"Nothing Lost Yet" - Loss as a Transforming Theme in Jonathan Coe's The House of Sleep
VENHO, HENNA (2010)
VENHO, HENNA
2010
Englantilainen filologia - English Philology
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-12-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21047
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21047
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani käsittelee menetyksen tematiikkaa sekä siihen olennaisesti liittyviä yksilöllisen surun ja sosiaalisen murheen käsitteitä, niiden ilmiasuja, tehtäviä sekä mahdollisia seurauksia ihmiselämässä. Tarkastelen teeman ilmenemistä Jonathan Coen romaanissa The House of Sleep (1997) (suom. Unen talo, 1998) olettaen lähtökohtaisesti, että kaunokirjallisuudella on merkittävä rooli paitsi kulttuurinsa tuotteena, myös sen kuvaajana. Coen romaani saattaa tällöin sisällöllisesti toimia representaationa sekä siitä, miten länsimainen kulttuuri käsittää menetyksen, että siitä, miten taiteenlajit aktiivisesti kuvastavat ja muovaavat ilmaisemiaan ilmiöitä mm. toimimalla muistomerkkeinä, jotka tukevat menetyksen pysyvyyden käsittelemistä.
Lähestyn aihetta luokittelemalla erilaisia menetyksen muotoja useiden psykologisten ja sosiologisten tieteenalojen teoreettisten määrittelyjen pohjalta, ja jaan näin Coen teoksessa havaitsemani menetykset kolmeen ryhmään: konkreettiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen menetykseen. Romaanin henkilöhahmojen vaihtelevat menetykset työpaikoista fyysiseen kontrolliin ja rakkaudesta ihmissuhteisiin sekä mielenterveyteen kuvastavat niitä tunteita, traditioita ja pakotteita, joita sureva yksilö, yhtälailla kuin kulttuuri ja yhteiskunnalliset valtasuhteetkin, menetyksen käsittelyssään työstävät.
Havaitsemieni menetysten avulla pyrin analysoimaan kirjan hahmojen kohtaloita näiden suruprosessien edistymisen ja onnistumisen perusteella sillä periaatteella, että rinnastan menetykset mahdollisiin etuihin ja hyötyihin, joita hahmot saattavat murheensa käsittelyn ansiosta saavuttaa. Teoreettisista näkökohdista menetyksen tuotteet voidaan jakaa freudilaiseen irrottautumisen ja luopumisen ideologiaan, jossa menetyksestä toipumisen uskotaan tapahtuvan ainoastaan sen kautta, että surija päästää irti menetyksensä kohteesta löytämällä uusia kiintymyskohteita, sekä toisaalta viime vuosina varsinkin positiivisen psykologian luotsaamaan affirmatiiviseen, "myötämieliseen" murheeseen, joka perustuu ajatukseen menetyksen liittämisestä pysyväksi osaksi kokemusmaailman kokonaisuutta. Myönteisen ja optimistisen suhtautumisen on todettu edistävän menetyksestä toipumista, kun surija saavuttaa kasvavia voimavaroja ja itsetuntemusta muuttuvien prioriteettiensa, lisääntyvän elämänarvostuksensa ja kohentuvien ihmissuhteidensa avulla. Näin ollen menetys saattaa johtaa jälkitraumaattisen kasvun kokemuksiin ja jopa mahdolliseen transformaatioon, jossa menetyksen työstäminen tukee ja edesauttaa surijan kokonaisvaltaista muuntautumista itselleen edullisempaan elämäntapaan ja olemisen muotoon. Coen hahmot todentavat paitsi sen, että menetystä koskevien sosiaalisten normien rikkomista seuraa rangaistus ja kiellettyyn murherooliin joutuminen, myös sen, että menetyksen onnistunut kohtaaminen saattaa lopulta johtaa positiiviseen muutokseen sekä surijan lisääntyneeseen henkiseen kasvuun.
Asiasanat:menetys, murhe, suru, muisto, jälkitraumaattinen kasvu, transformaatio
Lähestyn aihetta luokittelemalla erilaisia menetyksen muotoja useiden psykologisten ja sosiologisten tieteenalojen teoreettisten määrittelyjen pohjalta, ja jaan näin Coen teoksessa havaitsemani menetykset kolmeen ryhmään: konkreettiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen menetykseen. Romaanin henkilöhahmojen vaihtelevat menetykset työpaikoista fyysiseen kontrolliin ja rakkaudesta ihmissuhteisiin sekä mielenterveyteen kuvastavat niitä tunteita, traditioita ja pakotteita, joita sureva yksilö, yhtälailla kuin kulttuuri ja yhteiskunnalliset valtasuhteetkin, menetyksen käsittelyssään työstävät.
Havaitsemieni menetysten avulla pyrin analysoimaan kirjan hahmojen kohtaloita näiden suruprosessien edistymisen ja onnistumisen perusteella sillä periaatteella, että rinnastan menetykset mahdollisiin etuihin ja hyötyihin, joita hahmot saattavat murheensa käsittelyn ansiosta saavuttaa. Teoreettisista näkökohdista menetyksen tuotteet voidaan jakaa freudilaiseen irrottautumisen ja luopumisen ideologiaan, jossa menetyksestä toipumisen uskotaan tapahtuvan ainoastaan sen kautta, että surija päästää irti menetyksensä kohteesta löytämällä uusia kiintymyskohteita, sekä toisaalta viime vuosina varsinkin positiivisen psykologian luotsaamaan affirmatiiviseen, "myötämieliseen" murheeseen, joka perustuu ajatukseen menetyksen liittämisestä pysyväksi osaksi kokemusmaailman kokonaisuutta. Myönteisen ja optimistisen suhtautumisen on todettu edistävän menetyksestä toipumista, kun surija saavuttaa kasvavia voimavaroja ja itsetuntemusta muuttuvien prioriteettiensa, lisääntyvän elämänarvostuksensa ja kohentuvien ihmissuhteidensa avulla. Näin ollen menetys saattaa johtaa jälkitraumaattisen kasvun kokemuksiin ja jopa mahdolliseen transformaatioon, jossa menetyksen työstäminen tukee ja edesauttaa surijan kokonaisvaltaista muuntautumista itselleen edullisempaan elämäntapaan ja olemisen muotoon. Coen hahmot todentavat paitsi sen, että menetystä koskevien sosiaalisten normien rikkomista seuraa rangaistus ja kiellettyyn murherooliin joutuminen, myös sen, että menetyksen onnistunut kohtaaminen saattaa lopulta johtaa positiiviseen muutokseen sekä surijan lisääntyneeseen henkiseen kasvuun.
Asiasanat:menetys, murhe, suru, muisto, jälkitraumaattinen kasvu, transformaatio