Elements of Simplification and Persuasion in Radiological Patient Instructions
KALLIOKOSKI, HELI (2010)
KALLIOKOSKI, HELI
2010
Englantilainen filologia - English Philology
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-06-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20842
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20842
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan amerikkalaisille potilaille suunnattujen radiologisten tutkimusohjeiden ymmärrettävyyteen ja suostuttelevuuteen liittyviä kielellisiä tekijöitä. Tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä radiologisia ohjetekstejä lähestytään viidestä toisiaan täydentävästä, tekstien laadintaa normittavasta näkökulmasta. Aluksi tekstejä tarkastellaan lääketieteellisen kuvantamisen ammattilaisten ja potilaiden välisinä viestintätilanteina: vallitsevassa katsannossa radiologiset potilasohjeet nähdään työkaluina, joiden avulla potilas ja lääkäri pyrkivät yhteisymmärrykseen potilaan hoidosta päätettäessä. Toisekseen tutkimusohjeet voidaan nähdä popularisoituna tieteenä, jossa tarkoitus on tekstien ymmärrettävyyttä ja suostuttelevuutta edistävin keinoin muokata ammattikielinen teksti maallikkokieliseksi.
Radiologiset ohjetekstit ovat amerikkalaisessa kontekstissa yleensä myös ammattimaisen lääketieteellisen viestinnän tuotoksia, jonka keinoin kansalaisille pyritään jakamaan ymmärrettävää ja puolueetonta lääketieteellistä tietoa. Potilasohjeet voidaan edelleen mieltää teksteiksi, joiden laadinnassa tulisi noudattaa selkokielisyyteen tähtääviä oppeja, sillä tutkimusten mukaan suurella osalla amerikkalaisista potilaista on merkittäviä vaikeuksia ymmärtää lääketieteellisiä ohjeita. Lisäksi tekstit voidaan katsoa retorisiksi suostuttelutilanteiksi, joissa lukijan tietopohjaan, asenteisiin ja eritoten toimintaan pyritään lyhyellä tähtäimellä vaikuttamaan.
Tutkielman empiirisenä aineistona käytettiin käsin koostettua korpusta, joka käsitti kymmenen sähköistä, tietokonetomografiatutkimuksiin liittyvää ohjetekstiä. Teoriaosuuteen tukeutuen tekstejä tutkittiin viiden ymmärrettävyyteen ja viiden suostuttelevuuteen liittyvän kielellisen elementin pohjalta. Ymmärrettävyysnäkökulmaan liittyen teksteistä tarkasteltiin lääketieteellisten termien ja käsitteiden selityksiä, substantiivilausekkeiden rakennetta, virkkeiden pituutta ja rakennetta sekä pääverbien aktiivi- ja passiivimuotoja. Tekstien suostuttelevuuteen liittyen tarkastelun kohteena olivat puolestaan viestintätilanteen osapuoliin kohdistuvat viittaussanat, eufemismien käyttö, adjektiivien semantiikka, direktiiviset puheaktit sekä toisteiset rakenteet.
Tekstien substantiivilausekerakenteiden, virkepituuksien tai virkerakenteiden ei kokonaisuutena arvostellen katsottu aiheuttavan merkittäviä esteitä ymmärrettävyydelle: substantiivilausekkeet käsittivät pääosin yhdestä kolmeen sanaa, keskimääräiset virkepituudet olivat selkokielen vaatimuksia noudattaen korkeintaan 20 sanan mittaisia sekä virkkeet rakenteeltaan pääosin joko yhden päälauseen käsittäviä tai kaksi lausetta yhdistäviä. Ymmärrettävyyden kannalta ensimmäiseksi merkittäväksi ongelmaksi nousivat lääketieteelliset termit, joiden merkitystä ei avattu maallikkolukijalle. Toisekseen yksikään teksti ei noudattanut selkokielen vaatimuksia passiivilauseiden rajoittamisesta korkeintaan kymmeneen prosenttiin lauseiden kokonaislukumäärästä.
Retorista suostuttelutilannetta luotiin teksteissä lähinnä runsaslukuisalla yksikön toisen persoonan pronominimuotojen käytöllä, kun taas adjektiivien retorinen kapasiteetti jäi pääosin hyödyntämättä. Direktiivisten puheaktien retorisen tehokkuuden suhteen tuloksissa oli puolestaan runsaasti hajontaa. Lääketieteellisen viestinnän oppien mukaisesti teksteissä viljeltiin eufemistisiksi tulkittavia rakenteita niin yksittäisten sanojen kuin kokonaisten virkkeiden tasolla. Eufemismit vaikuttivat liittyvän erityisesti tutkimuksen aiheuttamista säteilyhaitoista viestimiseen, kun taas tutkimuslaitteiston teknistä edistyneisyyttä esiteltäessä pääasiallisena suostuttelukeinona toimivat sana-, lauseke- ja virketasoiset toisteiset rakenteet ja tutkimuksen kivuttomuudesta kerrottaessa lyhyet lauseet. Näin ollen useat kielelliset elementit tukivat samanaikaisesti sekä tekstien ymmärrettävyyttä että suostuttelevuutta.
Asiasanat:potilasohjeet, lääketieteellinen viestintä, ymmärrettävyys, selkokieli, retorinen suostuttelu
Radiologiset ohjetekstit ovat amerikkalaisessa kontekstissa yleensä myös ammattimaisen lääketieteellisen viestinnän tuotoksia, jonka keinoin kansalaisille pyritään jakamaan ymmärrettävää ja puolueetonta lääketieteellistä tietoa. Potilasohjeet voidaan edelleen mieltää teksteiksi, joiden laadinnassa tulisi noudattaa selkokielisyyteen tähtääviä oppeja, sillä tutkimusten mukaan suurella osalla amerikkalaisista potilaista on merkittäviä vaikeuksia ymmärtää lääketieteellisiä ohjeita. Lisäksi tekstit voidaan katsoa retorisiksi suostuttelutilanteiksi, joissa lukijan tietopohjaan, asenteisiin ja eritoten toimintaan pyritään lyhyellä tähtäimellä vaikuttamaan.
Tutkielman empiirisenä aineistona käytettiin käsin koostettua korpusta, joka käsitti kymmenen sähköistä, tietokonetomografiatutkimuksiin liittyvää ohjetekstiä. Teoriaosuuteen tukeutuen tekstejä tutkittiin viiden ymmärrettävyyteen ja viiden suostuttelevuuteen liittyvän kielellisen elementin pohjalta. Ymmärrettävyysnäkökulmaan liittyen teksteistä tarkasteltiin lääketieteellisten termien ja käsitteiden selityksiä, substantiivilausekkeiden rakennetta, virkkeiden pituutta ja rakennetta sekä pääverbien aktiivi- ja passiivimuotoja. Tekstien suostuttelevuuteen liittyen tarkastelun kohteena olivat puolestaan viestintätilanteen osapuoliin kohdistuvat viittaussanat, eufemismien käyttö, adjektiivien semantiikka, direktiiviset puheaktit sekä toisteiset rakenteet.
Tekstien substantiivilausekerakenteiden, virkepituuksien tai virkerakenteiden ei kokonaisuutena arvostellen katsottu aiheuttavan merkittäviä esteitä ymmärrettävyydelle: substantiivilausekkeet käsittivät pääosin yhdestä kolmeen sanaa, keskimääräiset virkepituudet olivat selkokielen vaatimuksia noudattaen korkeintaan 20 sanan mittaisia sekä virkkeet rakenteeltaan pääosin joko yhden päälauseen käsittäviä tai kaksi lausetta yhdistäviä. Ymmärrettävyyden kannalta ensimmäiseksi merkittäväksi ongelmaksi nousivat lääketieteelliset termit, joiden merkitystä ei avattu maallikkolukijalle. Toisekseen yksikään teksti ei noudattanut selkokielen vaatimuksia passiivilauseiden rajoittamisesta korkeintaan kymmeneen prosenttiin lauseiden kokonaislukumäärästä.
Retorista suostuttelutilannetta luotiin teksteissä lähinnä runsaslukuisalla yksikön toisen persoonan pronominimuotojen käytöllä, kun taas adjektiivien retorinen kapasiteetti jäi pääosin hyödyntämättä. Direktiivisten puheaktien retorisen tehokkuuden suhteen tuloksissa oli puolestaan runsaasti hajontaa. Lääketieteellisen viestinnän oppien mukaisesti teksteissä viljeltiin eufemistisiksi tulkittavia rakenteita niin yksittäisten sanojen kuin kokonaisten virkkeiden tasolla. Eufemismit vaikuttivat liittyvän erityisesti tutkimuksen aiheuttamista säteilyhaitoista viestimiseen, kun taas tutkimuslaitteiston teknistä edistyneisyyttä esiteltäessä pääasiallisena suostuttelukeinona toimivat sana-, lauseke- ja virketasoiset toisteiset rakenteet ja tutkimuksen kivuttomuudesta kerrottaessa lyhyet lauseet. Näin ollen useat kielelliset elementit tukivat samanaikaisesti sekä tekstien ymmärrettävyyttä että suostuttelevuutta.
Asiasanat:potilasohjeet, lääketieteellinen viestintä, ymmärrettävyys, selkokieli, retorinen suostuttelu