Pikkukauppoja ja pyöräteitä Aikuistalouksissa asuvien helsinkiläisnaisten asuinympäristöarvostukset
LAPINLEIMU, MAARIT (2010)
LAPINLEIMU, MAARIT
2010
Sosiaalipolitiikka - Social Policy
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-04-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20474
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20474
Tiivistelmä
Helsingissä asuvat korkeasti koulutetut naiset, joiden elämäntilanteeseen ei kuulu pikkulapsia, ovat merkittävä kaupunkiasukkaiden ryhmä. He käyttävät kaupallisia ja kulttuuripalveluja sekä haluavat viettää vapaa-aikansa itselleen mielekkäällä tavalla. On kiinnostavaa tietää, miten juuri tämä ryhmä haluaa asua ja miten kaupunkeja voisi kehittää houkuttelevammiksi. Tutkimuksen kohderyhmän valintaa ohjasi se, että siihen kuluvat ihmiset ovat lapsiperheitä vapaampia valitsemaan asuinpaikkansa omien mieltymystensä mukaisesti - heidän ei siis tarvitse miettiä asuinympäristöä lasten hyvinvoinnin näkökulmasta.
Helsingin kaupungin tietokeskuksen laatimien tilastojen mukaan Helsingin alueella kohderyhmääni kuuluvia ihmisiä on kymmenen prosenttia koko kaupungin asukasmäärästä, mutta kantakaupungissa heidän lukumääränsä kasvaa miltei kaksinkertaiseksi, lähes kahteenkymmeneen prosenttiin. Lähtöolettamuksena voidaan siis pitää sitä, että kyseinen ryhmä suhteellisen mielellään hakeutuu verrattain kalliille asuinalueelle kantakaupunkiin, jolloin kyseisellä alueella on sellaisia tekijöitä, joita asukkaat arvostavat omassa elämässään. Toisaalta kaupunkialueella on asuinalueita, jotka kohderyhmäni mukaan ovat epämiellyttäviä ja joihin he eivät haluaisi muuttaa. Näin aiheeni peruskysymyksesi nousee se, mikä tekee kohderyhmäni mielestä jostain asuinalueesta haluttavan ja toisesta luotaantyöntävän.
Haastattelin viittätoista kohderyhmään kuuluvaa naista. Haastatteluissa käytin aktiivisen teemahaastattelun mallia, jolla varmistin sen, että kysymyksenasettelut ja pääteemat säilyivät jokaisen haastateltavan kohdalla samoina. Lisäksi vierailimme sekä viihtyisillä että epäviihtyisillä alueilla ja haastateltavat saivat ottaa valokuvia niistä kohteista, joiden mukaan he arvottivat aluetta. Tutkimusanalyysi perustuu sekä haastattelulausuntoihin että haastateltavien ottamien valokuvien analysointiin.
Haastatteluissa selvisi, että haastatellut naiset tosiaan haluavat asua Helsingin kantakaupungissa. Erityisen kiinnostava tulos oli se, että he yksimielisesti haluavat rakentaa pikkukaupungin puitteet suuren kaupungin sisälle. He toivovat koko päivittäisreviirinsä työpaikkaa myöten mahtuvan kävelymatkan päähän kotoa. Lähellä kotia sijaitsevia erilaisia kaupallisia päivittäispalveluja he pitävät hyvin tärkeinä. Tärkeäksi tekijäksi tuntui myös nousevan halu valinnanvapauteen. Monissa eri yhteyksissä haastatellut korostivat valinnanvaran tärkeyttä. He haluavat valita sosiaalisuuden ja yksityisyyden väliltä mielialansa mukaan. Heille on tärkeää, että he voivat liikkua paikasta toiseen haluamallaan tavalla ja kulkureittejä vaihdellen. Vapaudenkaipuuseen liittyy myös kiinteästi suvaitsevaisuus toisia kohtaan. Kohderyhmäni suhtautuu myönteisesti erilaisten ihmisten läsnäoloon omalla alueellaan - valinnanvapaus kuuluu siis kaikille. Kuka tahansa saa asua missä tahansa, myös kohderyhmän naapurissa. Haastattelemani naiset pitävät poikkeuksetta kerrostaloasumista hyvänä ja itselleen sopivana asumismuotona. He eivät siis tarvitse paljonkaan omaa reviiriä pientaloineen ja puutarhoineen. Kohderyhmäni on tyytyväinen, kunhan ympäristö on arkkitehtonisesti kaunis ja luontoa on läsnä ainakin läheisen puun edustamana.
Naiset olivat melko yksimielisiä siitä, mitkä tekijät tekevät asuinalueesta epäviihtyisän. Melkein jokainen mainitsi harmaan betonin ja yksitoikkoisen arkkitehtuurin. Harmaata betonia vierastetaan sekä taloissa että kävelyreittien rakennusmateriaalina. Haastatellut eivät myöskään pidä autojen ylivallasta alueellaan. He pitävät epämiellyttävänä liikenteen meteliä sekä autojen viemää tilaa leveillä kaduilla ja parkkipaikoilla. Epäsiisteys on myös merkittävä epäviihtyisyyttä luova tekijä, samoin kuin pelottaviksi koetut metsäalueet lähiympäristössä.
Tästä gradusta tehty lyhennelmä on julkaistu Markku Norvasuon toimittamassa, Teknillisen korkeakoulun 2008 julkaisemassa kokoomateoksessa Asuttaisiinko toisin? Kaupunkiasumisen uusia konsepteja kartoittamassa.
Asiasanat:asuinalue, gåtur, urbaani, kaupunki, asumismieltymykset, kaupunkisuunnittelu, valokuvausretki
Helsingin kaupungin tietokeskuksen laatimien tilastojen mukaan Helsingin alueella kohderyhmääni kuuluvia ihmisiä on kymmenen prosenttia koko kaupungin asukasmäärästä, mutta kantakaupungissa heidän lukumääränsä kasvaa miltei kaksinkertaiseksi, lähes kahteenkymmeneen prosenttiin. Lähtöolettamuksena voidaan siis pitää sitä, että kyseinen ryhmä suhteellisen mielellään hakeutuu verrattain kalliille asuinalueelle kantakaupunkiin, jolloin kyseisellä alueella on sellaisia tekijöitä, joita asukkaat arvostavat omassa elämässään. Toisaalta kaupunkialueella on asuinalueita, jotka kohderyhmäni mukaan ovat epämiellyttäviä ja joihin he eivät haluaisi muuttaa. Näin aiheeni peruskysymyksesi nousee se, mikä tekee kohderyhmäni mielestä jostain asuinalueesta haluttavan ja toisesta luotaantyöntävän.
Haastattelin viittätoista kohderyhmään kuuluvaa naista. Haastatteluissa käytin aktiivisen teemahaastattelun mallia, jolla varmistin sen, että kysymyksenasettelut ja pääteemat säilyivät jokaisen haastateltavan kohdalla samoina. Lisäksi vierailimme sekä viihtyisillä että epäviihtyisillä alueilla ja haastateltavat saivat ottaa valokuvia niistä kohteista, joiden mukaan he arvottivat aluetta. Tutkimusanalyysi perustuu sekä haastattelulausuntoihin että haastateltavien ottamien valokuvien analysointiin.
Haastatteluissa selvisi, että haastatellut naiset tosiaan haluavat asua Helsingin kantakaupungissa. Erityisen kiinnostava tulos oli se, että he yksimielisesti haluavat rakentaa pikkukaupungin puitteet suuren kaupungin sisälle. He toivovat koko päivittäisreviirinsä työpaikkaa myöten mahtuvan kävelymatkan päähän kotoa. Lähellä kotia sijaitsevia erilaisia kaupallisia päivittäispalveluja he pitävät hyvin tärkeinä. Tärkeäksi tekijäksi tuntui myös nousevan halu valinnanvapauteen. Monissa eri yhteyksissä haastatellut korostivat valinnanvaran tärkeyttä. He haluavat valita sosiaalisuuden ja yksityisyyden väliltä mielialansa mukaan. Heille on tärkeää, että he voivat liikkua paikasta toiseen haluamallaan tavalla ja kulkureittejä vaihdellen. Vapaudenkaipuuseen liittyy myös kiinteästi suvaitsevaisuus toisia kohtaan. Kohderyhmäni suhtautuu myönteisesti erilaisten ihmisten läsnäoloon omalla alueellaan - valinnanvapaus kuuluu siis kaikille. Kuka tahansa saa asua missä tahansa, myös kohderyhmän naapurissa. Haastattelemani naiset pitävät poikkeuksetta kerrostaloasumista hyvänä ja itselleen sopivana asumismuotona. He eivät siis tarvitse paljonkaan omaa reviiriä pientaloineen ja puutarhoineen. Kohderyhmäni on tyytyväinen, kunhan ympäristö on arkkitehtonisesti kaunis ja luontoa on läsnä ainakin läheisen puun edustamana.
Naiset olivat melko yksimielisiä siitä, mitkä tekijät tekevät asuinalueesta epäviihtyisän. Melkein jokainen mainitsi harmaan betonin ja yksitoikkoisen arkkitehtuurin. Harmaata betonia vierastetaan sekä taloissa että kävelyreittien rakennusmateriaalina. Haastatellut eivät myöskään pidä autojen ylivallasta alueellaan. He pitävät epämiellyttävänä liikenteen meteliä sekä autojen viemää tilaa leveillä kaduilla ja parkkipaikoilla. Epäsiisteys on myös merkittävä epäviihtyisyyttä luova tekijä, samoin kuin pelottaviksi koetut metsäalueet lähiympäristössä.
Tästä gradusta tehty lyhennelmä on julkaistu Markku Norvasuon toimittamassa, Teknillisen korkeakoulun 2008 julkaisemassa kokoomateoksessa Asuttaisiinko toisin? Kaupunkiasumisen uusia konsepteja kartoittamassa.
Asiasanat:asuinalue, gåtur, urbaani, kaupunki, asumismieltymykset, kaupunkisuunnittelu, valokuvausretki