Valmennetun aerobisen kestävyysharjoittelun vaikutukset hemodynamiikkaan
PIRTTINIEMI, SATU (2012)
PIRTTINIEMI, SATU
2012
Lääketiede - Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-01-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22079
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22079
Tiivistelmä
Aerobisen kestävyysharjoittelun on raportoitu laskevan verenpainetta, ääreisverenkierron vastusta ja sydämen lyöntifrekvenssiä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka maratonille tähtäävä kestävyystyyppinen yksilöllisesti suunniteltu harjoittelu vaikuttaa hemodynamiikkaan. Lisäksi selvitettiin, reagoivatko aiemmin fyysisesti aktiivisemmat harjoitteluun eri lailla verrattuna passiivisempiin.
Lopullisen tutkimuspopulaation muodostivat 22 Varalan maratonkouluun osallistunutta vapaaehtoista henkilöä. Tutkittavien hemodynamiikkaa tutkittiin impedanssikardiografialla, epäsuoralla verenpaineen mittauksella sormista ja pulssiaaltoanalyysilla yhdistettynä kallistuskokeeseen (TILT-testi) maratonkoulua edeltävästi ja kahdeksan kuukauden harjoittelujakson jälkeen. Mittauksien yhteydessä otettiin laajasti laboratoriokokeita.
Harjoittelun seurauksena sekä systolinen että diastolinen verenpaine laskivat sormesta mitattuna, kuten myös verenkierron ääreisvastus. Sydämen minuuttitilavuus ja iskutilavuus nousivat. Kaikki muutokset olivat tilastollisesti merkitseviä ja suurempia levossa verrattuna ortostaattisen kokeen aikaiseen tilanteeseen. Ranteesta mitatuissa verenpaineissa ei havaittu muutosta. Aiemmin aktiivisempien hemodynamiikka muuttui selkeästi enemmän verrattuna passiivisempiin. Verenkuva ja muut peruslaboratoriokokeet pysyivät tutkimuksen ajan muuttumattomina.
Alentunut perifeerinen paine viittaisi siihen, että verisuonipuuston distaaliosien verenvirtauksen redistribuutio lisääntyi, vaikka varsinaista systeemistä verenpainevastetta harjoittelulle ei havaittu. Pelkän olkavarsimittauksen perusteella ei voida sanoa, onko verenkierron virtausolosuhteissa tapahtunut harjoittelun tuloksena merkittävää muutosta esimerkiksi kardiovaskulaaririskin kannalta.
Lopullisen tutkimuspopulaation muodostivat 22 Varalan maratonkouluun osallistunutta vapaaehtoista henkilöä. Tutkittavien hemodynamiikkaa tutkittiin impedanssikardiografialla, epäsuoralla verenpaineen mittauksella sormista ja pulssiaaltoanalyysilla yhdistettynä kallistuskokeeseen (TILT-testi) maratonkoulua edeltävästi ja kahdeksan kuukauden harjoittelujakson jälkeen. Mittauksien yhteydessä otettiin laajasti laboratoriokokeita.
Harjoittelun seurauksena sekä systolinen että diastolinen verenpaine laskivat sormesta mitattuna, kuten myös verenkierron ääreisvastus. Sydämen minuuttitilavuus ja iskutilavuus nousivat. Kaikki muutokset olivat tilastollisesti merkitseviä ja suurempia levossa verrattuna ortostaattisen kokeen aikaiseen tilanteeseen. Ranteesta mitatuissa verenpaineissa ei havaittu muutosta. Aiemmin aktiivisempien hemodynamiikka muuttui selkeästi enemmän verrattuna passiivisempiin. Verenkuva ja muut peruslaboratoriokokeet pysyivät tutkimuksen ajan muuttumattomina.
Alentunut perifeerinen paine viittaisi siihen, että verisuonipuuston distaaliosien verenvirtauksen redistribuutio lisääntyi, vaikka varsinaista systeemistä verenpainevastetta harjoittelulle ei havaittu. Pelkän olkavarsimittauksen perusteella ei voida sanoa, onko verenkierron virtausolosuhteissa tapahtunut harjoittelun tuloksena merkittävää muutosta esimerkiksi kardiovaskulaaririskin kannalta.