Lapsellista Kalevalaa. Kohderyhmän merkitys ikonotekstissä teoksissa Kalevala berättad för ungdom, Kalevala kerrottuna nuorisolle ja Lasten Satu-Kalevala.
VIRTANEN, ELENA (2011)
VIRTANEN, ELENA
2011
Suomen kirjallisuus - Finnish Literature
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-05-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21408
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21408
Tiivistelmä
Tutkimus käsittelee sitä, miten kohderyhmän huomioonottaminen näkyy Kalevalan pohjalta lapsille ja nuorille tehdyissä teoksissa. Tarkastelun lähtökohtana on kuvan ja sanan muodostama kokonaisuus, ikonoteksti. Tutkimusaineistona ovat mahdollisimman varhaiset suomalaiset lapsille ja nuorille suunnatut kuvitetut lastenkirjat Kalevala berättad för ungdom (1875), sen suomennettu versio Kalevala kerrottuna nuorisolle (1875) ja Lasten Satu-Kalevala (1946).
Aluksi työssä tarkastellaan teosten ikonotekstien rakennetta ja keskeisiä elementtejä. Myös intertekstuaalisten suhteiden huomioiminen on merkittävässä roolissa, sillä tutkimuksen lähtökohtana on ajatus siitä, että sisällölliset rajaukset ja erot suhteessa Kalevalaan toisivat esiin ne keinot, joilla teoksen vastaanottajaryhmän ikä on otettu huomioon. Merkittävimpiä eroja teoksissa tarkastellaan kerronnallisten piirteiden, kuten suorasanaisuuden, selittävyyden ja saduille tyypillisten rakenteiden ja motiivien suhteen. Myös lyhentämisen tavat tuovat esiin sen, miten kohderyhmä on otettu huomioon. Kohderyhmä vaikuttaa osaltaan teoksissa siihen, mitkä Kalevalan teemat, vertauskuvallisuus, symbolit ja henkilöhahmot näkyvät teoksessa, miten niitä on käsitelty ja toisaalta mitkä on jätetty pois.
Ikonotekstin toimivuus lähestymistapana osoittautui ongelmalliseksi siinä mielessä, että teokset eivät rakennu aukeamakokonaisuuksista, kuten uudemmat kuvakirjat. Kokonaisvaltainen tarkastelu sai kuitenkin erityisesti symboliikan ja intertekstuaalisuuden saralla teoksista enemmän irti, kuin mitä tekstin ja kuvituksen lähestyminen pelkästään erillisinä elementteinä olisi saanut.
Tutkimuksen aikana kävi selväksi, että Lasten Satu-Kalevalassa, joka on suunnattu nuoremmille lapsille, vastaanottajien ikä leimaa todellakin monia teoksen piirteitä. Teos on kokonaisuudessaan selittävä, teksti sisältää paljon saduille tyypillisiä elementtejä ja vaikeimmat teemat, kuten insesti ja kuolema, on pääasiassa väistetty. Symboliikan osalta sen monitulkintaisuus oli yllättävää. Kalevala kerrottuna nuorisolle jäljittelee puolestaan tarkemmin Kalevalaa sekä sisällöllisesti että tyylillisesti, ja käsittelee enemmän vaikeitakin teemoja, kuten Kullervon tekemää murhaa ja insestiä. Tutkimuksen kuluessa kävi myös ilmi, että vastaanottajien iän lisäksi teoksissa näkyviin poikkeamiin vaikuttaa se, että molemmat teokset heijastelevat kirjoitusajankohdan yhteiskunnallista ja kulttuurista tilannetta ja lastenkirjallisuudelle asetettuja vaatimuksia. Myös painotekniset syyt ja resurssit olivat yksi merkittävä tekijä.
Asiasanat:Kalevala, lastenkirjallisuus, nuortenkirjallisuus, kuvakirja, kuvitettu kirja, ikonoteksti, ntertekstuaalisuus, symbolit, teemat, kuolema, sukupuolisuus
Aluksi työssä tarkastellaan teosten ikonotekstien rakennetta ja keskeisiä elementtejä. Myös intertekstuaalisten suhteiden huomioiminen on merkittävässä roolissa, sillä tutkimuksen lähtökohtana on ajatus siitä, että sisällölliset rajaukset ja erot suhteessa Kalevalaan toisivat esiin ne keinot, joilla teoksen vastaanottajaryhmän ikä on otettu huomioon. Merkittävimpiä eroja teoksissa tarkastellaan kerronnallisten piirteiden, kuten suorasanaisuuden, selittävyyden ja saduille tyypillisten rakenteiden ja motiivien suhteen. Myös lyhentämisen tavat tuovat esiin sen, miten kohderyhmä on otettu huomioon. Kohderyhmä vaikuttaa osaltaan teoksissa siihen, mitkä Kalevalan teemat, vertauskuvallisuus, symbolit ja henkilöhahmot näkyvät teoksessa, miten niitä on käsitelty ja toisaalta mitkä on jätetty pois.
Ikonotekstin toimivuus lähestymistapana osoittautui ongelmalliseksi siinä mielessä, että teokset eivät rakennu aukeamakokonaisuuksista, kuten uudemmat kuvakirjat. Kokonaisvaltainen tarkastelu sai kuitenkin erityisesti symboliikan ja intertekstuaalisuuden saralla teoksista enemmän irti, kuin mitä tekstin ja kuvituksen lähestyminen pelkästään erillisinä elementteinä olisi saanut.
Tutkimuksen aikana kävi selväksi, että Lasten Satu-Kalevalassa, joka on suunnattu nuoremmille lapsille, vastaanottajien ikä leimaa todellakin monia teoksen piirteitä. Teos on kokonaisuudessaan selittävä, teksti sisältää paljon saduille tyypillisiä elementtejä ja vaikeimmat teemat, kuten insesti ja kuolema, on pääasiassa väistetty. Symboliikan osalta sen monitulkintaisuus oli yllättävää. Kalevala kerrottuna nuorisolle jäljittelee puolestaan tarkemmin Kalevalaa sekä sisällöllisesti että tyylillisesti, ja käsittelee enemmän vaikeitakin teemoja, kuten Kullervon tekemää murhaa ja insestiä. Tutkimuksen kuluessa kävi myös ilmi, että vastaanottajien iän lisäksi teoksissa näkyviin poikkeamiin vaikuttaa se, että molemmat teokset heijastelevat kirjoitusajankohdan yhteiskunnallista ja kulttuurista tilannetta ja lastenkirjallisuudelle asetettuja vaatimuksia. Myös painotekniset syyt ja resurssit olivat yksi merkittävä tekijä.
Asiasanat:Kalevala, lastenkirjallisuus, nuortenkirjallisuus, kuvakirja, kuvitettu kirja, ikonoteksti, ntertekstuaalisuus, symbolit, teemat, kuolema, sukupuolisuus