"Kirkon kiviset seinät murenevat. Sisään tulee ilmaa aurinkoa tuulta." Pyhän ilmeneminen Maria Peuran romaanissa On rakkautes ääretön
JOKILAAKSO, TEEMU (2010)
JOKILAAKSO, TEEMU
2010
Suomen kirjallisuus - Finnish Literature
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-06-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20705
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20705
Tiivistelmä
Käsittelen tutkielmassani Maria Peuran On rakkautes ääretön -romaanissa ilmenevää pyhyyttä keskittyen teoksen tarinamaailman ja henkilöiden kokemuksen analyysiin. Tulkinnan edetessä mukaan tulee myös maailmaa ja nykyhetkessä modernille ihmiselle ilmenevää pyhyyttä kohti osoittava näkökulma.
Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassani on Paul Ricoeurin fenomenologinen hermeneutiikka, jonka antaman kirjallisuudentutkimuksen mallin mukaisesti etenen kohti tulkintaa, jonka perusteella muodostan pyhyydestä oman diskurssinsa. Paul Ricoeurin diskurssikäsityksen ohella otan huomioon myös yleisemmän Stuart Hallin ja Michel Foucault’n teorioista nousevan diskurssikäsityksen. Lopullisesti diskurssi-termin käyttö määrittyy työssäni kumpaakin perinnettä yhdisteleväksi.
Pyhyys vaatii laajana käsitteenä auetakseen monipuolista teoreettista välineistöä. Käyttämäni tutkimuskirjallisuus pitää sisällään niin kirjallisuustieteen, filosofian kuin uskontotieteen alojen teoksia. Pyhän käsitteen määrittelyssä tukeudun ensisijaisesti Mircea Eliaden teoriaan hierofanioista pyhyyden ilmentyminä. Pyhyyden olemuksen määrittelyni pohjautuu Émile Durkheimin pyhän ja profaanin jaotteluun sekä Sigmund Freudilta tabu-teoriaan, jossa pyhän ilmiön kielletyt ja epäpuhtaat kategoriat jaetaan tabun piirin kuuluviksi.
Peuran romaanin kytköksiä Raamattuun ja myyttisiin narratiiveihin tutkin tekstienvälisyyden teorioita hyödyntäen. Analysoin teoksen intertekstuaalisuutta Kiril Taranovskyn subteksti-teorian pohjalta kiinnittäen huomiota puhtaan strukturalistisen selittämismallin lisäksi myös tulkintaan. Tutkielmani jakautuu tulkinnallisiin päälukuihin pyhän ilmiön ja kokemuksen esiintymisympäristöjen mukaan. Teoksen maailmassa ilmenevää pyhyyttä käsittelen siten ruumiillisuuden, sukupuolen, luonnon ja väkivallan aihepiirien yhteydessä.
Käsittelemäni teoriakirjallisuuden pohjalta pyhyys määrittyy Peuran teoksessa vahvasti yksilön identiteettiä ja hänen sitoutumistaan yhteiskunnan sosiaaliseen järjestykseen määrittäväksi tekijäksi. Pyhän kategoriat ovat vahvasti kytköksissä inhimillisen uskonnollisen ajattelun kautta myös yhteiskuntaa ylläpitäviin sosiaalisiin rakenteisiin. Yksilön siirtyminen esikielellisestä semioottisesta osaksi symbolista järjestystä tapahtuu pohjimmiltaan pyhiksi laskettavien kategorioiden rajojen ylittämisten kautta.
Pyhän käsitteen ambivalenttius ja historiallinen painolasti nousee Peuran romaanissa vahvasti esiin kristillisten ja esikristillisten pyhyyskäsitysten sekoittumisena. Länsimaisen modernin kulttuurin omaksuman kristillisyyden takana näkyy On rakkautes ääretön -romaanissa vahvasti luontoon kytköksissä oleva arkaainen ja myyttistä perua oleva pyhyyskäsitys.Avainsanat: Pyhyys, hierofania, groteski, subliimi, ruumiillisuus, rituaali, väkivalta, sukupuoli.
Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassani on Paul Ricoeurin fenomenologinen hermeneutiikka, jonka antaman kirjallisuudentutkimuksen mallin mukaisesti etenen kohti tulkintaa, jonka perusteella muodostan pyhyydestä oman diskurssinsa. Paul Ricoeurin diskurssikäsityksen ohella otan huomioon myös yleisemmän Stuart Hallin ja Michel Foucault’n teorioista nousevan diskurssikäsityksen. Lopullisesti diskurssi-termin käyttö määrittyy työssäni kumpaakin perinnettä yhdisteleväksi.
Pyhyys vaatii laajana käsitteenä auetakseen monipuolista teoreettista välineistöä. Käyttämäni tutkimuskirjallisuus pitää sisällään niin kirjallisuustieteen, filosofian kuin uskontotieteen alojen teoksia. Pyhän käsitteen määrittelyssä tukeudun ensisijaisesti Mircea Eliaden teoriaan hierofanioista pyhyyden ilmentyminä. Pyhyyden olemuksen määrittelyni pohjautuu Émile Durkheimin pyhän ja profaanin jaotteluun sekä Sigmund Freudilta tabu-teoriaan, jossa pyhän ilmiön kielletyt ja epäpuhtaat kategoriat jaetaan tabun piirin kuuluviksi.
Peuran romaanin kytköksiä Raamattuun ja myyttisiin narratiiveihin tutkin tekstienvälisyyden teorioita hyödyntäen. Analysoin teoksen intertekstuaalisuutta Kiril Taranovskyn subteksti-teorian pohjalta kiinnittäen huomiota puhtaan strukturalistisen selittämismallin lisäksi myös tulkintaan. Tutkielmani jakautuu tulkinnallisiin päälukuihin pyhän ilmiön ja kokemuksen esiintymisympäristöjen mukaan. Teoksen maailmassa ilmenevää pyhyyttä käsittelen siten ruumiillisuuden, sukupuolen, luonnon ja väkivallan aihepiirien yhteydessä.
Käsittelemäni teoriakirjallisuuden pohjalta pyhyys määrittyy Peuran teoksessa vahvasti yksilön identiteettiä ja hänen sitoutumistaan yhteiskunnan sosiaaliseen järjestykseen määrittäväksi tekijäksi. Pyhän kategoriat ovat vahvasti kytköksissä inhimillisen uskonnollisen ajattelun kautta myös yhteiskuntaa ylläpitäviin sosiaalisiin rakenteisiin. Yksilön siirtyminen esikielellisestä semioottisesta osaksi symbolista järjestystä tapahtuu pohjimmiltaan pyhiksi laskettavien kategorioiden rajojen ylittämisten kautta.
Pyhän käsitteen ambivalenttius ja historiallinen painolasti nousee Peuran romaanissa vahvasti esiin kristillisten ja esikristillisten pyhyyskäsitysten sekoittumisena. Länsimaisen modernin kulttuurin omaksuman kristillisyyden takana näkyy On rakkautes ääretön -romaanissa vahvasti luontoon kytköksissä oleva arkaainen ja myyttistä perua oleva pyhyyskäsitys.Avainsanat: Pyhyys, hierofania, groteski, subliimi, ruumiillisuus, rituaali, väkivalta, sukupuoli.