Häiriöitynyt seksi - Seksuaalisuus ja sukupuoli Psykiatria-teoksen seksuaalihäiriöitä käsittelevissä teksteissä 1971-2007
SUNDQVIST, MARIA (2012)
SUNDQVIST, MARIA
2012
Naistutkimus - Women's Studies
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-01-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22094
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22094
Tiivistelmä
Analysoin tutkielmassani Psykiatria-teosten tuottamaa käsitystä seksuaalisuudesta ja sukupuolesta. Tutkin sitä, millaisia seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyviä ilmiöitä ja tiloja määritellään häiriöityneiksi sekä millä perusteilla tämä tehdään. Keskityn siihen, millaista käsitystä nämä häiriötilat tuottavat seksuaalisuudesta ja sukupuolesta psykiatrisessa kontekstissa sekä millaisia ajallisia muutoksia eri painoksissa tapahtuu. Aineistonani on vuosien 1971, 1973, 1981, 1991, 1999 ja 2007 vuosien painokset Psykiatria-teoksesta. Näistä teoksista valitsin analysoitavaksi seksuaalihäiriöitä käsittelevät kappaleet, koska niiden sisältö on nimenomaan seksuaalisuuteen ja sukupuoleen keskittyvää.
Tutkielmani teoreettinen tausta on postmodernissa feminismissä, mutta hyödynnän myös standpoint feminismin näkemyksiä tiedon paikantumisesta. Teoreettinen ymmärrykseni seksuaalisuudesta ja sukupuolesta pohjautuu keskeisesti Michel Foucault'in ja Judith Butlerin teoretisointeihin. Foucault näkee seksuaalisuuden luonteeltaan diskursiivisena ja diskursseihin sitoutuvan valtaa. Butler käsittelee sukupuolta kahtiajaon kautta. Jako miehiin ja naisiin on hänen mukaansa keskeinen seksuaalisuutta määrittävä tekijä, jonka kautta heteroseksuaalisuus tuotetaan luonnollisena.
Metodologisesti analyysini pohjautuu todellisuuden diskursiiviseen luonteeseen. Olen sitoutunut tutkimuksessani erityisesti kriittisen diskurssianalyysin suuntaukseen, joka on valikoitunut metodikseni sen foucault'laisen perinteen vuoksi. Kriittisyys tutkimuksessani tarkoittaa aineistoni seksuaalisuuden ja sukupuolen käsitysten asettamista kyseenalaisiksi sekä muutokseen tähtäävän kritiikin esittämistä psykiatrian kontekstissa.
Aineistoni jakautuu kahteen suurempaan diskurssiin. Vuosien 1971-1991 painoksissa seksuaalisuus ja sukupuoli ymmärretään konservatiivisen psykoanalyyttisen teorian kautta. Tämä tarkoittaa sitä, että normaaliksi määrittyy heteroseksuaalinen seksi, jossa naisella ja miehellä on sukupuolille tarkoin määritellyt roolit. Kaikki seksuaalinen toiminta, joka ei ole heteroseksuaalista yhdyntää tai tähtää siihen tietyissä rajoissa, määrittyy epänormaaliksi. Vuosien 1999 ja 2007 painokset ovat teoreettiselta taustaltaan vähemmän sitoutuneita ja niissä esitellään neutraalilla tavalla erilaisia psykologisia ja psykiatrisia teorioita seksuaalihäiriöistä. Ajallisesti suurin muutos on homoseksuaalisuutta koskevien tekstien sisällössä. Vanhemmissa, 1971-1991 vuosien painoksissa pohjimmiltaan patologisoiva käsitys homoseksuaalisuudesta pysyy huolimatta tautiluokituksen muutoksesta homoseksuaalisuuden osalta vuonna 1981. Uudemmissa, 1999 ja 2007 vuosien painoksissa homoseksuaalisuus on siirtynyt normaalien seksuaalisten orientaatioiden joukkoon.
Koko aineistossa näkyy heteroseksuaalisen yhdyntä keskeisenä normaalin seksuaalisuuden määrittäjänä, vaikka sen teoreettinen tausta vaihtelee eri Psykiatrian painosten välillä. Seksuaalisuuksia ja sukupuolia arvotetaan määrittelemällä niitä epänormaaleiksi tai normaaleiksi psykiatrisen vallankäytön kautta. Asiantuntijuus ja vallankäyttäjän positio kytkeytyvät tähän jaotteluun, mutta asettuvat myös kyseenalaiseksi, kun erilaiset identiteetit ja asemat risteävät.
Asiasanat:seksuaalisuus, sukupuoli, psykiatria, heteronormatiivisuus, seksuaalihäiriöt, homoseksuaalisuus, psykoanalyysi
Tutkielmani teoreettinen tausta on postmodernissa feminismissä, mutta hyödynnän myös standpoint feminismin näkemyksiä tiedon paikantumisesta. Teoreettinen ymmärrykseni seksuaalisuudesta ja sukupuolesta pohjautuu keskeisesti Michel Foucault'in ja Judith Butlerin teoretisointeihin. Foucault näkee seksuaalisuuden luonteeltaan diskursiivisena ja diskursseihin sitoutuvan valtaa. Butler käsittelee sukupuolta kahtiajaon kautta. Jako miehiin ja naisiin on hänen mukaansa keskeinen seksuaalisuutta määrittävä tekijä, jonka kautta heteroseksuaalisuus tuotetaan luonnollisena.
Metodologisesti analyysini pohjautuu todellisuuden diskursiiviseen luonteeseen. Olen sitoutunut tutkimuksessani erityisesti kriittisen diskurssianalyysin suuntaukseen, joka on valikoitunut metodikseni sen foucault'laisen perinteen vuoksi. Kriittisyys tutkimuksessani tarkoittaa aineistoni seksuaalisuuden ja sukupuolen käsitysten asettamista kyseenalaisiksi sekä muutokseen tähtäävän kritiikin esittämistä psykiatrian kontekstissa.
Aineistoni jakautuu kahteen suurempaan diskurssiin. Vuosien 1971-1991 painoksissa seksuaalisuus ja sukupuoli ymmärretään konservatiivisen psykoanalyyttisen teorian kautta. Tämä tarkoittaa sitä, että normaaliksi määrittyy heteroseksuaalinen seksi, jossa naisella ja miehellä on sukupuolille tarkoin määritellyt roolit. Kaikki seksuaalinen toiminta, joka ei ole heteroseksuaalista yhdyntää tai tähtää siihen tietyissä rajoissa, määrittyy epänormaaliksi. Vuosien 1999 ja 2007 painokset ovat teoreettiselta taustaltaan vähemmän sitoutuneita ja niissä esitellään neutraalilla tavalla erilaisia psykologisia ja psykiatrisia teorioita seksuaalihäiriöistä. Ajallisesti suurin muutos on homoseksuaalisuutta koskevien tekstien sisällössä. Vanhemmissa, 1971-1991 vuosien painoksissa pohjimmiltaan patologisoiva käsitys homoseksuaalisuudesta pysyy huolimatta tautiluokituksen muutoksesta homoseksuaalisuuden osalta vuonna 1981. Uudemmissa, 1999 ja 2007 vuosien painoksissa homoseksuaalisuus on siirtynyt normaalien seksuaalisten orientaatioiden joukkoon.
Koko aineistossa näkyy heteroseksuaalisen yhdyntä keskeisenä normaalin seksuaalisuuden määrittäjänä, vaikka sen teoreettinen tausta vaihtelee eri Psykiatrian painosten välillä. Seksuaalisuuksia ja sukupuolia arvotetaan määrittelemällä niitä epänormaaleiksi tai normaaleiksi psykiatrisen vallankäytön kautta. Asiantuntijuus ja vallankäyttäjän positio kytkeytyvät tähän jaotteluun, mutta asettuvat myös kyseenalaiseksi, kun erilaiset identiteetit ja asemat risteävät.
Asiasanat:seksuaalisuus, sukupuoli, psykiatria, heteronormatiivisuus, seksuaalihäiriöt, homoseksuaalisuus, psykoanalyysi