Tonsilliitin diagnostiikka ja hoito TAYS lastenklinikassa
KUNNAMO, ANTTI (2012)
KUNNAMO, ANTTI
2012
Lääketiede - Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-02-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22206
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22206
Tiivistelmä
Tausta. Tämä tutkimus kuvaa Tampereen yliopistollisen sairaalan (TAYS) lastentautien päivystyksessä ja vuodeosastolla hoidettujen peitteisten tonsilliittien taudinkuvaa, diagnostiikkaa ja hoitoa sekä hoitosuositusten toteutumista käytännössä.
Aineisto ja menetelmät. Aineisto koostuu 200 peräkkäisestä peitteistä tonsilliittia sairastavasta lapsesta. Tiedot haettiin retrospektiivisesti potilaskertomuksista.
Tulokset. Tonsilliitin kliininen diagnoosi oli tutkimuksen potilailla yllättävän vaikea. Vain 46 % peitteisistä nielutulehduksista havaittiin perusterveydenhuollossa. A-ryhmän streptokokki aiheutti 15 % ja Epstein-Barrin virus 15 % tonsilliiteista. Tonsilliitin mikrobietiologisia tutkimuksia tehtiin 97 %:lle potilaista. Perusterveydenhuollossa streptokokkipikatesti tehtiin 18 %:lle potilaista. Käypä hoito -suositukseen kuulumattomia laboratoriotutkimuksia tehtiin 96 %:lle potilaista. Lastentautien päivystyksessä kuvantamistutkimuksia tehtiin 33 %:lle, virtsakoe 39 %:lle ja veriviljely 23 %:lle potilaista. Näillä tutkimuksilla löydettiin 11 lapselta lieviä tulehdusmuutoksia keuhkokuvassa. Lohkokeuhkokuumetta tai pleuriittia ei kuvantamistutkimuksilla löytynyt. Yhdelläkään lapsella ei todettu bakteerikasvua virtsassa tai veriviljelyssä. Kaikki potilaat, joiden tonsilliitin etiologia selvisi, saivat sopivan antibioottihoidon, mutta myös 46 % potilaista, joilla ei ollut antibioottihoitoa vaativaa diagnoosia, sai antibioottikuurin. Osastohoitoon päätyi 34 % potilaista, yleisimmin nesteiden ottovaikeuden takia. CRP-taso ei eronnut A-ryhmän streptokokin ja muiden patogeenien aiheuttaman tonsilliittin välillä.
Päätelmät. Tutkimuksia tehdään tarpeettomasti peitteistä tonsilliittia sairastavilla lapsilla. Suuri CRP-arvo saattaa usein herättää epäilyn vakavasta infektiosta. Tässä aineistossa vakavia infektioita ei löytynyt niiltä 57 %:lta potilaista, joille tehtiin kuvantamistutkimuksia tai tutkittiin virtsan tai veren bakteeriviljely. Peitteistä tonsilliittia sairastavilla lapsilla päätös ylimääräisistä tutkimuksista pitäisi tehdä kliinisen epäilyn perusteella. Antibioottikuureja voitaisiin määrätä nykyistä vähemmän ja antibiootti voisi olla useammin kapeakirjoinen penisilliini.
Asiasanat:antibiootti, erikoissairaanhoito, hoitosuositus, komplikaatio, mikrobietiologia, Streptococcus Pyogenes, taudinkuva
Aineisto ja menetelmät. Aineisto koostuu 200 peräkkäisestä peitteistä tonsilliittia sairastavasta lapsesta. Tiedot haettiin retrospektiivisesti potilaskertomuksista.
Tulokset. Tonsilliitin kliininen diagnoosi oli tutkimuksen potilailla yllättävän vaikea. Vain 46 % peitteisistä nielutulehduksista havaittiin perusterveydenhuollossa. A-ryhmän streptokokki aiheutti 15 % ja Epstein-Barrin virus 15 % tonsilliiteista. Tonsilliitin mikrobietiologisia tutkimuksia tehtiin 97 %:lle potilaista. Perusterveydenhuollossa streptokokkipikatesti tehtiin 18 %:lle potilaista. Käypä hoito -suositukseen kuulumattomia laboratoriotutkimuksia tehtiin 96 %:lle potilaista. Lastentautien päivystyksessä kuvantamistutkimuksia tehtiin 33 %:lle, virtsakoe 39 %:lle ja veriviljely 23 %:lle potilaista. Näillä tutkimuksilla löydettiin 11 lapselta lieviä tulehdusmuutoksia keuhkokuvassa. Lohkokeuhkokuumetta tai pleuriittia ei kuvantamistutkimuksilla löytynyt. Yhdelläkään lapsella ei todettu bakteerikasvua virtsassa tai veriviljelyssä. Kaikki potilaat, joiden tonsilliitin etiologia selvisi, saivat sopivan antibioottihoidon, mutta myös 46 % potilaista, joilla ei ollut antibioottihoitoa vaativaa diagnoosia, sai antibioottikuurin. Osastohoitoon päätyi 34 % potilaista, yleisimmin nesteiden ottovaikeuden takia. CRP-taso ei eronnut A-ryhmän streptokokin ja muiden patogeenien aiheuttaman tonsilliittin välillä.
Päätelmät. Tutkimuksia tehdään tarpeettomasti peitteistä tonsilliittia sairastavilla lapsilla. Suuri CRP-arvo saattaa usein herättää epäilyn vakavasta infektiosta. Tässä aineistossa vakavia infektioita ei löytynyt niiltä 57 %:lta potilaista, joille tehtiin kuvantamistutkimuksia tai tutkittiin virtsan tai veren bakteeriviljely. Peitteistä tonsilliittia sairastavilla lapsilla päätös ylimääräisistä tutkimuksista pitäisi tehdä kliinisen epäilyn perusteella. Antibioottikuureja voitaisiin määrätä nykyistä vähemmän ja antibiootti voisi olla useammin kapeakirjoinen penisilliini.
Asiasanat:antibiootti, erikoissairaanhoito, hoitosuositus, komplikaatio, mikrobietiologia, Streptococcus Pyogenes, taudinkuva