Ympäristöoppaiden ohjailevat lausumat ja lukijakuva
PIIRA, ARI (2011)
PIIRA, ARI
2011
Suomen kieli - Finnish Language
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-06-06
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21518
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21518
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan ympäristö- ja jäteoppaiden kieltä funktionaalisesta näkökulmasta. Tehtävänä on selvittää, millaisin lausumin teksteissä ohjataan lukijaa. Lausumia tarkastellaan niiden käyttötarkoituksen eli illokutiivisen sävyn sekä kohteliaisuuden näkökulmasta. Tekstiin kirjoittuvia puheakteja analysoimalla etsitään vastausta siihen, miten jyrkkää tai hienovaraista ohjailu on: pakotetaanko lukijaa toimimaan tai olemaan toimimatta vai ohjataanko häntä lempeämmin esimerkiksi suosituksilla. Ohjailun sävyn lisäksi oppaista tutkitaan, ketä niissä ohjaillaan eli millainen on tekstien ideaalilukija. Keskeisiä ovat tällöin oletukset, joita kirjoittaja tekee lukijasta.
Tutkimusmenetelmänä käytetään lingvististä tekstianalyysiä. Keskeisiä teorialähteitä ovat J. L. Austinin ja John R. Searlen puheaktiteoria sekä Penelope Brownin ja Stephen Levinsonin kohteliaisuusteoria. Tutkimusaineisto koostuu viidestä opasvihkosta, jotka käsittelevät ympäristönsuojelua tai jätehuoltoa. Yksi oppaista on selkokielinen. Tekstit ovat ilmestyneet vuosina 2007–2009, ja niiden julkaisijat ovat Pirkanmaan Jätehuolto (kaksi opasta), Tampereen yliopiston ylioppilaskunta, Tampereen evankelisluterilainen seurakuntayhtymä sekä Luonto-Liitto ja Eläinsuojeluliitto Animalia (yhteisjulkaisu).
Aineiston jyrkimmät ohjailevat lausumat ovat ehdottomia määräyksiä ja kieltoja. Tällaista lukijan pakottamista käytetään lähinnä, kun on kyse lakiin tai sosiaaliseen normiin pohjautuvasta velvoitteesta. Kohteliaisuutta ilmennetään tällöin niin, ettei lausumaa yleensä kohdisteta suoraan yksittäiselle lukijalle, vaan häntä puhutellaan implisiittisemmin, esimerkiksi osana laajaa ihmisryhmää. Tyypillisimmin lukijaa ohjataan silti harkinnan varaa jättävillä lausumilla, jollaisia ovat kehotukset, suositukset, ehdotukset, ohjeet ja neuvot. Myönteistä sävyä teksteihin tuovat lupaukset, joilla annetaan ymmärtää, että lukija voi ohjailua noudattamalla säästää rahaa tai hyötyä muulla tavoin. Aineistossa käytetään lisäksi uhkauksia, lupia, myönnytyksiä, moitteita ja kysymyksiä. Vaikka kirjoittajalla on yleensä teksteissä määräysvalta, hän saattaa myös suostutella lukijaa ja esittää tälle henkilökohtaisia vetoomuksia. Tällöin kirjoittaja väliaikaisesti luopuu auktoriteettiasemastaan ja osoittaa kaipaavansa mielipiteelleen lukijan hyväksyntää.
Oppaissa tehdään oletuksia muun muassa ohjailtavan kieli- ja lukutaidosta, asuinpaikasta, kansalaisuudesta, iästä, ruokavaliosta, asumismuodosta ja kulutustottumuksista. Useimmissa oppaissa oletetaan, että lukija asuu Pirkanmaalla ja että hän käyttää ravinnokseen eläinkunnan tuotteita. Osassa puhutellaan nuorta tai nuorta aikuista. Kirjoittajan tekemien kielellisten valintojen perusteella on mahdollista tulkita myös, että yksi opas olisi tarkoitettu naiselle. Päätelmiä voidaan tehdä siitäkin, millainen maailmankatsomus lukijalla oletetaan olevan.
Asiasanat:tekstintutkimus, puheakti, ohjauskeinot, kohteliaisuus, oppaat, ympäristövalistus, jäteneuvonta
Tutkimusmenetelmänä käytetään lingvististä tekstianalyysiä. Keskeisiä teorialähteitä ovat J. L. Austinin ja John R. Searlen puheaktiteoria sekä Penelope Brownin ja Stephen Levinsonin kohteliaisuusteoria. Tutkimusaineisto koostuu viidestä opasvihkosta, jotka käsittelevät ympäristönsuojelua tai jätehuoltoa. Yksi oppaista on selkokielinen. Tekstit ovat ilmestyneet vuosina 2007–2009, ja niiden julkaisijat ovat Pirkanmaan Jätehuolto (kaksi opasta), Tampereen yliopiston ylioppilaskunta, Tampereen evankelisluterilainen seurakuntayhtymä sekä Luonto-Liitto ja Eläinsuojeluliitto Animalia (yhteisjulkaisu).
Aineiston jyrkimmät ohjailevat lausumat ovat ehdottomia määräyksiä ja kieltoja. Tällaista lukijan pakottamista käytetään lähinnä, kun on kyse lakiin tai sosiaaliseen normiin pohjautuvasta velvoitteesta. Kohteliaisuutta ilmennetään tällöin niin, ettei lausumaa yleensä kohdisteta suoraan yksittäiselle lukijalle, vaan häntä puhutellaan implisiittisemmin, esimerkiksi osana laajaa ihmisryhmää. Tyypillisimmin lukijaa ohjataan silti harkinnan varaa jättävillä lausumilla, jollaisia ovat kehotukset, suositukset, ehdotukset, ohjeet ja neuvot. Myönteistä sävyä teksteihin tuovat lupaukset, joilla annetaan ymmärtää, että lukija voi ohjailua noudattamalla säästää rahaa tai hyötyä muulla tavoin. Aineistossa käytetään lisäksi uhkauksia, lupia, myönnytyksiä, moitteita ja kysymyksiä. Vaikka kirjoittajalla on yleensä teksteissä määräysvalta, hän saattaa myös suostutella lukijaa ja esittää tälle henkilökohtaisia vetoomuksia. Tällöin kirjoittaja väliaikaisesti luopuu auktoriteettiasemastaan ja osoittaa kaipaavansa mielipiteelleen lukijan hyväksyntää.
Oppaissa tehdään oletuksia muun muassa ohjailtavan kieli- ja lukutaidosta, asuinpaikasta, kansalaisuudesta, iästä, ruokavaliosta, asumismuodosta ja kulutustottumuksista. Useimmissa oppaissa oletetaan, että lukija asuu Pirkanmaalla ja että hän käyttää ravinnokseen eläinkunnan tuotteita. Osassa puhutellaan nuorta tai nuorta aikuista. Kirjoittajan tekemien kielellisten valintojen perusteella on mahdollista tulkita myös, että yksi opas olisi tarkoitettu naiselle. Päätelmiä voidaan tehdä siitäkin, millainen maailmankatsomus lukijalla oletetaan olevan.
Asiasanat:tekstintutkimus, puheakti, ohjauskeinot, kohteliaisuus, oppaat, ympäristövalistus, jäteneuvonta