SOSIAALINEN ENSIAPU JA VIRANOMAISYHTEISTYÖ ONNETTOMUUSTILANTEESSA
HYVÖNEN, KATJA (2010)
HYVÖNEN, KATJA
2010
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-05-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20514
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20514
Tiivistelmä
Tutkielman tavoitteena on kartoittaa, miten välitön sosiaalinen apu on huomioitu onnettomuustilanteiden auttamistoiminnan suunnittelussa viranomaistasolla, ja miten se ilmenee käytännön auttamistyössä onnettomuustilanteessa. Välitöntä sosiaalista apua kutsutaan tutkimuksessa sosiaaliseksi ensiavuksi, jonka tarkoitus on kuvata avuntarpeen ja avun akuuttia luonnetta. Sosiaalisen ensiapuun kuuluvat tiedon kokoamisen, verkostoitumisen, kontaktin luomisen, psyykkisen avun ja käytännön avun tehtävät. Tutkimuksessa pyritään löytämään vastauksia kahteen tutkimuskysymykseen: Miten kunnan sosiaali- ja terveystoimen valmiussuunnittelussa on huomioitu sosiaalinen ensiapu osana onnettomuustilanteiden auttamistyötä? Entä miten viranomaiset ottavat onnettomuustilanteessa huomioon uhrien sosiaalisen avun tarpeen ja miten siihen vastataan? Onnettomuustilanteiden kriisityötä on tutkittu Suomessa sosiaalityön kentällä vähän. Tässä tutkimuksessa painottuvat sosiaalityön näkökulma ja sosiaalisen avun ja ammattitaidon merkitys.
Teoreettisena viitekehyksenä ovat psyykkisen, henkisen ja psykososiaalisen tuen ja kriisityön käsitteet ja teoriat. Teorioille ja tutkimuksille on yhteistä, että onnettomuuden uhri nähdään mahdollisena avuntarvitsijana, jonka auttaminen voi ehkäistä tai lieventää uhrin myöhempiä traumaattisia reaktioita ja onnettomuudesta koituvia henkisiä ja materiaalisia ongelmia. Onnettomuus ymmärretään tapahtumaksi, johon reagoidaan yksilöllisesti, mutta josta voidaan myös erottaa yleisiä reaktiotapoja ja yleisimmin esiintyviä ongelmia. Näiden avulla on mahdollista suunnitella ja kehittää tarvittavia auttamisen keinoja.
Tutkimus on laadullista arviointitutkimusta. Aineiston keräämisessä on käytetty aineistotriangulatiivista tutkimusotetta, mikä merkitsee, että tutkimuksessa käytetään kahta erilaista aineistoa rinnakkain. Kahden aineiston avulla on tarkoitus saada tietoa sekä auttamistyön suunnittelusta että käytännön työstä. Suunnitelmien osalta aineistoksi on valittu pirkanmaalaisen anonyymin kunnan käytössä olevat sosiaali- ja terveydenhuollon avopalveluiden valmius- ja riskienhallintasuunnitelmat. Käytännön työtä tutkitaan Pirkanmaalla vuosien 2009 ja 2010 aikana tapahtuneiden onnettomuuksien onnettomuusraporttien avulla. Molemmat aineistot ovat tekstiaineistoa ja niiden analyysissä käytetään teorialähtöistä sisällönanalyysiä, jossa tutkijan etukäteen valitsemat teoriat tai käsitteet ohjaavat aineiston sisällön analyysiä. Tässä tutkimuksessa analyysiä ohjaavana teoreettisena kehyksenä toimii sosiaalisen ensiavun käsite, jonka kautta aineistoa arvioidaan.
Tutkimustuloksista voidaan havaita, että suuronnettomuustilanteiden varalta on kunnassa tehty melko täsmällisiä suunnitelmia, kun taas pienemmän mittakaavan onnettomuudet ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Käytännön työssä suurissa onnettomuustilanteissa käytetään monipuolisempaa auttajaverkostoa kuin pienemmissä onnettomuuksissa. Esimerkiksi psyykkisen ensiavun järjestämiseksi tehdyt suunnitelmat koskevat suuronnettomuuksia, kun taas jokapäiväisiin arjen onnettomuuksiin liittyvä psyykkisen avun suunnittelu ja toteuttaminen käytännössä vaativat lisää suunnitelmallisuutta ja kehittämistä. Tiedon kokoamisen tehtävässä korostuvat ulospäin suuntautuvan kriisiviestinnän ja tiedottamisen suunnittelu ja toteutuminen suurissa onnettomuustilanteissa. Onnettomuuksissa toimiva auttajien yhteistyöverkosto määritellään suunnitelmissa ja sitä osataan hyödyntää käytännössä. Verkoston työnjakoon ja työnkuvien selkiyttämiseen olisi kuitenkin vielä kiinnitettävä huomiota. Kontaktin luominen uhriin ilmenee ainoastaan epäsuorasti muiden tehtävien kautta, eikä sitä käsitellä itsenäisenä auttamisen muotona. Käytännön avussa taas painottuvat evakuointiin liittyvä hätämajoituksen ja kuljetuspalvelun sekä vahinkoja kärsineiden rakennusten huoltotöiden järjestäminen uhrin avuksi. Onnettomuustilanteisiin liittyvän välittömän sosiaalisen avun kehittäminen tarvitsisi auttajilta enemmän aikaa ja kykyä ajatella onnettomuutta uhrin ja yksilön tarpeista käsin, ja mahdollisuuksia kehittää yhteistyömalleja entistä toimivimmiksi.
Asiasanat:sosiaalinen ensiapu, välitön sosiaalinen apu, onnettomuustilanne, psykososiaalinen tuki, henkinen tuki, yhteistyö
Teoreettisena viitekehyksenä ovat psyykkisen, henkisen ja psykososiaalisen tuen ja kriisityön käsitteet ja teoriat. Teorioille ja tutkimuksille on yhteistä, että onnettomuuden uhri nähdään mahdollisena avuntarvitsijana, jonka auttaminen voi ehkäistä tai lieventää uhrin myöhempiä traumaattisia reaktioita ja onnettomuudesta koituvia henkisiä ja materiaalisia ongelmia. Onnettomuus ymmärretään tapahtumaksi, johon reagoidaan yksilöllisesti, mutta josta voidaan myös erottaa yleisiä reaktiotapoja ja yleisimmin esiintyviä ongelmia. Näiden avulla on mahdollista suunnitella ja kehittää tarvittavia auttamisen keinoja.
Tutkimus on laadullista arviointitutkimusta. Aineiston keräämisessä on käytetty aineistotriangulatiivista tutkimusotetta, mikä merkitsee, että tutkimuksessa käytetään kahta erilaista aineistoa rinnakkain. Kahden aineiston avulla on tarkoitus saada tietoa sekä auttamistyön suunnittelusta että käytännön työstä. Suunnitelmien osalta aineistoksi on valittu pirkanmaalaisen anonyymin kunnan käytössä olevat sosiaali- ja terveydenhuollon avopalveluiden valmius- ja riskienhallintasuunnitelmat. Käytännön työtä tutkitaan Pirkanmaalla vuosien 2009 ja 2010 aikana tapahtuneiden onnettomuuksien onnettomuusraporttien avulla. Molemmat aineistot ovat tekstiaineistoa ja niiden analyysissä käytetään teorialähtöistä sisällönanalyysiä, jossa tutkijan etukäteen valitsemat teoriat tai käsitteet ohjaavat aineiston sisällön analyysiä. Tässä tutkimuksessa analyysiä ohjaavana teoreettisena kehyksenä toimii sosiaalisen ensiavun käsite, jonka kautta aineistoa arvioidaan.
Tutkimustuloksista voidaan havaita, että suuronnettomuustilanteiden varalta on kunnassa tehty melko täsmällisiä suunnitelmia, kun taas pienemmän mittakaavan onnettomuudet ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Käytännön työssä suurissa onnettomuustilanteissa käytetään monipuolisempaa auttajaverkostoa kuin pienemmissä onnettomuuksissa. Esimerkiksi psyykkisen ensiavun järjestämiseksi tehdyt suunnitelmat koskevat suuronnettomuuksia, kun taas jokapäiväisiin arjen onnettomuuksiin liittyvä psyykkisen avun suunnittelu ja toteuttaminen käytännössä vaativat lisää suunnitelmallisuutta ja kehittämistä. Tiedon kokoamisen tehtävässä korostuvat ulospäin suuntautuvan kriisiviestinnän ja tiedottamisen suunnittelu ja toteutuminen suurissa onnettomuustilanteissa. Onnettomuuksissa toimiva auttajien yhteistyöverkosto määritellään suunnitelmissa ja sitä osataan hyödyntää käytännössä. Verkoston työnjakoon ja työnkuvien selkiyttämiseen olisi kuitenkin vielä kiinnitettävä huomiota. Kontaktin luominen uhriin ilmenee ainoastaan epäsuorasti muiden tehtävien kautta, eikä sitä käsitellä itsenäisenä auttamisen muotona. Käytännön avussa taas painottuvat evakuointiin liittyvä hätämajoituksen ja kuljetuspalvelun sekä vahinkoja kärsineiden rakennusten huoltotöiden järjestäminen uhrin avuksi. Onnettomuustilanteisiin liittyvän välittömän sosiaalisen avun kehittäminen tarvitsisi auttajilta enemmän aikaa ja kykyä ajatella onnettomuutta uhrin ja yksilön tarpeista käsin, ja mahdollisuuksia kehittää yhteistyömalleja entistä toimivimmiksi.
Asiasanat:sosiaalinen ensiapu, välitön sosiaalinen apu, onnettomuustilanne, psykososiaalinen tuki, henkinen tuki, yhteistyö