Huostaanotettujen lasten vanhempien kokemukset huostaanotosta väliaikaisena toimenpiteenä
KETTUNEN, NATALIA (2010)
KETTUNEN, NATALIA
2010
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-12-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21091
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21091
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan huostaanotettujen lasten vanhempien kokemuksia huostaanotosta. Tutkimuskysymys käsittelee huostaanoton väliaikaisuuteen vaikuttavia tekijöitä. Tutkielma on fenomenologis-hermeneuttinen tutkimus, johon tarinansa on kertonut yhteensä seitsemän lapsen vanhemmat.
Tutkimuksen alussa kartoittetaan tutkielman aihepiirin teoriapohjaa. Teoriapohja koostuu lain huostaanotolle antamista raameista, johon sisältyy lapsen etu, valtioiden rajat ylittävät perustuslailliset sopimukset yksilön oikeuksista perhe-elämän ja vapauden koskemattomuudesta, sekä huostaanottoon liittyvistä rajoituspäätöksistä. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä tutustutaan myös vanhemman ja lapsen kiintymyssuhteen muodostumiseen ja sen laatuun vaikuttaviin tekijöhin. Perusfokus tässä tutkimuksessa on lastensuojelulain, sitä soveltavien viranomaisten ja lastensuojelun asiakasperheen rooleissa huostaanoton väliaikaisuuden tavoittelussa.
Aineiston keruun menetelmänä on käytetty puolistrukturoitua teemahaastattelua, jolla haastateltiin viisi huostaanotetun lapsen äitiä. Internetin keskustelupalstalla esitettyyn kirjoituspyyntöön vastasi kaksi vanhempaa. Aineiston analyysimetodina on sisällönanalyysi, jonka avulla on saatu esiin vanhempien haastatteluissa toistuvina ilmenneet pääteemat sosiaalityöntekijöihin, sijaishuoltoon ja vanhemmuuteen liittyen.
Tutkielman tuloksista selvisi terapian saatavuuden merkitys huostaanottoprosessin aikana. Oikein ajoitettuna tarjottu terapia voi toimia huostaanottoa lyhentävänä tekijänä. Viranomaisten ja sijaishuollon toiminta näyttäytyi myös vanhempien kertomuksissa tärkeänä vaikuttajana huostaanoton pituuteen. Haastatellut vanhemmat eivät olleet kokeneet saavansa tukea sosiaalityöntekijöiltä huostaanoton lopettamisessa. Sijaishuoltopaikoista laitokset olivat enemmän työskennelleet huostaanoton lopettamisen edistämiseksi perhehoitoon verrattuna, joskin laitosten kesken löytyi eroja. Keskeinen osa huostaanottoa on vanhempi-lapsi-suhteen säilyminen, erityisesti huostaanoton pitkittyäessä. Tutkimustulokset osoittivat, että pitkät yhteydenpidon rajoitukset saattavat vieraannuttaa lapset vanhemmistaan, ja estää tai hidastaa lapsen kotiin palaamista. Vanhempien taistelu lasten tapaamisten ja huostaanoton lopettamisen suhteen oli toisaalta myös lujittaut vanhemman ja lapsen suhdetta. Yllättävänä tutkimustuloksena löytyi viranomaisiin nähden ulkopuolisen tahon vanhempia voimaannuttava vaikutus, ja sitä kautta huostaanottojen loppuminen. Ulkopuolisena tahona näyttäytyivät niin vanhempien kansalaisaktiivisuus, kuin perheen itse hankkimat asiantuntijat, kuten terapeutit tai asianajaja.
Avainsanat: Vanhemmat, lapsen etu, sijaishuolto, kiintymyssuhde, lastensuojelulaki, huostaanotto
Tutkimuksen alussa kartoittetaan tutkielman aihepiirin teoriapohjaa. Teoriapohja koostuu lain huostaanotolle antamista raameista, johon sisältyy lapsen etu, valtioiden rajat ylittävät perustuslailliset sopimukset yksilön oikeuksista perhe-elämän ja vapauden koskemattomuudesta, sekä huostaanottoon liittyvistä rajoituspäätöksistä. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä tutustutaan myös vanhemman ja lapsen kiintymyssuhteen muodostumiseen ja sen laatuun vaikuttaviin tekijöhin. Perusfokus tässä tutkimuksessa on lastensuojelulain, sitä soveltavien viranomaisten ja lastensuojelun asiakasperheen rooleissa huostaanoton väliaikaisuuden tavoittelussa.
Aineiston keruun menetelmänä on käytetty puolistrukturoitua teemahaastattelua, jolla haastateltiin viisi huostaanotetun lapsen äitiä. Internetin keskustelupalstalla esitettyyn kirjoituspyyntöön vastasi kaksi vanhempaa. Aineiston analyysimetodina on sisällönanalyysi, jonka avulla on saatu esiin vanhempien haastatteluissa toistuvina ilmenneet pääteemat sosiaalityöntekijöihin, sijaishuoltoon ja vanhemmuuteen liittyen.
Tutkielman tuloksista selvisi terapian saatavuuden merkitys huostaanottoprosessin aikana. Oikein ajoitettuna tarjottu terapia voi toimia huostaanottoa lyhentävänä tekijänä. Viranomaisten ja sijaishuollon toiminta näyttäytyi myös vanhempien kertomuksissa tärkeänä vaikuttajana huostaanoton pituuteen. Haastatellut vanhemmat eivät olleet kokeneet saavansa tukea sosiaalityöntekijöiltä huostaanoton lopettamisessa. Sijaishuoltopaikoista laitokset olivat enemmän työskennelleet huostaanoton lopettamisen edistämiseksi perhehoitoon verrattuna, joskin laitosten kesken löytyi eroja. Keskeinen osa huostaanottoa on vanhempi-lapsi-suhteen säilyminen, erityisesti huostaanoton pitkittyäessä. Tutkimustulokset osoittivat, että pitkät yhteydenpidon rajoitukset saattavat vieraannuttaa lapset vanhemmistaan, ja estää tai hidastaa lapsen kotiin palaamista. Vanhempien taistelu lasten tapaamisten ja huostaanoton lopettamisen suhteen oli toisaalta myös lujittaut vanhemman ja lapsen suhdetta. Yllättävänä tutkimustuloksena löytyi viranomaisiin nähden ulkopuolisen tahon vanhempia voimaannuttava vaikutus, ja sitä kautta huostaanottojen loppuminen. Ulkopuolisena tahona näyttäytyivät niin vanhempien kansalaisaktiivisuus, kuin perheen itse hankkimat asiantuntijat, kuten terapeutit tai asianajaja.
Avainsanat: Vanhemmat, lapsen etu, sijaishuolto, kiintymyssuhde, lastensuojelulaki, huostaanotto