Valinnainen polku vai viitoitettu valtatie? Tutkimus yliopisto-opiskelijoiden elämänkulun malleista
HOKKA, JOHANNA (2011)
HOKKA, JOHANNA
2011
Sosiologia - Sociology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-08-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21760
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21760
Tiivistelmä
Tämä tutkimus tarkastelee opiskelijoiden elämänkulun malleja. Tutkimuksessa kysyttiin: Millainen elämänkulun malli opiskelijoiden näkemyksistä piirtyy? Voiko näistä näkemyksistä erottaa useampia elämänkulun malleja? Missä määrin opiskelijat pyrkivät tätä mallia/näitä malleja noudattamaan? Toiseksi haluttiin selvittää, onko/ovatko opiskelijoiden elämänkulun malli/mallit linjassa rakenteellisten odotusten kanssa? Tutkimusaineisto koostui kahdeksasta 25-30-vuotiaan humanistisilla tai yhteiskuntatieteellisillä aloilla opiskelevien haastatteluista. Tutkimusaineistoa käsiteltiin sisällönanalyysia menetelmällisenä työkaluna käyttäen.
Lähtökohtana tutkimukselle toimi yksilöiden elämänkulun muutosten ilmentymistä koskeva keskustelu. On nimittäin esitetty, että ensinnäkin elämänkulku ei enää ongelmattomasti olisi jäsennettävissä eri elämänvaiheista koostuvana kokonaisuutena, sillä nykyisin kompleksisina näyttäytyvät nuoruuden siirtymät sekä ajatus nuoruuden pidentymisestä ovat rikkoneet aiemmin eheänä kuvattua elämänkulun vaiheistusta. Ajatus elämänkulun lineaarisuudesta on asetettu kyseenalaiseksi, sillä aiemmat sopimuksenvaraisesti asetetut, elämänvaiheisiin sidotut tehtävät ja käyttäytymisodotukset ovat jatkuvassa liikkeessä eikä niitä voi paikantaa selvästi mihinkään nimenomaiseen elämänvaiheeseen. Toiseksi keskeisenä vedenjakajana muutoskeskustelussa on se, missä määrin yksilöiden elämänkulku ohjautuu rakenteista, ja missä määrin yksilöt itse määräävät elämänkulustaan. Siirtyminen teollisuusyhteiskunnasta jälkiteolliseen yhteiskuntaan on nimittäin nähty laukaisseen muutosprosessin, jossa aiempien kollektiivisesti määräytyneiden elämänkulkujen, niin kutsuttujen standardien elämänkulun mallien tilalle ovat tulleet yksilölliset biografiat tai yksilölliset valintabiografiat. Johtoajatuksena on, että kun ennen traditiot, suku, paikallisyhteisö, yhteiskuntaluokka, sukupuoli, etnisyys ja valtion hallintokoneisto sanelivat monessa suhteessa yksilön elämän kulusta, on jälkiteollisessa yhteiskunnassa näiden auktoriteettien merkityksen väheneminen lisännyt yksilön vapautta ja valittavissa olevien vaihtoehtojen määrää. Vapauden lisääntyminen on samalla merkinnyt yksilön määräysvallan ja vastuun laajenemista elämänkulun muotoilussa. Opiskelijoiden elämänkulun mallien kautta on tarkoitus selvittää, missä määrin ajatusta vapaista yksilöistä itse muotoiltuine valintabiografioineen on paikkansapitävä, ja vastaavasti missä määrin rakenteelliset ja institutionaaliset odotukset toimivat edelleen yksilöiden elämänkulkujen taustalla.
Tutkimuksessa ilmeni, että opiskelijoille mieluisassa elämänkulussa paikkansa saavat opinnoista valmistuminen, mielekkään työn löytyminen ja palkkatyöläisyys sekä vakituisessa parisuhteessa eläminen ja perheellistyminen. Opiskelijoiden elämänkuluissa säilytettiin lineaarisuuden ajatus, sillä tulevaisuuden toiveet ilmenivät juuri edellä kuvatussa järjestyksessä. Vakiintunut ja paikalleen asettuva aikuisuus tuntui haastateltavilla luonnollistuvan elämänkulkuun ja ihmiselämään kuuluvaksi vaiheeksi. Merkityksellisten toisten: vanhempien ja ystävien sekä yhteiskunnalta tulevien, haastateltavien olettamien odotusten tarkastelu paljasti, että vaikka elämänkulkuodotusten alkuunpanijoina ei varsinaisesti pidetty merkityksellisiä toisia tai yhteiskuntaa, tuntui haastateltaville muodostuneen käsitys niin sanotusta oikeaikäisyydestä eli iänmukaisista käyttäytymisodotuksista. Ajateltiin, että tämänhetkisessä elämänvaiheessa olisi oltava juuri sellaisessa saumakohdassa, jossa opinnot alkavat saada päätöksensä, elämään on löydetty vakituinen kumppani, ja siirtyminen työelämään on käsillä. Korostui ajatus siitä, että tämänhetkisessä elämänvaiheessa ihanteellista on olla itseään toteuttava, ahkera ja aikaansaapa sekä valinnan vapauksia hyödyntävä – ihanteet ja ominaisuudet, jotka sopivat hyvin yhteen pidentyneen nuoruuden kulttuuriksi nimetyn, korkeasti koulutettujen jakaman normien ja käytäntöjen kokonaisuuden kanssa.
Asiasanat:elämänkulku, standardi elämänkulku, valintabiografiat, nuoruuden siirtymät, opiskelijat
Lähtökohtana tutkimukselle toimi yksilöiden elämänkulun muutosten ilmentymistä koskeva keskustelu. On nimittäin esitetty, että ensinnäkin elämänkulku ei enää ongelmattomasti olisi jäsennettävissä eri elämänvaiheista koostuvana kokonaisuutena, sillä nykyisin kompleksisina näyttäytyvät nuoruuden siirtymät sekä ajatus nuoruuden pidentymisestä ovat rikkoneet aiemmin eheänä kuvattua elämänkulun vaiheistusta. Ajatus elämänkulun lineaarisuudesta on asetettu kyseenalaiseksi, sillä aiemmat sopimuksenvaraisesti asetetut, elämänvaiheisiin sidotut tehtävät ja käyttäytymisodotukset ovat jatkuvassa liikkeessä eikä niitä voi paikantaa selvästi mihinkään nimenomaiseen elämänvaiheeseen. Toiseksi keskeisenä vedenjakajana muutoskeskustelussa on se, missä määrin yksilöiden elämänkulku ohjautuu rakenteista, ja missä määrin yksilöt itse määräävät elämänkulustaan. Siirtyminen teollisuusyhteiskunnasta jälkiteolliseen yhteiskuntaan on nimittäin nähty laukaisseen muutosprosessin, jossa aiempien kollektiivisesti määräytyneiden elämänkulkujen, niin kutsuttujen standardien elämänkulun mallien tilalle ovat tulleet yksilölliset biografiat tai yksilölliset valintabiografiat. Johtoajatuksena on, että kun ennen traditiot, suku, paikallisyhteisö, yhteiskuntaluokka, sukupuoli, etnisyys ja valtion hallintokoneisto sanelivat monessa suhteessa yksilön elämän kulusta, on jälkiteollisessa yhteiskunnassa näiden auktoriteettien merkityksen väheneminen lisännyt yksilön vapautta ja valittavissa olevien vaihtoehtojen määrää. Vapauden lisääntyminen on samalla merkinnyt yksilön määräysvallan ja vastuun laajenemista elämänkulun muotoilussa. Opiskelijoiden elämänkulun mallien kautta on tarkoitus selvittää, missä määrin ajatusta vapaista yksilöistä itse muotoiltuine valintabiografioineen on paikkansapitävä, ja vastaavasti missä määrin rakenteelliset ja institutionaaliset odotukset toimivat edelleen yksilöiden elämänkulkujen taustalla.
Tutkimuksessa ilmeni, että opiskelijoille mieluisassa elämänkulussa paikkansa saavat opinnoista valmistuminen, mielekkään työn löytyminen ja palkkatyöläisyys sekä vakituisessa parisuhteessa eläminen ja perheellistyminen. Opiskelijoiden elämänkuluissa säilytettiin lineaarisuuden ajatus, sillä tulevaisuuden toiveet ilmenivät juuri edellä kuvatussa järjestyksessä. Vakiintunut ja paikalleen asettuva aikuisuus tuntui haastateltavilla luonnollistuvan elämänkulkuun ja ihmiselämään kuuluvaksi vaiheeksi. Merkityksellisten toisten: vanhempien ja ystävien sekä yhteiskunnalta tulevien, haastateltavien olettamien odotusten tarkastelu paljasti, että vaikka elämänkulkuodotusten alkuunpanijoina ei varsinaisesti pidetty merkityksellisiä toisia tai yhteiskuntaa, tuntui haastateltaville muodostuneen käsitys niin sanotusta oikeaikäisyydestä eli iänmukaisista käyttäytymisodotuksista. Ajateltiin, että tämänhetkisessä elämänvaiheessa olisi oltava juuri sellaisessa saumakohdassa, jossa opinnot alkavat saada päätöksensä, elämään on löydetty vakituinen kumppani, ja siirtyminen työelämään on käsillä. Korostui ajatus siitä, että tämänhetkisessä elämänvaiheessa ihanteellista on olla itseään toteuttava, ahkera ja aikaansaapa sekä valinnan vapauksia hyödyntävä – ihanteet ja ominaisuudet, jotka sopivat hyvin yhteen pidentyneen nuoruuden kulttuuriksi nimetyn, korkeasti koulutettujen jakaman normien ja käytäntöjen kokonaisuuden kanssa.
Asiasanat:elämänkulku, standardi elämänkulku, valintabiografiat, nuoruuden siirtymät, opiskelijat