A Woman of Spirit: Anne Brontë’s Agnes Grey as a Story of Spiritual Development
SYRJÄMÄKI, ANNA-MARIA (2010)
SYRJÄMÄKI, ANNA-MARIA
2010
Englantilainen filologia - English Philology
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-12-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21044
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21044
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan kristinuskon roolia Anne Brontën (1820-1849) esikoisromaanissa Agnes Grey (1847). Tutkielmani tarkastelee romaania kuvauksena sen päähenkilön hengellisestä kasvusta. Lähtökohtanani ovat romaanissa tarinan ja kerronnan tasoilla esiintyvät uskonnolliset elementit, jotka antavat romaanille hengellisen omaelämäkerran piirteitä. Tutkimustehtäväni jakautuu kahteen osaan: tarkastelen ensinnäkin sitä miten romaani rakentuu tarinan ja kerronnan tasolla kuvauksena hengellisestä kasvusta, ja toiseksi tarkastelen päähenkilön uskonnollisuuden luonnetta – sen opillisia piirteitä sekä naisnäkökulmaa – suhteessa viktoriaanisen ajan uskonnollisuuteen. Tutkielman alussa luon katsauksen varhaisen viktoriaanisen ajan Englannin uskonnolliseen kenttään, erityisesti evankelisen herätyskristillisyyden piirteisiin ja vaikutukseen.
Analyysissäni tarkastelen Agnes Greytä päähenkilön hengellisenä kehityskertomuksena, joka rakentuu klassisen pyhiinvaellustarinan pohjalle. Tämä tarinatyyppi on yleinen viktoriaanisen ajan kirjallisuudessa ja sen suurin innoittaja oli John Bunyanin suosittu kristillinen allegoria The Pilgrim’s Progress (1678). Pyhiinvaellustarinassa kertomus etenee kahdella tasolla: päähenkilön fyysinen matka paikasta toiseen luo kehyksen hengellisille kasvulle, ja matkan varrella kohdatut olosuhteet ja ihmiset edustavat vaeltajalle erilaisia hengellisiä kiusauksia, koettelemuksia tai siunauksia. Tämän lähestymistavan pohjalta olen jakanut tarinan viiteen osaan, joista jokainen edustaa tiettyä vaihetta Agnesin hengellisessä kasvussa. Analyysissäni hahmotan Agnesin hengellisiä kokemuksia kristillisen näkemyksen pohjalta ja kiinnitän erityistä huomiota romaanin raamatullisiin viittauksiin.
Agnes Grey kuvaa päähenkilön hengellistä kasvua prosessina, johon kuuluu olennaisena osana kärsimystä ja koettelemuksia mutta myös ilon hetkiä liittyen erityisesti uskon jakamiseen toisten kristittyjen kanssa. Agnesin usko sisältää useita evankelisen herätyskristillisyyden piirteitä, joiden puolesta Brontë vaikuttaa romaanissaan puhuvan. Vaikka Agnesin usko ei ole ongelmatonta, hänen hengelliselle kasvulleen on ominaista yhä vahvempi kiinnittyminen kristilliseen elämänkatsomukseen. Brontë liittää Agnesin luonteeseen ja uskonelämään piirteitä, jotka kyseenalaistavat viktoriaanisen ajan tiukasti määriteltyä kristityn naisen roolimallia.
Agnes Grey kuvaa köyhästä pappisperheestä lähtöisin olevan nuoren naisen yrityksiä löytää paikkansa ja ansaita elantonsa viktoriaanisen ajan luokkayhteiskunnassa. Tarinan tarkastelu kuvauksena hengellisestä kasvusta tuo esiin uusia näkökulmia romaaniin. Agnesin persoona, asenteet ja motiivit avautuvat uudella tavalla kun niitä tarkastelee hänen uskonnollisuutensa pohjalta. Tarinan alussa Agnes painottaa lukijoille, että hänen kertomuksensa sisältää opetuksen. Hengellisen kasvun näkökulmasta katsottuna tarinan opetus on syvästi hengellinen: se kuvaa kristinuskon merkitystä ihmisten elämässä.
Avainsanat: Anne Brontë, 1800-luku, kristinusko, naisnäkökulma
Analyysissäni tarkastelen Agnes Greytä päähenkilön hengellisenä kehityskertomuksena, joka rakentuu klassisen pyhiinvaellustarinan pohjalle. Tämä tarinatyyppi on yleinen viktoriaanisen ajan kirjallisuudessa ja sen suurin innoittaja oli John Bunyanin suosittu kristillinen allegoria The Pilgrim’s Progress (1678). Pyhiinvaellustarinassa kertomus etenee kahdella tasolla: päähenkilön fyysinen matka paikasta toiseen luo kehyksen hengellisille kasvulle, ja matkan varrella kohdatut olosuhteet ja ihmiset edustavat vaeltajalle erilaisia hengellisiä kiusauksia, koettelemuksia tai siunauksia. Tämän lähestymistavan pohjalta olen jakanut tarinan viiteen osaan, joista jokainen edustaa tiettyä vaihetta Agnesin hengellisessä kasvussa. Analyysissäni hahmotan Agnesin hengellisiä kokemuksia kristillisen näkemyksen pohjalta ja kiinnitän erityistä huomiota romaanin raamatullisiin viittauksiin.
Agnes Grey kuvaa päähenkilön hengellistä kasvua prosessina, johon kuuluu olennaisena osana kärsimystä ja koettelemuksia mutta myös ilon hetkiä liittyen erityisesti uskon jakamiseen toisten kristittyjen kanssa. Agnesin usko sisältää useita evankelisen herätyskristillisyyden piirteitä, joiden puolesta Brontë vaikuttaa romaanissaan puhuvan. Vaikka Agnesin usko ei ole ongelmatonta, hänen hengelliselle kasvulleen on ominaista yhä vahvempi kiinnittyminen kristilliseen elämänkatsomukseen. Brontë liittää Agnesin luonteeseen ja uskonelämään piirteitä, jotka kyseenalaistavat viktoriaanisen ajan tiukasti määriteltyä kristityn naisen roolimallia.
Agnes Grey kuvaa köyhästä pappisperheestä lähtöisin olevan nuoren naisen yrityksiä löytää paikkansa ja ansaita elantonsa viktoriaanisen ajan luokkayhteiskunnassa. Tarinan tarkastelu kuvauksena hengellisestä kasvusta tuo esiin uusia näkökulmia romaaniin. Agnesin persoona, asenteet ja motiivit avautuvat uudella tavalla kun niitä tarkastelee hänen uskonnollisuutensa pohjalta. Tarinan alussa Agnes painottaa lukijoille, että hänen kertomuksensa sisältää opetuksen. Hengellisen kasvun näkökulmasta katsottuna tarinan opetus on syvästi hengellinen: se kuvaa kristinuskon merkitystä ihmisten elämässä.
Avainsanat: Anne Brontë, 1800-luku, kristinusko, naisnäkökulma