Nilkan lateraalimalleolin murtumat - operatiivisesti hoidettujen potilaiden pitkäaikaisennuste Weberin luokituksen mukaan
UKKONEN, MIKA (2011)
UKKONEN, MIKA
2011
Lääketiede - Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-01-31
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21636
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21636
Tiivistelmä
Nilkkamurtumien välittömät ja lyhyellä viiveellä ilmaantuvat komplikaatiot ovat pitkäaikaisia paremmin tunnettuja. Tämä tutkimus selvitti operatiivisesti hoidettujen potilaiden pitkäaikaisennusteen ja murtuman anatomisen sijainnin välistä yhteyttä. Hypoteesina oli, että korkeissa nilkkamurtumissa komplikaatiot ovat yleisempiä ja näin ollen myös ennuste on huonompi.
Tutkimus toteutettiin vuosien 1997 ja 1998 aikana Tampereen yliopistollisessa sairaalassa leikatuille potilaille. Mukaan valittiin vain lateraalisen malleolin operatiivista hoitoa saaneet henkilöt (n = 182). Murtumat jaettiin Danis-Weber -luokituksen mukaan A-, B- ja C-tyyppisiksi. Tietoa kerättiin kyselylomakkeella ja potilaskertomuksista. Niiden perusteella selvitettiin kipuja sekä liikunta- ja työkyvylle aiheutunutta haittaa. Lisäksi selvitettiin apuvälineiden ja uusintahoitojen tarvetta.
Vastauksissa haitta-astetta arvioitiin asteikolla 1–5, kun taas apuvälineiden ja uusintahoitojen tarvetta kyllä – ei -kysymyksellä. Keskimäärin kivuista aiheutuvaksi haitta-asteeksi (ja keskihajonnaksi) vastattiin 1,85 ± 1,13. Liikuntakyvyn haitaksi arvioitiin 1,61 ± 0,77 ja työkyvyn haitaksi 1,56 ± 0,96. Jatkohoitoa oli saanut 31,1 % ja apuvälineitä tarvitsi 9,0 % vastanneista.
Tuloksia verrattiin murtuman luokitteluun. Paitsi yhteispisteiden perusteella, tuloksia analysoitiin myös kysymyskohtaisesti. Weber A -tyyppisiä murtumia oli kyselylomakkeen palauttaneista vain kahdella, joten nämä jätettiin pois analyysista. Murtuman anatomisen luokittelun ja ennusteen välillä ei havaittu yhteyttä (p > 0,05). Tutkimuksen merkittävin löytö oli kipujen ja liikunta- sekä työskentelyrajoitusten ennakoitua suurempi esiintyvyys.
Asiasanat:Nilkkamurtuma, Danis-Weber -luokittelu, pitkäaikaisennuste, lateraalinen malleoli, leikkaushoito, komplikaatiot
Tutkimus toteutettiin vuosien 1997 ja 1998 aikana Tampereen yliopistollisessa sairaalassa leikatuille potilaille. Mukaan valittiin vain lateraalisen malleolin operatiivista hoitoa saaneet henkilöt (n = 182). Murtumat jaettiin Danis-Weber -luokituksen mukaan A-, B- ja C-tyyppisiksi. Tietoa kerättiin kyselylomakkeella ja potilaskertomuksista. Niiden perusteella selvitettiin kipuja sekä liikunta- ja työkyvylle aiheutunutta haittaa. Lisäksi selvitettiin apuvälineiden ja uusintahoitojen tarvetta.
Vastauksissa haitta-astetta arvioitiin asteikolla 1–5, kun taas apuvälineiden ja uusintahoitojen tarvetta kyllä – ei -kysymyksellä. Keskimäärin kivuista aiheutuvaksi haitta-asteeksi (ja keskihajonnaksi) vastattiin 1,85 ± 1,13. Liikuntakyvyn haitaksi arvioitiin 1,61 ± 0,77 ja työkyvyn haitaksi 1,56 ± 0,96. Jatkohoitoa oli saanut 31,1 % ja apuvälineitä tarvitsi 9,0 % vastanneista.
Tuloksia verrattiin murtuman luokitteluun. Paitsi yhteispisteiden perusteella, tuloksia analysoitiin myös kysymyskohtaisesti. Weber A -tyyppisiä murtumia oli kyselylomakkeen palauttaneista vain kahdella, joten nämä jätettiin pois analyysista. Murtuman anatomisen luokittelun ja ennusteen välillä ei havaittu yhteyttä (p > 0,05). Tutkimuksen merkittävin löytö oli kipujen ja liikunta- sekä työskentelyrajoitusten ennakoitua suurempi esiintyvyys.
Asiasanat:Nilkkamurtuma, Danis-Weber -luokittelu, pitkäaikaisennuste, lateraalinen malleoli, leikkaushoito, komplikaatiot