Suomeksi käännetty Kalevala ? Diakroninen kielensisäinen kääntäminen
PAATERO, NEEA (2010)
PAATERO, NEEA
2010
Käännöstiede (englanti) - Translation Studies (English)
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-05-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20563
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20563
Tiivistelmä
Kielensisäinen kääntäminen on erittäin vähän tutkittu ilmiö, johon Roman Jakobsen viittasi jakaessaan kääntämisen kolmeen osa-alueeseen: interlingvaaliseen eli kieltenväliseen kääntämisen ("translation proper"), intralingvaaliseen eli kielensisäiseen ja intersemioottiseen eli merkkijärjestelmien väliseen kääntämiseen.
Kielensisäisen kääntämisen osa-alueita ovat rewording eli uudelleenmäärittely, samankieliset ruututekstit, maailmankielten paikallisvariantit, murrekääntäminen, slangikääntäminen, erikoisalojen kielet, genrenvälinen kääntäminen ja diakroninen kielensisäinen kääntäminen eli tekstien vanhenemisen tarpeelliseksi saattama kielensisäinen kääntäminen. Jako ei ole täysin yksioikoinen, ja esimerkiksi genrenvälinen käännös voi olla myös diakroninen käännös, kuten Mauri Kunnaksen Koirien Kalevala.
Tämä tutkielma keskittyy puhtaasti diakroniseen kielensisäiseen kääntämiseen. Aineistona on Aulis Rintalan Kalevala nykysuomeksi (2006), jota olen verrannut Elias Lönnrotin vuoden 1849 Kalevalan 19 ensimmäiseen runoon. Tutkin, mikä synnyttää diakronisen kielensisäisen käännöstarpeen, mikä on Rintalan käännöksen skopos ja funktio, ja miten toimiva se on Kalevalan käännöksenä.
Diakronisilla kielensisäisillä käännöksillä on yleensä kaksi skoposta: 1) välittää lähdetekstin sisältö, viesti tai merkitys kohdekielellä, ja 2) herättää kohdetekstin lukijoissa kiinnostus lukea itse lähdeteksti. Ensimmäinen skopos ilmaisee vahvimmin informatiivista funktiota ja toinen skopos operatiivista funktiota, sekä runomittainen teksti ekspressiivistä funktiota.
Kalevalan diakroninen kielensisäinen käännöstarve on monen tekijän summa. Aineiston perusteella teoksen kielen tai sanaston vanhenemisella oli oletettua pienempi merkitys käännöstarpeen syntymiselle. Merkityksellisemmäksi nousi lähdetekstin tyylin ja sisällön sekä kohdelukijoiden tottumusten välinen ristiriita. Rintala on muokannut Kalevalan tapahtumat lähdetekstiä yhtenäisempään, koherentimpaan ja näin ollen helppolukuisempaan muotoon - myös tekstin verrattainen lyhyys helpottaa lukemista. Lisäksi hän on tuonut Kalevalan henkilöitä lähemmäs nykylukijaa modernisoimalla karakterisointeja ja antamalla lukijalle lisätietoa henkilöiden mielenliikkeistä. Kielen värikkyys ja paikoittainen rivous vaikuttavat yritykseltä miellyttää nuorempaa lukijakuntaa. Diakroninen käännös ei siis vain siirtänyt Kalevalaa nykykielelle, vaan lähemmäksi (nuoren) nykylukijan makua, tottumuksia ja odotuksia.
Asiasanat:kielensisäinen kääntäminen, intralingvaalinen kääntäminen, diakroninen kielensisäinen kääntäminen, modernisointi, Kalevala
Kielensisäisen kääntämisen osa-alueita ovat rewording eli uudelleenmäärittely, samankieliset ruututekstit, maailmankielten paikallisvariantit, murrekääntäminen, slangikääntäminen, erikoisalojen kielet, genrenvälinen kääntäminen ja diakroninen kielensisäinen kääntäminen eli tekstien vanhenemisen tarpeelliseksi saattama kielensisäinen kääntäminen. Jako ei ole täysin yksioikoinen, ja esimerkiksi genrenvälinen käännös voi olla myös diakroninen käännös, kuten Mauri Kunnaksen Koirien Kalevala.
Tämä tutkielma keskittyy puhtaasti diakroniseen kielensisäiseen kääntämiseen. Aineistona on Aulis Rintalan Kalevala nykysuomeksi (2006), jota olen verrannut Elias Lönnrotin vuoden 1849 Kalevalan 19 ensimmäiseen runoon. Tutkin, mikä synnyttää diakronisen kielensisäisen käännöstarpeen, mikä on Rintalan käännöksen skopos ja funktio, ja miten toimiva se on Kalevalan käännöksenä.
Diakronisilla kielensisäisillä käännöksillä on yleensä kaksi skoposta: 1) välittää lähdetekstin sisältö, viesti tai merkitys kohdekielellä, ja 2) herättää kohdetekstin lukijoissa kiinnostus lukea itse lähdeteksti. Ensimmäinen skopos ilmaisee vahvimmin informatiivista funktiota ja toinen skopos operatiivista funktiota, sekä runomittainen teksti ekspressiivistä funktiota.
Kalevalan diakroninen kielensisäinen käännöstarve on monen tekijän summa. Aineiston perusteella teoksen kielen tai sanaston vanhenemisella oli oletettua pienempi merkitys käännöstarpeen syntymiselle. Merkityksellisemmäksi nousi lähdetekstin tyylin ja sisällön sekä kohdelukijoiden tottumusten välinen ristiriita. Rintala on muokannut Kalevalan tapahtumat lähdetekstiä yhtenäisempään, koherentimpaan ja näin ollen helppolukuisempaan muotoon - myös tekstin verrattainen lyhyys helpottaa lukemista. Lisäksi hän on tuonut Kalevalan henkilöitä lähemmäs nykylukijaa modernisoimalla karakterisointeja ja antamalla lukijalle lisätietoa henkilöiden mielenliikkeistä. Kielen värikkyys ja paikoittainen rivous vaikuttavat yritykseltä miellyttää nuorempaa lukijakuntaa. Diakroninen käännös ei siis vain siirtänyt Kalevalaa nykykielelle, vaan lähemmäksi (nuoren) nykylukijan makua, tottumuksia ja odotuksia.
Asiasanat:kielensisäinen kääntäminen, intralingvaalinen kääntäminen, diakroninen kielensisäinen kääntäminen, modernisointi, Kalevala