Katsomusopetus Suomessa - Käsityksiä nykytilasta ja näkymiä tulevasta
LEIVO, HEIDI (2011)
LEIVO, HEIDI
2011
Kasvatustiede, luokanopettajan koulutus - Class Teacher Education
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-05-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21429
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21429
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää käsityksiä peruskoulun katsomusopetuksesta kolmen kirjallisen aineiston perusteella. Aineisto koostui perusopetuksen yleisiä tavoitteita ja tuntijakoa pohtivan työryhmän työskentelyyn liittyvistä materiaaleista, tammikuussa 2011 opettajilta pyydetyistä kirjoituksista sekä Opettaja-lehdessä vuosina 2009–2010 julkaistuista katsomusopetusta käsitelleistä kirjoituksista. Tuntijakotyöryhmä työskenteli vuoden 2009 huhtikuusta vuoden 2010 toukokuuhun saakka. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin ja teemoittelun keinoin.
Katsomusopetukselle annettuja merkityksiä tarkasteltiin etsimällä kirjoituksista katsomusopetuksen perusteluja, sen tärkeimpiä sisältöjä ja tavoitteita sekä opetuksen järjestämistä käsitteleviä näkökulmia. Aineistosta muodostuvaa käsitystä katsomusopetuksesta verrattiin myös opetussuunnitelmaan ja nykyiseen katsomusopetukseen pohtien niiden vastaavuutta toisiinsa. Tarkastelun kohteena olivat erityisesti evankelis-luterilaisen, ortodoksisen ja islamin uskonnon sekä elämänkatsomustiedon opetussuunnitelmat. Luonteeltaan laadullisen tutkimuksen toteutusta ohjasi fenomenologinen tutkimusote. Tavoite oli siis pyrkiä tutkimuskohteen kokonaisvaltaiseen kuvaamiseen ja ymmärtämiseen.
Katsomusopetuksella nähtiin olevan paikkansa peruskoulussa. Sen merkitystä perusteltiin eniten yhteiskunnallisilla ja kulttuurisilla näkökulmilla. Tärkeimpinä sisältöinä ja tavoitteina mainittiin erityisesti uskontojen ja katsomusten tunteminen, etiikka sekä suvaitsevaisuus ja kanssakäyminen. Katsomusopetuksen haluttiin antavan oppilaille välineitä ennen kaikkea erilaisten ihmisten kanssa toimimiseen muuttuvassa yhteiskunnassa.
Nykyinen eli oman uskonnon opetus sai eniten kannatusta katsomusopetuksen järjestämisen tapana. Siihen liittyi kuitenkin usein muutos- ja kehitysehdotuksia. Muita opetuksen järjestämiselle annettuja vaihtoehtoja olivat muun muassa kaikille yhteinen katsomusaine, uskonnon oppisisältöjen käsitteleminen jonkin toisen aineen yhteydessä sekä katsomusopetuksen jakaminen kaikille yhteiseen ja uskontokunnittain eriytettyyn ainekseen. Niin katsomusopetuksen merkitystä, sisältöjä ja tavoitteita kuin järjestämistapaa perusteltiin usein monikulttuurisuuteen ja yhteiskunnan muuttumiseen liittyvillä näkökulmilla. Tulosten mukaan opetussuunnitelmassa tulisi lisätä uskontojen ja katsomusten tuntemista, etiikkaa sekä suvaitsevaisuutta ja kanssakäymistä käsitteleviä aiheita. Vähentää tulisi puolestaan selvästi uskonnollisiin aineksiin liittyviä opetuksen sisältöjä.
Tutkimuksen mukaan katsomusopetuksen kehittämiselle on tarvetta. Pelkän katsomusopetusmallin pohtimisen sijaan esitettiin huomioita myös katsomusaineiden sisällöllisestä ja opetusjärjestelyjä koskevista kehitystarpeista. Erimielisyydet liittyivät pikemminkin siihen, mitä asioita tulisi ennen kaikkea kehittää ja mihin suuntaan.
Avainsanat: katsomusopetus, katsomusaine, uskonnonopetus, elämänkatsomustieto, pienryhmäinen uskonto
Katsomusopetukselle annettuja merkityksiä tarkasteltiin etsimällä kirjoituksista katsomusopetuksen perusteluja, sen tärkeimpiä sisältöjä ja tavoitteita sekä opetuksen järjestämistä käsitteleviä näkökulmia. Aineistosta muodostuvaa käsitystä katsomusopetuksesta verrattiin myös opetussuunnitelmaan ja nykyiseen katsomusopetukseen pohtien niiden vastaavuutta toisiinsa. Tarkastelun kohteena olivat erityisesti evankelis-luterilaisen, ortodoksisen ja islamin uskonnon sekä elämänkatsomustiedon opetussuunnitelmat. Luonteeltaan laadullisen tutkimuksen toteutusta ohjasi fenomenologinen tutkimusote. Tavoite oli siis pyrkiä tutkimuskohteen kokonaisvaltaiseen kuvaamiseen ja ymmärtämiseen.
Katsomusopetuksella nähtiin olevan paikkansa peruskoulussa. Sen merkitystä perusteltiin eniten yhteiskunnallisilla ja kulttuurisilla näkökulmilla. Tärkeimpinä sisältöinä ja tavoitteina mainittiin erityisesti uskontojen ja katsomusten tunteminen, etiikka sekä suvaitsevaisuus ja kanssakäyminen. Katsomusopetuksen haluttiin antavan oppilaille välineitä ennen kaikkea erilaisten ihmisten kanssa toimimiseen muuttuvassa yhteiskunnassa.
Nykyinen eli oman uskonnon opetus sai eniten kannatusta katsomusopetuksen järjestämisen tapana. Siihen liittyi kuitenkin usein muutos- ja kehitysehdotuksia. Muita opetuksen järjestämiselle annettuja vaihtoehtoja olivat muun muassa kaikille yhteinen katsomusaine, uskonnon oppisisältöjen käsitteleminen jonkin toisen aineen yhteydessä sekä katsomusopetuksen jakaminen kaikille yhteiseen ja uskontokunnittain eriytettyyn ainekseen. Niin katsomusopetuksen merkitystä, sisältöjä ja tavoitteita kuin järjestämistapaa perusteltiin usein monikulttuurisuuteen ja yhteiskunnan muuttumiseen liittyvillä näkökulmilla. Tulosten mukaan opetussuunnitelmassa tulisi lisätä uskontojen ja katsomusten tuntemista, etiikkaa sekä suvaitsevaisuutta ja kanssakäymistä käsitteleviä aiheita. Vähentää tulisi puolestaan selvästi uskonnollisiin aineksiin liittyviä opetuksen sisältöjä.
Tutkimuksen mukaan katsomusopetuksen kehittämiselle on tarvetta. Pelkän katsomusopetusmallin pohtimisen sijaan esitettiin huomioita myös katsomusaineiden sisällöllisestä ja opetusjärjestelyjä koskevista kehitystarpeista. Erimielisyydet liittyivät pikemminkin siihen, mitä asioita tulisi ennen kaikkea kehittää ja mihin suuntaan.
Avainsanat: katsomusopetus, katsomusaine, uskonnonopetus, elämänkatsomustieto, pienryhmäinen uskonto