Alkoholisteja, huligaaneja ja hepsankeikkoja - Neuvostokansan kuva Krokodil-satiirilehdessä vuosina 1953-1961
KOIVISTO, HANNA-ELINA (2010)
KOIVISTO, HANNA-ELINA
2010
Historia - History
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-06-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20668
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20668
Tiivistelmä
Työssä tarkastellaan sitä, miten Neuvostoliitossa kuvattiin yleisliittolaisessa satiirilehdessä Krokodilissa neuvostokansalaisten huonoja luonteenpiirteitä ja ei-toivottua käytöstä tarkoituksena niiden naurettavaksi tekemisellä vaikuttaa ihmisten moraaliin ja käyttäytymiseen. Krokodil-lehti oli Neuvostoliiton virallinen satiirilehti ja sen tehtäväksi oli määritelty satiirin ja humorin avulla taistelu sosialistiselle yhteiskunnalle vieraita ja ei-toivottuja aineksia vastaan. Työssä selvitetään, mitä nämä vieraat ja ei-toivotut ainekset olivat ja miten taistelu toteutettiin. Työssä lähdetään liikkeelle siitä oletuksesta, ettei tiettyjä asioita voitu käsitellä julkisessa keskustelussa Neuvostoliitossa. Oletus pohjautuu Markku Kivisen analyysiin bolševikkien pyhästä. Sen mukaan pyhä ja maallinen muodostavat binaarisen koodin, jossa pyhää ylistettiin sekä tavoiteltiin ja maallista puolestaan oli tarpeellista kritisoida ja päästä siitä eroon siitä kritiikin avulla. Kuitenkin todellisuus muokkautui niin, että yhteiskuntaan syntyi niin sanottu negatiivinen pyhä, tabu, jota ei voitu käsitellä julkisessa keskustelussa. Tabun piiriin kuuluneet seikat yhteiskunnassa eivät olleet osa julkista keskustelua, joten niitä ei käsitelty Krokodilissa. Yksi tutkimuksen näkökulma liittyy juuri tabuun. Työn aikarajaus on vuodet 1953-1961 osittain siitä syystä, että haluan tarkastella, tapahtuiko Josif Stalinin kuoleman jälkeen muutos julkisesti esitetyssä kritiikissä, kuten voi olettaa tapahtuneen.
Työssä tarkastellaan nimenomaan visuaalista materiaalia. Työn primääriaineiston muodostavat vuosina 1953, 1956, 1959 ja 1961 julkaistut kuvat. Kuvasto on koottu Krokodilin täysistä vuosikerroista. Tutkimusvuosilta on kerätty kaikki kuvitus, joka on muodostanut itsenäisen kokonaisuuden, eli rajauksen ulkopuolelle on jätetty kaikki kuvat, jotka ovat selkeästi kuvituskuvia johonkin Krokodilin juttuun eivätkä näin ollen muodosta omaa selkeää kokonaisuuttaan. Luokittelin kuvat teemojen mukaan eri kategorioihin, eli muutin kuvat määrälliseksi aineistoksi. Tämä kvantitatiivinen aineisto muodostaa pohjan yksityiskohtaisemmalle kvalitatiiviselle tarkastelulle. Krokodilin kuvien pohjalta olen analysoinut kuvallisen esittämisen keinoja ja niiden hyödyntämistä visuaalisessa propagandassa. Teemojen pohjalta tarkastelen kritiikin kohteena olleita seikkoja neuvostoyhteiskunnassa. Keskiössä on nimenomaan neuvostoihminen ja hänen muokkausprojektinsa. Lehden propaganda oli suunnattu nimenomaan neuvostoliittolaisille.
Tutkimuksen aikarajaus perustuu käsitykseen Stalinin kuoleman vaikutuksesta neuvostoyhteiskuntaan. Suojasään aika on nähty merkittävänä muutoksena aiempaan. Vuonna 1956 Neuvostoliiton Kommunistisen Puolueen pääsihteeri Nikita Hruštšov aloitti destalinisaation yhteiskunnassa niin kutsutulla salaisella puheellaan, jossa hän kritisoi Stalinin henkilökulttia ja hänen rikkomuksiaan puoluetta kohtaan. Tuolloin muun muassa maan kulttuurielämä vapautui. 1950- luvun loppu ja 1960-luvun alku oli visioiden, mahdollisuuksien ja saavutusten aikaa Neuvostoliitossa. Neuvostoliitto oli kiistatta maailman kärkeä avaruudentutkimuksessa 1950-luvulla. Esimerkiksi avaruusteknologian saralla maa oli edellä kilpailijaansa Yhdysvaltoja. Ajanjakson nopea tekninen kehitys, usko edistykseen ja kommunismin saavuttamiseen ovat mielenkiintoisia kun niitä vertaa "avaruusajan" esittämiin vaatimuksiin ihmisen kehitykselle. Uutena aikana tarvittiin uudenlainen ihminen ja tuolloin Neuvostoliitossa sekä uskottiin että pyrittiin muokkaamaan ihmisiä moraalisen kasvatuksen avulla. Maassa palattiin leninismiin ja haettiin innoitusta 1920-luvun politiikasta. Neuvostoihmisen projekti elvytettiin.
Krokodilin kuvien perusteella Neuvostoliitossa oli ongelmia alkoholin väärinkäytön kanssa. Samoin rikkonaiset perheet ja levoton nuoriso aiheuttivat huolta päättäjissä. Maan johdon näkökulmasta neuvostoliittolaisten tuli olla sitoutuneita tuotantoon, jotta Neuvostoliiton talousjärjestelmä olisi voitokas ja jotta maa saavuttaisi tärkeimmän päämäärän, kommunismin. Neuvostokansalaiset osoittivat käytöksellään huolestuttavaa välinpitämättömyyttä yhteistä päämäärää kohtaan. Voidakseen vaikuttaa ihmisiin, neuvostopropagandassa kerrottiin neuvostojärjestelmän saavutuksista ja rakennettiin niiden avulla kansallista identiteettiä. Krokodilin kuvilla tehtiin jakoa meihin ja muihin, omiin ja vihollisiin. Negatiivisesti esitetyillä luonteenpiirteillä ja huonoa käytöstä kritisoivilla kuvilla annettiin ihmisille esimerkkejä siitä, miten ei pitänyt toimia.
Työssä tarkastellaan nimenomaan visuaalista materiaalia. Työn primääriaineiston muodostavat vuosina 1953, 1956, 1959 ja 1961 julkaistut kuvat. Kuvasto on koottu Krokodilin täysistä vuosikerroista. Tutkimusvuosilta on kerätty kaikki kuvitus, joka on muodostanut itsenäisen kokonaisuuden, eli rajauksen ulkopuolelle on jätetty kaikki kuvat, jotka ovat selkeästi kuvituskuvia johonkin Krokodilin juttuun eivätkä näin ollen muodosta omaa selkeää kokonaisuuttaan. Luokittelin kuvat teemojen mukaan eri kategorioihin, eli muutin kuvat määrälliseksi aineistoksi. Tämä kvantitatiivinen aineisto muodostaa pohjan yksityiskohtaisemmalle kvalitatiiviselle tarkastelulle. Krokodilin kuvien pohjalta olen analysoinut kuvallisen esittämisen keinoja ja niiden hyödyntämistä visuaalisessa propagandassa. Teemojen pohjalta tarkastelen kritiikin kohteena olleita seikkoja neuvostoyhteiskunnassa. Keskiössä on nimenomaan neuvostoihminen ja hänen muokkausprojektinsa. Lehden propaganda oli suunnattu nimenomaan neuvostoliittolaisille.
Tutkimuksen aikarajaus perustuu käsitykseen Stalinin kuoleman vaikutuksesta neuvostoyhteiskuntaan. Suojasään aika on nähty merkittävänä muutoksena aiempaan. Vuonna 1956 Neuvostoliiton Kommunistisen Puolueen pääsihteeri Nikita Hruštšov aloitti destalinisaation yhteiskunnassa niin kutsutulla salaisella puheellaan, jossa hän kritisoi Stalinin henkilökulttia ja hänen rikkomuksiaan puoluetta kohtaan. Tuolloin muun muassa maan kulttuurielämä vapautui. 1950- luvun loppu ja 1960-luvun alku oli visioiden, mahdollisuuksien ja saavutusten aikaa Neuvostoliitossa. Neuvostoliitto oli kiistatta maailman kärkeä avaruudentutkimuksessa 1950-luvulla. Esimerkiksi avaruusteknologian saralla maa oli edellä kilpailijaansa Yhdysvaltoja. Ajanjakson nopea tekninen kehitys, usko edistykseen ja kommunismin saavuttamiseen ovat mielenkiintoisia kun niitä vertaa "avaruusajan" esittämiin vaatimuksiin ihmisen kehitykselle. Uutena aikana tarvittiin uudenlainen ihminen ja tuolloin Neuvostoliitossa sekä uskottiin että pyrittiin muokkaamaan ihmisiä moraalisen kasvatuksen avulla. Maassa palattiin leninismiin ja haettiin innoitusta 1920-luvun politiikasta. Neuvostoihmisen projekti elvytettiin.
Krokodilin kuvien perusteella Neuvostoliitossa oli ongelmia alkoholin väärinkäytön kanssa. Samoin rikkonaiset perheet ja levoton nuoriso aiheuttivat huolta päättäjissä. Maan johdon näkökulmasta neuvostoliittolaisten tuli olla sitoutuneita tuotantoon, jotta Neuvostoliiton talousjärjestelmä olisi voitokas ja jotta maa saavuttaisi tärkeimmän päämäärän, kommunismin. Neuvostokansalaiset osoittivat käytöksellään huolestuttavaa välinpitämättömyyttä yhteistä päämäärää kohtaan. Voidakseen vaikuttaa ihmisiin, neuvostopropagandassa kerrottiin neuvostojärjestelmän saavutuksista ja rakennettiin niiden avulla kansallista identiteettiä. Krokodilin kuvilla tehtiin jakoa meihin ja muihin, omiin ja vihollisiin. Negatiivisesti esitetyillä luonteenpiirteillä ja huonoa käytöstä kritisoivilla kuvilla annettiin ihmisille esimerkkejä siitä, miten ei pitänyt toimia.