tietoinen työterveyssopimuksien kattavuuksista, koska sopimuksien sisältöä voidaan supistaa ja laajentaa milloin tahansa. Vaikka potilaalla on vastuu omasta hoidostaan tiettyyn rajaan asti, ei voida olettaa, että potilas osaisi hakeutua Käypä hoito -suosituksen mukaisiin hoitoihin.
Tutkimuksessa ilmeni myös, että tyypin 2 diabeteksen aiheuttaman vajaakuntoisuuden kustannuksia ei tiedetä. Lisäksi ei tiedetä, millaisia kustannuksia diabeetikoiden hoito työelämässä aiheuttaa. Näiden edellä mainittujen ongelmakohtien selvittämiseksi tarvitaan uusia tutkimuksia.
Asiasanat:diabetes, työterveys, terveystarkastukset
Aineisto ja menetelmät Tutkimuksen aineistona käytettiin ohjeita ja käytäntöjä, jotka on annettu toisaalta työterveydenhuollon toiminnasta ja sairauksien hoidosta työterveyshuollossa sekä toisaalta diabeteksen ehkäisystä ja sen hoidosta. Aineistoa täydennettiin diabetesta hoitavan terveydenhuollon ammattilaisen haastattelulla sekä Työelämäryhmän laatimalla raportilla työurien pidentämisestä.
Tulokset Tutkimuksessa selvisi, että on olemassa erittäin hyviä ja toimivia hoitokäytäntöjä, mutta tällä hetkellä selkeä työnjako terveyskeskuksien ja työterveyden välillä puuttuu. Nykyiset käytössä olevat potilastietojärjestelmät eivät mahdollista aukotonta tiedonsiirtoa, ja on mahdollista, ettei potilaan diabeteksen kokonaishoito ole kenenkään ammattilaisen tiedossa.
Pohdinta Potilaan ei voida olettaa olevan tietoinen työterveyssopimuksien kattavuuksista, koska sopimuksien sisältöä voidaan supistaa ja laajentaa milloin tahansa. Vaikka potilaalla on vastuu omasta hoidostaan tiettyyn rajaan asti, ei voida olettaa, että potilas osaisi hakeutua Käypä hoito -suosituksen mukaisiin hoitoihin.
Tutkimuksessa ilmeni myös, että tyypin 2 diabeteksen aiheuttaman vajaakuntoisuuden kustannuksia ei tiedetä. Lisäksi ei tiedetä, millaisia kustannuksia diabeetikoiden hoito työelämässä aiheuttaa. Näiden edellä mainittujen ongelmakohtien selvittämiseksi tarvitaan uusia tutkimuksia.
Asiasanat:diabetes, työterveys, terveystarkastukset