Omatoimisena ja apua tarvitsevana - Vanhuksen elämä ja toimijuus vanhainkodissa
OVASKAINEN, SUSANNA (2010)
OVASKAINEN, SUSANNA
2010
Sosiaalipolitiikka - Social Policy
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-05-24
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20585
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20585
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee vanhainkotihoitoa siellä asuvien vanhusten näkökulmasta. Tutkielmaa varten on haastateltu kymmentä vanhusta tammikuussa 2009 neljässä yksityisessä vanhainkodissa. Haastattelut ovat teemahaastatteluja. Pääkysymyksenä tutkielmassa on, millaista elämä vanhainkodissa on vanhuksen näkökulmasta. Kiinnostuksen kohteena aineistossa ovat olleet myös vanhuksen toimijuus, osallisuus ja asiakkuus. Toimijuudesta tutkitaan erityisesti omatoimisuutta, joka on tutkielman kantavana teemana. Aineistoa on analysoitu teemoittelemalla. Tutkielman tarkoituksena on tuoda esiin vanhusten ääntä palvelun käyttäjinä ja asukkaina vanhainkodissa.
Vanhuksen arki vanhainkodissa näyttäytyy rutiininomaisena. Erityisesti ruokailuilla on arjessa tärkeä merkitys. Aikaa vietetään paljon myös yksin, omassa huoneessa. Muita vanhainkodin asukkaita ei juurikaan tunneta ja omaisilla on tärkeä merkitys vanhusten tukijoina. Omatoimisuudellaan vanhus voi vaikuttaa elämäänsä vanhainkodissa ja toimia haluamallaan tavalla. Jos omatoimisuutta ei ole, vanhus tarvitsee puolestapuhujia, joita voivat olla vanhainkodin henkilökunta tai omaiset. Aina vanhuksella ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa vanhainkodin arjessa esimerkiksi tarjottavaan ruokaan tai päiväohjelmaan. Myös omatoimisuuden väheneminen johtaa siihen, että riippuvuus muiden avusta lisääntyy.
Osallisuuden huomiointi tilanteissa, joissa riippuvuus muiden avusta on suuri, on tärkeää vanhuksen toimijuuden kannalta. Voidaan olettaa, että suurin osa vanhainkodissa olevista vanhuksista tarvitsee runsaasti apua päivittäisissä toiminnoissaan. Kun omatoimisuus vähenee, vanhuksen osallisuus voi heikentyä, jolloin omatoimisuuden tukeminen niin pitkälle kuin mahdollista on tärkeää. Toimintakyvyn tukeminen tulisi ymmärtää kokonaisvaltaisena niin, että myös psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä tuettaisiin entistä paremmin lisäämällä valinnanmahdollisuuksia, jolloin vanhuksen toimijuus, osallisuus ja asiakkuus vanhainkodin arjessa vahvistuisivat.
Asiasanat:Vanhus, vanhainkoti, omatoimisuus, toimijuus, asiakkuus, osallisuus
Vanhuksen arki vanhainkodissa näyttäytyy rutiininomaisena. Erityisesti ruokailuilla on arjessa tärkeä merkitys. Aikaa vietetään paljon myös yksin, omassa huoneessa. Muita vanhainkodin asukkaita ei juurikaan tunneta ja omaisilla on tärkeä merkitys vanhusten tukijoina. Omatoimisuudellaan vanhus voi vaikuttaa elämäänsä vanhainkodissa ja toimia haluamallaan tavalla. Jos omatoimisuutta ei ole, vanhus tarvitsee puolestapuhujia, joita voivat olla vanhainkodin henkilökunta tai omaiset. Aina vanhuksella ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa vanhainkodin arjessa esimerkiksi tarjottavaan ruokaan tai päiväohjelmaan. Myös omatoimisuuden väheneminen johtaa siihen, että riippuvuus muiden avusta lisääntyy.
Osallisuuden huomiointi tilanteissa, joissa riippuvuus muiden avusta on suuri, on tärkeää vanhuksen toimijuuden kannalta. Voidaan olettaa, että suurin osa vanhainkodissa olevista vanhuksista tarvitsee runsaasti apua päivittäisissä toiminnoissaan. Kun omatoimisuus vähenee, vanhuksen osallisuus voi heikentyä, jolloin omatoimisuuden tukeminen niin pitkälle kuin mahdollista on tärkeää. Toimintakyvyn tukeminen tulisi ymmärtää kokonaisvaltaisena niin, että myös psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä tuettaisiin entistä paremmin lisäämällä valinnanmahdollisuuksia, jolloin vanhuksen toimijuus, osallisuus ja asiakkuus vanhainkodin arjessa vahvistuisivat.
Asiasanat:Vanhus, vanhainkoti, omatoimisuus, toimijuus, asiakkuus, osallisuus