Strategic Vocabulary Learning: A Study of Finnish Upper Secondary School Students
WARJUS, SELINA (2010)
WARJUS, SELINA
2010
Englantilainen filologia - English Philology
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-05-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20529
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20529
Tiivistelmä
Tutkimus lähestyy englannin sanaston oppimista strategisesta näkökulmasta. Siinä pidetään tärkeänä oppilaiden itsenäistä pyrkimystä suunnitella, toteuttaa, muokata ja arvioida omaa sanaston oppimisprosessiaan. Tehokkaan sanaston oppimisen edellytyksenä ei pidetä niinkään tiettyjä oppimistekniikoita tai itsesäätelystrategioita vaan oppilaan kykyä valita itselleen ja oppimistilanteeseen sopivat oppimistekniikat sekä hänen kykyään säädellä oppimistaan itsesäätelystrategioiden avulla. Vieraiden kielten oppimisstrategioiden tutkimus ja kasvatuspsykologian itsesäätelyä koskeva tutkimus ovat kehittyneet erillisiksi tutkimussuunnikseen. Vastikään on kuitenkin ilmestynyt tutkimuksia, joissa itsesäätelyn rooli on nostettu keskiöön vieraan kielen sanaston oppimisessa. Tämä tutkimus ottaa huomioon uuden kehityssuunnan vieraan kielen tutkimuksessa ja käsittelee sanaston oppimista tämän näkökulman kautta.
Tutkimuksen päätarkoituksena on tarkastella lukiolaisten englannin sanaston oppimista oppimis- ja itsesäätelystrategioiden näkökulmasta. Samalla tutkimus kartoittaa oppilaiden asennetta englannin sanaston osaamista ja sanaston opiskelua kohtaan sekä oppilaiden kokemuksia saamastaan ohjauksesta sanaston opiskelussa. Tutkimus selvittää lisäksi sitä, miten usein sanastoa opiskellaan. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena, jossa vastaajina olivat 102 lukion toisen vuosikurssin opiskelijaa kolmesta eri lukiosta. Tulokset osoittavat, että 93 % vastaajista pitää englannin sanaston osaamista tärkeänä osana kielitaitoa. Valtaosa vastaajista (72 %) pitää myös sanaston opiskelua tärkeänä. Oppimisstrategioiden analyysistä ilmenee, että oppilaat käyttävät tiettyjä kognitiivisia ja metakognitiivisia oppimisstrategioita selvästi eniten. Käytetyin kognitiivinen strategia on sanaston opiskelu kurssikirjojen sanastolistojen avulla. Sen arvioidaan olevan kytköksissä vahvasti oppikirjaan pohjautuvassa kielten opetuksessa sekä tapaan pitää perinteisiä sanakokeita. Käytetyin metakognitiivinen strategia on englanninkielisen median hyödyntäminen sanaston opiskelussa. Sen puolestaan nähdään liittyvän englanninkielisen median runsaaseen saatavuuteen ja suosioon Suomessa sekä suomalaiseen käytäntöön käyttää tekstitystä dubbauksen sijaan vieraskielisissä TV-ohjelmissa ja elokuvissa. Tuloksista ilmenee myös, että vastaajat, joilla on korkeampi englannin arvosana, opiskelevat englantia keskimäärin useammin kuin opiskelijat, joilla on alempi arvosana. Itsesäätelyä koskevat tulokset ovat osittain ristiriitaisia, eikä tulosten perusteella voida osoittaa suoraa yhteyttä itsesäätelykyvyn ja englannin arvosanan välillä. Samalla tulokset kuitenkin viittaavat siihen, että erityisesti "hyvän" (8) englannin arvosanan saaneilla oppilailla saattaa olla muihin ryhmiin verrattuna vahvempi itsesäätelykyky englannin sanaston oppimisessa. Valtaosa oppilaista kokee saaneensa opettajiltaan jossain määrin ohjausta sanaston opiskeluun. Opettajien antama tuki osoittautuikin hyödyllisempänä pidetyksi tuen lähteeksi verrattaessa toisiinsa ystäviltä, perheeltä ja muista lähteistä saatuun ohjaukseen.
Avainsanat: second language acquisition, vocabulary, learning strategies, self-regulation
Tutkimuksen päätarkoituksena on tarkastella lukiolaisten englannin sanaston oppimista oppimis- ja itsesäätelystrategioiden näkökulmasta. Samalla tutkimus kartoittaa oppilaiden asennetta englannin sanaston osaamista ja sanaston opiskelua kohtaan sekä oppilaiden kokemuksia saamastaan ohjauksesta sanaston opiskelussa. Tutkimus selvittää lisäksi sitä, miten usein sanastoa opiskellaan. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena, jossa vastaajina olivat 102 lukion toisen vuosikurssin opiskelijaa kolmesta eri lukiosta. Tulokset osoittavat, että 93 % vastaajista pitää englannin sanaston osaamista tärkeänä osana kielitaitoa. Valtaosa vastaajista (72 %) pitää myös sanaston opiskelua tärkeänä. Oppimisstrategioiden analyysistä ilmenee, että oppilaat käyttävät tiettyjä kognitiivisia ja metakognitiivisia oppimisstrategioita selvästi eniten. Käytetyin kognitiivinen strategia on sanaston opiskelu kurssikirjojen sanastolistojen avulla. Sen arvioidaan olevan kytköksissä vahvasti oppikirjaan pohjautuvassa kielten opetuksessa sekä tapaan pitää perinteisiä sanakokeita. Käytetyin metakognitiivinen strategia on englanninkielisen median hyödyntäminen sanaston opiskelussa. Sen puolestaan nähdään liittyvän englanninkielisen median runsaaseen saatavuuteen ja suosioon Suomessa sekä suomalaiseen käytäntöön käyttää tekstitystä dubbauksen sijaan vieraskielisissä TV-ohjelmissa ja elokuvissa. Tuloksista ilmenee myös, että vastaajat, joilla on korkeampi englannin arvosana, opiskelevat englantia keskimäärin useammin kuin opiskelijat, joilla on alempi arvosana. Itsesäätelyä koskevat tulokset ovat osittain ristiriitaisia, eikä tulosten perusteella voida osoittaa suoraa yhteyttä itsesäätelykyvyn ja englannin arvosanan välillä. Samalla tulokset kuitenkin viittaavat siihen, että erityisesti "hyvän" (8) englannin arvosanan saaneilla oppilailla saattaa olla muihin ryhmiin verrattuna vahvempi itsesäätelykyky englannin sanaston oppimisessa. Valtaosa oppilaista kokee saaneensa opettajiltaan jossain määrin ohjausta sanaston opiskeluun. Opettajien antama tuki osoittautuikin hyödyllisempänä pidetyksi tuen lähteeksi verrattaessa toisiinsa ystäviltä, perheeltä ja muista lähteistä saatuun ohjaukseen.
Avainsanat: second language acquisition, vocabulary, learning strategies, self-regulation