Intertekstuaalisuus ja toimittajan näkökulma sanomalehden kommentissa
ORJALA, ANNE (2010)
ORJALA, ANNE
2010
Suomen kieli - Finnish Language
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-06-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20727
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20727
Tiivistelmä
Sanomalehden kommentilla tarkoitetaan tekstiä, jossa toimittaja ottaa nimellään kantaa uutiseen. Tutkielmassa tarkastellaan Helsingin Sanomien, Aamulehden ja Satakunnan Kansan kommenteissa esiintyvää intertekstuaalisuutta ja toimittajan näkökulman ilmenemistä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten kommentin ja uutisen välinen yhteys rakentuu ja miten toimittajan näkökulma näkyy intertekstuaalisissa keinoissa. Lisäksi selvitetään, miten toimittaja ottaa kommenteissa kantaa modaalisin keinoin.
Ensisijaiseen tutkimusaineistoon kuuluu yhteensä 100 kommenttia Helsingin Sanomista, Aamulehdestä ja Satakunnan Kansasta. Toissijaiseen tutkimusaineistoon kuuluvat kommentteihin liittyvät uutiset. Tekstintutkimuksen alaan kuuluvassa tutkielmassa käsitys kielestä on pikemminkin funktionaalinen kuin formalistinen. Analyysin lähtökohtana on kommenttien kieliopillinen ja semanttinen analyysi.
Intertekstuaalisuutta tarkastellaan siitä näkökulmasta, millaisin eksplisiittisin ja implisiittisin keinoin tutkimusaineiston kommenteissa ilmaistaan yhteys uutiseen ja miten toimittajan näkökulma ja kielellinen panos näkyvät intertekstuaalisissa keinoissa. Analyysissä käytetään kommentista nimitystä kohdeteksti ja uutisesta nimitystä lähdeteksti.
Tutkimustuloksista käy ilmi, että eksplisiittistä intertekstuaalisuutta osoittavat leksikaalinen viittaus henkilöihin ja asioihin, nominalisointi, referointi, lähdetekstin nimeäminen uutiseksi ja lähdetekstin sisällön omiminen. Implisiittiseen intertekstuaalisuuteen kuuluvat uudelleen arvioiminen, kielto ja metafora. Eksplisiittisen ja implisiittisen intertekstuaalisuuden eroa kuvastaa toisen tekstin merkitsemisen avoimuuden lisäksi se, että uutisen osuus vähenee ja kommentin kasvaa, kun siirrytään eksplisiittisestä implisiittiseen intertekstuaalisuuteen.
Modaalisuutta tutkitaan siitä näkökulmasta, millaisin keinoin sitä osoitetaan ja ilmaistaanko asioita pikemminkin välttämättöminä ja varmoina vai mahdollisina ja epävarmoina. Keskeisiä modaalisia keinoja ovat modaaliverbit, modaalisista rakenteista tietyt nesessiivirakenteet, modaaliset adverbit, partikkelit ja adjektiivit sekä moduksista konditionaali. Lausetyypeistä keskeisiä ovat kysymys- ja käskylauseet.
Tutkielman tulokset osoittavat, että toimittaja ei ilmaise vain varmuutta ja välttämättömyyttä, vaan kommenteissa käytetään paljon myös mahdollisuutta ilmaisevia keinoja. Ne rakentavat kommentteihin pohdiskelevuutta. Esimerkiksi tulevaisuuden mahdollisten asiaintilojen ennustaminen on tavallista. Mahdollisuutta ilmaisevat keinot saattavat kuitenkin osoittaa toivottavaa toimintatapaa. Välttämättömyyden ja varmuuden ilmaisemisen keinot ovat tavallisia. Deonttista välttämättömyyttä osoittavien ilmausten sävy vaihtelee usein kohteen mukaan.
Asiasanat:kommentti, sanomalehti, tekstintutkimus, intertekstuaalisuus, modaalisuus.
Ensisijaiseen tutkimusaineistoon kuuluu yhteensä 100 kommenttia Helsingin Sanomista, Aamulehdestä ja Satakunnan Kansasta. Toissijaiseen tutkimusaineistoon kuuluvat kommentteihin liittyvät uutiset. Tekstintutkimuksen alaan kuuluvassa tutkielmassa käsitys kielestä on pikemminkin funktionaalinen kuin formalistinen. Analyysin lähtökohtana on kommenttien kieliopillinen ja semanttinen analyysi.
Intertekstuaalisuutta tarkastellaan siitä näkökulmasta, millaisin eksplisiittisin ja implisiittisin keinoin tutkimusaineiston kommenteissa ilmaistaan yhteys uutiseen ja miten toimittajan näkökulma ja kielellinen panos näkyvät intertekstuaalisissa keinoissa. Analyysissä käytetään kommentista nimitystä kohdeteksti ja uutisesta nimitystä lähdeteksti.
Tutkimustuloksista käy ilmi, että eksplisiittistä intertekstuaalisuutta osoittavat leksikaalinen viittaus henkilöihin ja asioihin, nominalisointi, referointi, lähdetekstin nimeäminen uutiseksi ja lähdetekstin sisällön omiminen. Implisiittiseen intertekstuaalisuuteen kuuluvat uudelleen arvioiminen, kielto ja metafora. Eksplisiittisen ja implisiittisen intertekstuaalisuuden eroa kuvastaa toisen tekstin merkitsemisen avoimuuden lisäksi se, että uutisen osuus vähenee ja kommentin kasvaa, kun siirrytään eksplisiittisestä implisiittiseen intertekstuaalisuuteen.
Modaalisuutta tutkitaan siitä näkökulmasta, millaisin keinoin sitä osoitetaan ja ilmaistaanko asioita pikemminkin välttämättöminä ja varmoina vai mahdollisina ja epävarmoina. Keskeisiä modaalisia keinoja ovat modaaliverbit, modaalisista rakenteista tietyt nesessiivirakenteet, modaaliset adverbit, partikkelit ja adjektiivit sekä moduksista konditionaali. Lausetyypeistä keskeisiä ovat kysymys- ja käskylauseet.
Tutkielman tulokset osoittavat, että toimittaja ei ilmaise vain varmuutta ja välttämättömyyttä, vaan kommenteissa käytetään paljon myös mahdollisuutta ilmaisevia keinoja. Ne rakentavat kommentteihin pohdiskelevuutta. Esimerkiksi tulevaisuuden mahdollisten asiaintilojen ennustaminen on tavallista. Mahdollisuutta ilmaisevat keinot saattavat kuitenkin osoittaa toivottavaa toimintatapaa. Välttämättömyyden ja varmuuden ilmaisemisen keinot ovat tavallisia. Deonttista välttämättömyyttä osoittavien ilmausten sävy vaihtelee usein kohteen mukaan.
Asiasanat:kommentti, sanomalehti, tekstintutkimus, intertekstuaalisuus, modaalisuus.