Tukipohjalliset penikkataudin ehkäisyssä
IIVONEN, TUOMO (2012)
IIVONEN, TUOMO
2012
Lääketiede - Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-01-31
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22107
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22107
Tiivistelmä
Penikkatauti on yleinen rasitusvamma erityisesti urheilijoilla ja varusmiehillä, joiden fyysisen aktiivisuuden määrä kasvaa äkillisesti. Tukipohjallisia käytetään yleisesti ehkäisemään tällaisia vammoja. Tämän satunnaistetun, kontrolloidun tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, voiko tukipohjallisilla ehkäistä penikkatautia.
Santahaminan kiväärikomppanian varusmiehet (n = 219) satunnaistettiin tukipohjallisryhmään (n = 72) ja kontrolliryhmään (n = 147). Tukipohjallisryhmän varusmiehille valmistettiin yksilölliset tukipohjalliset, jotka tukivat jalkaa ja joita käytettiin maihinnousukenkien kanssa. Päävastemuuttuja tutkimuksessa oli varuskuntalääkärin toteama palvelushelpotusta vaatinut penikkatauti. Seuranta-aika päättyi ensimmäiseen palvelushelpotusta vaatineeseen lääkärikäyntiin penikkataudin vuoksi, palveluksen ennenaikaiseen keskeytymiseen mistä syystä tahansa tai palveluksen päättymiseen kuuden, yhdeksän tai kahdentoista kuukauden jälkeen.
Neljä (5,6 %) varusmiestä tukipohjallisryhmästä sai palvelushelpotusta lääkäriltä penikkataudin vuoksi verrattuna neljään (2,7 %) varusmieheen kontrolliryhmästä (p = 0,294). Coxin mallissa hasardisuhde penikkataudille kontrolliryhmässä oli 0,5 (95 % CI: 0,2–2,0).
Tukipohjalliset eivät vähentäneet penikkataudin ilmaantuvuutta. Tämän tutkimuksen perusteella tukipohjallisten rutiininomaista käyttöä penikkataudin ehkäisyssä terveillä, nuorilla miehillä ei voi suositella.
Asiasanat:Ennaltaehkäisy, rasitusvamma, varusmies, satunnaistettu kontrolloitu tutkimus
Santahaminan kiväärikomppanian varusmiehet (n = 219) satunnaistettiin tukipohjallisryhmään (n = 72) ja kontrolliryhmään (n = 147). Tukipohjallisryhmän varusmiehille valmistettiin yksilölliset tukipohjalliset, jotka tukivat jalkaa ja joita käytettiin maihinnousukenkien kanssa. Päävastemuuttuja tutkimuksessa oli varuskuntalääkärin toteama palvelushelpotusta vaatinut penikkatauti. Seuranta-aika päättyi ensimmäiseen palvelushelpotusta vaatineeseen lääkärikäyntiin penikkataudin vuoksi, palveluksen ennenaikaiseen keskeytymiseen mistä syystä tahansa tai palveluksen päättymiseen kuuden, yhdeksän tai kahdentoista kuukauden jälkeen.
Neljä (5,6 %) varusmiestä tukipohjallisryhmästä sai palvelushelpotusta lääkäriltä penikkataudin vuoksi verrattuna neljään (2,7 %) varusmieheen kontrolliryhmästä (p = 0,294). Coxin mallissa hasardisuhde penikkataudille kontrolliryhmässä oli 0,5 (95 % CI: 0,2–2,0).
Tukipohjalliset eivät vähentäneet penikkataudin ilmaantuvuutta. Tämän tutkimuksen perusteella tukipohjallisten rutiininomaista käyttöä penikkataudin ehkäisyssä terveillä, nuorilla miehillä ei voi suositella.
Asiasanat:Ennaltaehkäisy, rasitusvamma, varusmies, satunnaistettu kontrolloitu tutkimus