TERVEISIÄ TYÖELÄMÄSTÄ: Tampereen yliopistosta valmistuneiden näkemyksiä työelämän puheviestinnästä ja saamastaan puheviestinnän opetuksesta
KOIVUOJA, HANNELE (2010)
KOIVUOJA, HANNELE
2010
Puheoppi - Speech Communication and Voice Research
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-06-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20691
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20691
Tiivistelmä
Nykypäivänä työelämässä korostetaan entistä enemmän hyviä vuorovaikutustaitoja. Hyvillä vuorovaikutustaidoilla sanotaan olevan merkitystä työn saannissa ja työssä menestymisessä. Tämän työn tavoitteena on tarkastella, minkälaista puheviestintäosaamista Tampereen yliopiston humanistisesta ja yhteiskuntatieteellisestä tiedekunnasta valmistuneet kokevat tarvitsevansa työelämässä ja miten he arvioivat yliopistossa saamaansa puheviestinnän opetusta.
Teoriatausta koostuu kolmesta osasta. Ensin tarkastellaan viestintäosaamisen käsitettä, ja sitä mistä osatekijöistä puheviestintäosaaminen koostuu. Seuraavaksi tarkastelun kohteena on puheviestinnän opettaminen yliopistossa. Viimeisenä luodaan kuvaa työelämän viestintäosaamisesta ja sen merkityksestä yhä vuorovaikutteisemmissa työympäristöissä.
Tutkimus toteutettiin postikyselynä, ja tutkimukseen vastasi yhteensä 70 kpl Tampereen yliopiston humanistisesta ja yhteiskuntatieteellisestä tiedekunnasta valmistunutta. Kyselylomakkeen strukturoidut kysymykset analysoitiin tilastollisesti, ja avoimien kysymysten analyysissä käytettiin sisällön erittelyä ja sisällönanalyysiä.
Tulokset osoittavat, että työelämässä tarvitaan hyvin monenlaisia puheviestintätaitoja. Esiintymistaidot olivat vastaajien mukaan kaikkein tärkeimpiä työelämässä tarvittavia taitoja. Tampereen yliopistossa puheviestinnän opetus on esiintymistä painottava, mutta silti yliopiston antama opetus koettiin hyödylliseksi erityisesti opintojen kannalta, mutta ei niinkään työelämän kannalta. Neuvottelutaidot nousivat kuitenkin vastaajien päivittäin tarvitsemissa taidoissa kaikkein tärkeimmiksi, ja vastaajien henkilökohtaiset taitotarpeet olivat vahvasti ryhmäviestinnän alueella. Lisäksi kuuntelemistaidot koettiin yhdeksi erittäin tärkeäksi työyhteisössä tarvittavaksi taidoksi, mikä kertoo juuri siitä, että vastaajien päivittäiset työrutiinit sijoittuivat vahvasti ryhmäviestintään.
Tutkimus osoittaa, että olisi tarvetta laajempaan puheviestinnän koulutukseen, jotta se vastaisi enemmän työelämässä tarvittavaa viestintäosaamista. Tulosten perusteella puheviestinnän oppisisältöjä tulisi tarkentaa. Tutkimustulokset herättivät ajatuksia siitä, että pitäisikö puheviestinnän kurssien oppisisällöt räätälöidä ennemminkin kunkin pääaineen mukaan. Tätä näkökulmaa tärkeämpänä voidaan kuitenkin pitää sitä, että kurssisisällöt kehitettäisiin sellaisiksi, että ne palvelisivat erilaisissa asiantuntijatehtävissä toimimista.
Asiasanat:Viestintäosaaminen, viestintätaidot, puheviestinnän opettaminen, työelämän viestintä
Teoriatausta koostuu kolmesta osasta. Ensin tarkastellaan viestintäosaamisen käsitettä, ja sitä mistä osatekijöistä puheviestintäosaaminen koostuu. Seuraavaksi tarkastelun kohteena on puheviestinnän opettaminen yliopistossa. Viimeisenä luodaan kuvaa työelämän viestintäosaamisesta ja sen merkityksestä yhä vuorovaikutteisemmissa työympäristöissä.
Tutkimus toteutettiin postikyselynä, ja tutkimukseen vastasi yhteensä 70 kpl Tampereen yliopiston humanistisesta ja yhteiskuntatieteellisestä tiedekunnasta valmistunutta. Kyselylomakkeen strukturoidut kysymykset analysoitiin tilastollisesti, ja avoimien kysymysten analyysissä käytettiin sisällön erittelyä ja sisällönanalyysiä.
Tulokset osoittavat, että työelämässä tarvitaan hyvin monenlaisia puheviestintätaitoja. Esiintymistaidot olivat vastaajien mukaan kaikkein tärkeimpiä työelämässä tarvittavia taitoja. Tampereen yliopistossa puheviestinnän opetus on esiintymistä painottava, mutta silti yliopiston antama opetus koettiin hyödylliseksi erityisesti opintojen kannalta, mutta ei niinkään työelämän kannalta. Neuvottelutaidot nousivat kuitenkin vastaajien päivittäin tarvitsemissa taidoissa kaikkein tärkeimmiksi, ja vastaajien henkilökohtaiset taitotarpeet olivat vahvasti ryhmäviestinnän alueella. Lisäksi kuuntelemistaidot koettiin yhdeksi erittäin tärkeäksi työyhteisössä tarvittavaksi taidoksi, mikä kertoo juuri siitä, että vastaajien päivittäiset työrutiinit sijoittuivat vahvasti ryhmäviestintään.
Tutkimus osoittaa, että olisi tarvetta laajempaan puheviestinnän koulutukseen, jotta se vastaisi enemmän työelämässä tarvittavaa viestintäosaamista. Tulosten perusteella puheviestinnän oppisisältöjä tulisi tarkentaa. Tutkimustulokset herättivät ajatuksia siitä, että pitäisikö puheviestinnän kurssien oppisisällöt räätälöidä ennemminkin kunkin pääaineen mukaan. Tätä näkökulmaa tärkeämpänä voidaan kuitenkin pitää sitä, että kurssisisällöt kehitettäisiin sellaisiksi, että ne palvelisivat erilaisissa asiantuntijatehtävissä toimimista.
Asiasanat:Viestintäosaaminen, viestintätaidot, puheviestinnän opettaminen, työelämän viestintä