Päiväkodin suunnittelukäytännöt ja niiden kehittäminen. Kuvaus päiväkodin suunnittelukäytäntöjen muutoksesta yhteisöllisen varhaiskasvatussuunnitelmaprosessin jälkeen.
PELTONEN, VIRPI (2012)
PELTONEN, VIRPI
2012
Kasvatustiede, varhaiskasvatus - Early Education
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-02-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22145
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22145
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvailla yhden päiväkodin kahden lapsiryhmän suunnittelukulttuuria ja sen muutosta vuosien 2005 ja 2008 välisenä aikana. Tutkimus liittyy Karilan & Nummenmaan (2005) kehittämishankkeeseen: "Tiedon ja osaamisen kehittäminen moniammatillisessa työyhteisössä - kehittämisstrategiana ongelmaperustainen oppiminen". Kehittämishankkeen aikana päiväkodissa työstettiin yksikkökohtaista varhaiskasvatussuunnitelmaa. Tässä tutkimuksessa kuvataan päiväkodin kahden lapsiryhmän suunnittelukäytäntöjä ja henkilöstön suunnittelua koskevia käsityksiä ja uskomuksia sekä näissä käytännöissä, käsityksissä ja uskomuksissa tapahtuneita muutoksia yhteisöllisen varhaiskasvatussuunnitelmaprosessin jälkeen. Tutkimus liittyy kiinteästi Anne Wahlmanin pro gradu -tutkielmaan, jonka tuloksiin saman päiväkodin samojen lapsiryhmien suunnittelukulttuurista ja suunnittelukäytännöistä tämän tutkimuksen tuloksia verrataan.
Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan varhaiskasvatuksen kirjallisen suunnittelun kehittymistä Suomessa, pedagogista suunnitteluprosessia sekä moniammatillisen päiväkotityön haasteita ja voimavaroja. Tutkimusta lähestytään organisaatiokulttuurin ja toimintakulttuurin sekä siihen sisältyvän pedagogisen kulttuurin näkökulmasta. Teoriaosuudessa käsitellään myös Wengerin (1998) sosiaalisen oppimisen teoriaa.
Tutkimus on kvalitatiivinen kahden tapauksen tapaustutkimus. Tutkimuksen aineisto on kerätty teemahaastatteluilla. Tutkimusta varten haastateltiin kahden lapsiryhmän henkilöstö yksilöhaastatteluilla.
Suunnittelukulttuuri näyttäytyi päiväkodin eri ryhmissä erilaisena. 1-2-vuotiaiden lasten ryhmässä suunnittelukäytännöt olivat jäsentyneitä ja henkilökunta jakoi yhteisen näkemyksen suunnittelusta ja sen merkityksestä ryhmässään. Ryhmä täytti Wengerin (1998) kuvaaman käytäntöyhteisön kriteerit päinvastoin kuin Anne Wahlmanin pro gradu-tutkielman aineiston keruuhetkellä. Ryhmässä oli myös tapahtunut muutos henkilöstörakenteessa, kun kolmen lastenhoitajan tiimin tilalla oli nyt lastentarhanopettajan ja kahden lastenhoitajan tiimi. 4-5-vuotiaiden lasten ryhmässä oli myös tapahtunut muutos henkilöstörakenteessa. Lastentarhanopettajan ja kahden lastenhoitajan tiimin tilalla oli nyt lastentarhanopettajan, lastenhoitajan ja päiväkotiapulaisen muodostama tiimi. Tässä tiimissä ei ollut kuitenkaan päässyt syntymään käytäntöyhteisöä (Wenger 1998). Koko tiimillä ei ollut yhteistä tulkintaa suunnittelusta ja siihen liittyvistä prosesseista. Molempien aineistojen keräämisen aikoihin isompien lasten ryhmässä oli kuitenkin säännöllisten tiimipalaverien kautta hyvät mahdollisuudet käytäntöyhteisön syntymiselle. Tämän tutkimuksen haastatteluaineistosta selvisi, että yhteisöllinen varhaiskasvatussuunnitelmaprosessi oli koko päiväkodin tasolla helpottanut yhteisiä pedagogisia keskusteluita yhteisen kielen löytymisen kautta.
Avainsanat: organisaatiokulttuuri, toimintakulttuuri, pedagoginen kulttuuri, suunnittelukulttuuri, käytäntöyhteisö, moniammatillinen työyhteisö
Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan varhaiskasvatuksen kirjallisen suunnittelun kehittymistä Suomessa, pedagogista suunnitteluprosessia sekä moniammatillisen päiväkotityön haasteita ja voimavaroja. Tutkimusta lähestytään organisaatiokulttuurin ja toimintakulttuurin sekä siihen sisältyvän pedagogisen kulttuurin näkökulmasta. Teoriaosuudessa käsitellään myös Wengerin (1998) sosiaalisen oppimisen teoriaa.
Tutkimus on kvalitatiivinen kahden tapauksen tapaustutkimus. Tutkimuksen aineisto on kerätty teemahaastatteluilla. Tutkimusta varten haastateltiin kahden lapsiryhmän henkilöstö yksilöhaastatteluilla.
Suunnittelukulttuuri näyttäytyi päiväkodin eri ryhmissä erilaisena. 1-2-vuotiaiden lasten ryhmässä suunnittelukäytännöt olivat jäsentyneitä ja henkilökunta jakoi yhteisen näkemyksen suunnittelusta ja sen merkityksestä ryhmässään. Ryhmä täytti Wengerin (1998) kuvaaman käytäntöyhteisön kriteerit päinvastoin kuin Anne Wahlmanin pro gradu-tutkielman aineiston keruuhetkellä. Ryhmässä oli myös tapahtunut muutos henkilöstörakenteessa, kun kolmen lastenhoitajan tiimin tilalla oli nyt lastentarhanopettajan ja kahden lastenhoitajan tiimi. 4-5-vuotiaiden lasten ryhmässä oli myös tapahtunut muutos henkilöstörakenteessa. Lastentarhanopettajan ja kahden lastenhoitajan tiimin tilalla oli nyt lastentarhanopettajan, lastenhoitajan ja päiväkotiapulaisen muodostama tiimi. Tässä tiimissä ei ollut kuitenkaan päässyt syntymään käytäntöyhteisöä (Wenger 1998). Koko tiimillä ei ollut yhteistä tulkintaa suunnittelusta ja siihen liittyvistä prosesseista. Molempien aineistojen keräämisen aikoihin isompien lasten ryhmässä oli kuitenkin säännöllisten tiimipalaverien kautta hyvät mahdollisuudet käytäntöyhteisön syntymiselle. Tämän tutkimuksen haastatteluaineistosta selvisi, että yhteisöllinen varhaiskasvatussuunnitelmaprosessi oli koko päiväkodin tasolla helpottanut yhteisiä pedagogisia keskusteluita yhteisen kielen löytymisen kautta.
Avainsanat: organisaatiokulttuuri, toimintakulttuuri, pedagoginen kulttuuri, suunnittelukulttuuri, käytäntöyhteisö, moniammatillinen työyhteisö