Elvytetyn potilaan selviytyminen Taysin teho-osastolla
HEINÄNEN, SAANA (2012)
HEINÄNEN, SAANA
2012
Lääketiede - Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-01-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22101
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22101
Tiivistelmä
Elvytettyjen potilaiden selviytyminen on yleisesti huonoa. Selviytymiseen vaikuttavat useat eri tekijät. Näitä ovat erityisesti potilaan perussairaudet, sydänpysähdykseen reagoimisen nopeus, perus- ja hoitoelvytyksen viiveet ja laatu sekä elvytyksen jälkeinen hoito.
Useat tutkimukset ovat arvioineet elvytettyjen potilaiden ennustetta parantavia tekijöitä. Sydänpysähdyspotilaiden selviytyminen vaihtelee eri maiden sairaaloiden välillä, ja tästä havainnosta on herännyt kysymys selviytymisketjun neljännestä linkistä eli elvytyksen jälkeisestä hoidosta teho-osastolla.
Tutkimuksia on tehty pääasiassa sairaalan ulkopuolisista elvytyksistä. Tässä tutkimuksessa tavoitteena oli tutkia sairaalassa suoritettuja elvytyksiä ja potilaiden selviytymistä sairaalassa tapahtuneesta sydänpysähdyksestä, jonka etiologiset tekijät eroavat huomattavasti sairaalan ulkopuolella tapahtuneista sydänpysähdyksistä.
Vuonna 2008 Tampereen yliopistollisessa sairaalassa (Tays) elvytettiin 100 potilasta äkillisestä sydänpysähdyksestä. Heistä 57:llä verenkierto palautui spontaanisti eli saavutettiin ROSC (return of spontaneous circulation). Tutkimuksen aineisto muodostui näistä sekundaaristi selviytyneistä potilaista.
Tutkimusmenetelmänä oli retrospektiivinen kohorttitutkimus, ja tietoja kerättiin Mirandapotilastietojärjestelmästä sekä Clinisoft-tietokannasta. Aineistoa käsiteltiin Excelin avulla. Taysissa sydänpysähdyksestä selviytyi joka toinen elvytyksen jälkeen teho-osastolla hoidettu potilas. Iän ja sukupuolen suhteen ryhmien välillä ei ollut eroa. Kaikkia potilaita monitoroitiin suositusten mukaisesti. Merkittävää kuitenkin oli, että ketään kammiovärinästä elvytettyä potilasta ei viilennetty. Selviytyneiden potilaiden vitaalielintoiminnot olivat paremmat jo tehohoidon alkaessa ja tehohoidon aikana. Primaarirytmi vaikuttaa edelleen huomattavasti potilaan selviytymiseen. Kammiovärinästä elvytetyt potilaat selviytyivät suuremmalla todennäköisyydellä kuin muista alkurytmeistä elvytetyt. Tehohoitolääkärin tekemä hoidonrajauspäätös on oleellinen osa elvytettyjen potilaiden hoitoa. Mikäli potilas kuuluu aktiivisen hoidon piiriin, potilaan ennustetta parantaa tehohoidon aloittaminen viiveettä sekä hoidon tavoitteellisuus.
Avainsanat: cardiac arrest, cardiopulmonary resuscitation, post-resuscitation, hospital, therapeutic hypothermia
Useat tutkimukset ovat arvioineet elvytettyjen potilaiden ennustetta parantavia tekijöitä. Sydänpysähdyspotilaiden selviytyminen vaihtelee eri maiden sairaaloiden välillä, ja tästä havainnosta on herännyt kysymys selviytymisketjun neljännestä linkistä eli elvytyksen jälkeisestä hoidosta teho-osastolla.
Tutkimuksia on tehty pääasiassa sairaalan ulkopuolisista elvytyksistä. Tässä tutkimuksessa tavoitteena oli tutkia sairaalassa suoritettuja elvytyksiä ja potilaiden selviytymistä sairaalassa tapahtuneesta sydänpysähdyksestä, jonka etiologiset tekijät eroavat huomattavasti sairaalan ulkopuolella tapahtuneista sydänpysähdyksistä.
Vuonna 2008 Tampereen yliopistollisessa sairaalassa (Tays) elvytettiin 100 potilasta äkillisestä sydänpysähdyksestä. Heistä 57:llä verenkierto palautui spontaanisti eli saavutettiin ROSC (return of spontaneous circulation). Tutkimuksen aineisto muodostui näistä sekundaaristi selviytyneistä potilaista.
Tutkimusmenetelmänä oli retrospektiivinen kohorttitutkimus, ja tietoja kerättiin Mirandapotilastietojärjestelmästä sekä Clinisoft-tietokannasta. Aineistoa käsiteltiin Excelin avulla. Taysissa sydänpysähdyksestä selviytyi joka toinen elvytyksen jälkeen teho-osastolla hoidettu potilas. Iän ja sukupuolen suhteen ryhmien välillä ei ollut eroa. Kaikkia potilaita monitoroitiin suositusten mukaisesti. Merkittävää kuitenkin oli, että ketään kammiovärinästä elvytettyä potilasta ei viilennetty. Selviytyneiden potilaiden vitaalielintoiminnot olivat paremmat jo tehohoidon alkaessa ja tehohoidon aikana. Primaarirytmi vaikuttaa edelleen huomattavasti potilaan selviytymiseen. Kammiovärinästä elvytetyt potilaat selviytyivät suuremmalla todennäköisyydellä kuin muista alkurytmeistä elvytetyt. Tehohoitolääkärin tekemä hoidonrajauspäätös on oleellinen osa elvytettyjen potilaiden hoitoa. Mikäli potilas kuuluu aktiivisen hoidon piiriin, potilaan ennustetta parantaa tehohoidon aloittaminen viiveettä sekä hoidon tavoitteellisuus.
Avainsanat: cardiac arrest, cardiopulmonary resuscitation, post-resuscitation, hospital, therapeutic hypothermia