Avun saamisen kokemuksia köyhyysaiheeseen kirjoituskilpailuun osallistuneiden elämäntarinoissa
HAKKARAINEN, TYYNE (2010)
HAKKARAINEN, TYYNE
2010
Sosiaalipolitiikka - Social Policy
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-06-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20667
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20667
Tiivistelmä
Tutkielmani tarkoituksena on selvittää, millaisen tarinan köyhyysaiheiseen kirjoituskilpailuun osallistuneet kertovat elämästään. Lisäksi tutkimuskysymyksinäni ovat: mistä kirjoittajat ovat hakeneet tai saaneet apua ja millaisia kokemuksia avun saamiseen liittyy. Aineistona käytän Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -nimiseen kirjoituskilpailuun osallistuneiden tekstejä, joissa kirjoittajat kertovat elämäntarinansa.
Analysoin kirjoituksia kahdella eri menetelmällä, jotka ovat narratiivinen analyysi ja sisällönanalyysi. Narratiivisessa tarkastelussa keskeisiksi nousevat länsimaisen sosiaalisen tarinavarannon juonikaavat, joiden avulla olen jaotellut aineiston tekstit selviytymis-, tragedia-, komedia- ja ironiatarinoihin. Näistä selviytymistarinat ovat yleisin tarinatyyppi aineistossani.
Analyysin toisessa osassa tarkastelen köyhyyskirjoituksissa kuvattua avun saamista ja siihen liittyviä kokemuksia sisällönanalyysin avulla. Jaottelen avun saamisen lähipiiriltä ja viranomaisilta saatuun apuun. Epävirallista sukulaisilta tai ystäviltä saatua apua kuvataan aineistoni kirjoituksissa selvästi vähemmän ja kerronta on pääasiassa positiivista. Informaaliin apuun liittyy kuitenkin häpeän tunnetta, jonka taustalla on yksin selviytymisen ihanne. Tästä syystä apua pyydetään vain välttämättömään kulutukseen. Viranomaisilta saadusta avusta kerrotaan huomattavasti enemmän ja kerronta on suureksi osaksi negatiivista. Tämä kerronta kiteytyy epäoikeudenmukaisuuden kokemuksiin, jotka liittyvät sekä tarveharkintaisiin sosiaaliturvaetuuksiin että sosiaaliturvajärjestelmään yleisesti. Tarveharkintaiset etuudet, kuten toimeentulotuki, koettiin aineistossani epäoikeudenmukaiseksi etenkin myöntämisperusteiden osalta. Lisäksi tuen hakeminen koettiin nöyryyttäväksi.
Köyhyyskokemusta tarkastelevan tutkimuksen avulla on mahdollista saada tietoa, jota perinteinen kvantitatiivinen köyhyystutkimus ei tavoita. Tutkimuksen tulokset kertovat etenkin tarveharkintaisen sosiaaliturvan epäonnistumisesta ihmisten auttamisessa. Narratiivisessa tarkastelussani viranomaiset saavat köyhyystarinan rikollisen roolin auttajan sijaan.
Asiasanat: köyhyys, kokemus, narratiivisuus, tarinat, sosiaalinen tarinavaranto, sosiaaliturva, tarveharkinta, viranomaiset
Analysoin kirjoituksia kahdella eri menetelmällä, jotka ovat narratiivinen analyysi ja sisällönanalyysi. Narratiivisessa tarkastelussa keskeisiksi nousevat länsimaisen sosiaalisen tarinavarannon juonikaavat, joiden avulla olen jaotellut aineiston tekstit selviytymis-, tragedia-, komedia- ja ironiatarinoihin. Näistä selviytymistarinat ovat yleisin tarinatyyppi aineistossani.
Analyysin toisessa osassa tarkastelen köyhyyskirjoituksissa kuvattua avun saamista ja siihen liittyviä kokemuksia sisällönanalyysin avulla. Jaottelen avun saamisen lähipiiriltä ja viranomaisilta saatuun apuun. Epävirallista sukulaisilta tai ystäviltä saatua apua kuvataan aineistoni kirjoituksissa selvästi vähemmän ja kerronta on pääasiassa positiivista. Informaaliin apuun liittyy kuitenkin häpeän tunnetta, jonka taustalla on yksin selviytymisen ihanne. Tästä syystä apua pyydetään vain välttämättömään kulutukseen. Viranomaisilta saadusta avusta kerrotaan huomattavasti enemmän ja kerronta on suureksi osaksi negatiivista. Tämä kerronta kiteytyy epäoikeudenmukaisuuden kokemuksiin, jotka liittyvät sekä tarveharkintaisiin sosiaaliturvaetuuksiin että sosiaaliturvajärjestelmään yleisesti. Tarveharkintaiset etuudet, kuten toimeentulotuki, koettiin aineistossani epäoikeudenmukaiseksi etenkin myöntämisperusteiden osalta. Lisäksi tuen hakeminen koettiin nöyryyttäväksi.
Köyhyyskokemusta tarkastelevan tutkimuksen avulla on mahdollista saada tietoa, jota perinteinen kvantitatiivinen köyhyystutkimus ei tavoita. Tutkimuksen tulokset kertovat etenkin tarveharkintaisen sosiaaliturvan epäonnistumisesta ihmisten auttamisessa. Narratiivisessa tarkastelussani viranomaiset saavat köyhyystarinan rikollisen roolin auttajan sijaan.
Asiasanat: köyhyys, kokemus, narratiivisuus, tarinat, sosiaalinen tarinavaranto, sosiaaliturva, tarveharkinta, viranomaiset