Assosiaatiosopimus Euroopan unionin ja Mercosurin välille? Sopimuksen neuvotteluprosessi EU:n institutionaalisen kilpailun näkökulmasta
NIEMI, TEEA (2011)
NIEMI, TEEA
2011
Kansainvälinen politiikka - International Relations
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-03-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21226
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21226
Tiivistelmä
Tutkin pro gradu –tutkielmassani Euroopan unionin ja Mercosurin välistä interregionaalista suhdetta sekä näiden kahden alueellisen toimijan välisen assosiaatiosopimuksen neuvotteluprosessia. Tavoitteenani on selvittää, voidaanko tämän neuvotteluprosessin vaiheet tai osia niistä selittää EU:n institutionaalisen kilpailun hypoteesin avulla. Hypoteesi perustuu näkemykseen, jonka mukaan EU:n kauppastrategioita määrittää unionin instituutioiden, erityisesti komission ja neuvoston pyrkimykset maksimoida oma vaikutusvaltansa EU:n sisällä. Tällöin on mahdollista olettaa, että komissio pyrkii edesauttamaan assosiaatiosopimuksen solmimista, sillä laaja-alainen sopimus sitoisi unionin yhtenäisenä alueellisena toimijana toiseen samankaltaiseen yksikköön ja vahvistaisi unionin ylikansallista luonnetta, jolloin myös komission oman roolin voidaan nähdä vahvistuvan. Sen sijaan neuvoston voidaan jäsenvaltioiden etujen puolustajana olettaa suosivan perinteisiä kahdenvälisiä suhteita alueellisen tason sijaan.
Työni teoreettisena viitekehyksenä on rationaalisen valinnan institutionalismi, joka olettaa toimijoiden tavoittelevan omaa hyötyään ja laskelmoivan vaihtoehtoisia toimintamahdollisuuksia valiten sen, jonka he uskovat johtavan omalta kannaltaan parhaaseen lopputulokseen. Teoria nostaa keskiöön erilaiset instituutiot, jotka muodostavat viitekehyksen yksilöiden toiminnalle. Tällöin toimijoiden tulee huomioida ne hyödyt ja haitat, jotka aiheutuvat tiettyyn instituutioon sitoutumisesta sekä itselle että toisille. Omassa työssäni käsittelen assosiaatiosopimusta tällaisena instituutiona, jolloin on mahdollista huomioida komissio ja neuvosto rationaalisen valinnan teorian mukaisina toimijoina. Edelleen työni tutkimuksellisena näkökulmana toimii niin sanottu toimeksiantaja-edustaja –malli, joka mahdollistaa komission ja neuvoston välisten valta- ja vaikutussuhteiden tutkimisen. Malli huomioi komission kaltaisten edustajien mahdollisuudet toimia omien intressiensä mukaisesti sekä neuvoston ja jäsenmaiden mahdollisuudet rajoittaa tätä omavaltaista toimintaa toimeksiantajina. Tapaustutkimukseni aineistona toimivat komission ja neuvoston virkamiesten haastattelut, näiden kahden instituution Mercosuria koskevat tiedonannot ja puheet sekä täydentävänä aineistona erilaiset tilastot ja julkaisut.
Tutkimukseni perusteella komission ja neuvoston välisellä suhteella sekä niiden intressien ajoittaisella yhteneväisyydellä ja eroavaisuuksilla on ollut merkittävä rooli sopimuksen solmimisprosessin etenemisen kannalta. Komission ja neuvoston näkemykset assosiaatiosopimuksen sekä interregionalistisen politiikan hyödyistä ja haitoista eroavat ajoittain selkeästikin toisistaan. Lissabonin sopimuksen myötä EU on saanut lisää toimijoita institutionaaliseen rakenteeseensa. Tämä antaa lisämerkityksen institutionaalisen kilpailun hypoteesille eikä tule helpottamaan EU:n ja Mercosurin välisen assosiaatiosopimuksen solmimista.
Työni teoreettisena viitekehyksenä on rationaalisen valinnan institutionalismi, joka olettaa toimijoiden tavoittelevan omaa hyötyään ja laskelmoivan vaihtoehtoisia toimintamahdollisuuksia valiten sen, jonka he uskovat johtavan omalta kannaltaan parhaaseen lopputulokseen. Teoria nostaa keskiöön erilaiset instituutiot, jotka muodostavat viitekehyksen yksilöiden toiminnalle. Tällöin toimijoiden tulee huomioida ne hyödyt ja haitat, jotka aiheutuvat tiettyyn instituutioon sitoutumisesta sekä itselle että toisille. Omassa työssäni käsittelen assosiaatiosopimusta tällaisena instituutiona, jolloin on mahdollista huomioida komissio ja neuvosto rationaalisen valinnan teorian mukaisina toimijoina. Edelleen työni tutkimuksellisena näkökulmana toimii niin sanottu toimeksiantaja-edustaja –malli, joka mahdollistaa komission ja neuvoston välisten valta- ja vaikutussuhteiden tutkimisen. Malli huomioi komission kaltaisten edustajien mahdollisuudet toimia omien intressiensä mukaisesti sekä neuvoston ja jäsenmaiden mahdollisuudet rajoittaa tätä omavaltaista toimintaa toimeksiantajina. Tapaustutkimukseni aineistona toimivat komission ja neuvoston virkamiesten haastattelut, näiden kahden instituution Mercosuria koskevat tiedonannot ja puheet sekä täydentävänä aineistona erilaiset tilastot ja julkaisut.
Tutkimukseni perusteella komission ja neuvoston välisellä suhteella sekä niiden intressien ajoittaisella yhteneväisyydellä ja eroavaisuuksilla on ollut merkittävä rooli sopimuksen solmimisprosessin etenemisen kannalta. Komission ja neuvoston näkemykset assosiaatiosopimuksen sekä interregionalistisen politiikan hyödyistä ja haitoista eroavat ajoittain selkeästikin toisistaan. Lissabonin sopimuksen myötä EU on saanut lisää toimijoita institutionaaliseen rakenteeseensa. Tämä antaa lisämerkityksen institutionaalisen kilpailun hypoteesille eikä tule helpottamaan EU:n ja Mercosurin välisen assosiaatiosopimuksen solmimista.