Miten semanttista dementiaa sairastavat henkilöt käyttävät verbejä erilaisissa diskursseissa? Kaksi tapaustutkimusta.
WESSMAN, JOHANNA (2010)
WESSMAN, JOHANNA
2010
Logopedia - Logopedics
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-04-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20460
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20460
Tiivistelmä
Dementoiviin sairauksiin liittyvää tutkimusta tarvitaan, koska
iäkkäiden ihmisten osuus väestössä kasvaa ja koska sen myötä myös
iäkkäiden ihmisten yleisimpiin pitkäaikaisiin sairauksiin kuuluvat
dementoivat sairaudet lisääntyvät. Yksi harvinainen ja vasta vähän
tutkittu dementoiva sairaus on frontotemporaalinen degeneraatio. Tässä
tutkimuksessa keskityn frontotemporaalisen degeneraation alaryhmään
kuuluvaan semanttiseen dementiaan liittyvään verbisanaston käyttöön.
Semanttista dementiaa enemmän sanaston käyttöä on tutkittu muiden
neurologisten sairauksien yhteydessä, etenkin aivoverenkiertohäiriöiden
ja dementiaa aiheuttavista sairauksista etenkin Alzheimerin taudin
yhteydessä. Tutkimusten tuloksia vertailtaessa käy ilmi, että
semanttista dementiaa, Alzheimerin tautia ja sujuvaa afasiaa
sairastavien henkilöiden puhe on kovin samankaltaista: lauseet ovat
syntaktisesti hyvin muodostuneita eli puhe on sujuvaa, mutta sanojen
semantiikka heikentynyttä, mikä tekee puheesta sisällöllisesti tyhjää.
Tässä tutkimuksessa tutkin kahden semanttista dementiaa sairastavan
tutkimushenkilön avulla sitä, miten semanttinen dementia näkyy verbien
käytössä. Tutkin verbejä prosesseina Hallidayn (2004) kieliteorian
mukaan eli sitä, miten henkilöt kuvaavat maailmaa verbien avulla. Tutkin
myös verbisanaston monipuolisuutta sana/sane-suhteen (type/token
–ratio) avulla. Tarkastelin verbien käyttöä erilaisissa diskursseissa
(haastattelupuhe ja kuvastakerrontatilanne) ja selvitin, tapahtuuko
verbien käytössä muutosta sairauden edetessä.
Semanttinen dementia näkyi tutkimushenkilöiden verbien käytössä
verbisanaston yksipuolisuutena ja runsaana yleisverbien (kuten olla,
mennä ja tehdä) käyttönä. Lisäksi tutkimushenkilöiden
puheessa toistuivat samat omintakeiset verbirakenteet, ja verbirakenteet
olivat ajoittain myös rakenteellisesti hajanaisia. Vaikka
tutkimushenkilöiden verbien käytössä ilmeni samantyyppisiä piirteitä,
heidän verbien käyttönsä myös erosi johtuen erilaisista puheenaiheista.
Verbien käyttö oli kuitenkin hyvin samanlaista eri tutkimustehtävissä,
koska tutkimushenkilöt eivät pystyneet noudattamaan kuvasta kerronnan
tehtävänantoa vaan puhuivat hyvin samantyyppisistä aiheista kuin
haastattelussakin. Ajan myötä tutkimushenkilöiden verbien käytössä ei
ilmennyt selkeää muutosta.
Tässä tutkimuksessa tuli esiin semanttiseen dementiaan liittyviä
piirteitä, jotka vaikuttavat henkilöiden kommunikointimahdollisuuksiin
ja toimintakykyyn. Esimerkiksi sanaston köyhtymisen ja taipumuksen
syrjähdellä puheenaiheista on aiemmissa tutkimuksissa huomattu
rajoittavan henkilöiden kommunikointia. Toisaalta semanttista dementiaa
sairastavilla henkilöillä on pitkään säilyviä taitoja, jotka voivat
helpottaa heidän viestintäänsä. Näitä taitoja tuli esiin tässäkin
tutkimuksessa. Esimerkiksi taito ja halu olla vuorovaikutuksessa sekä
oman elämän tapahtumiin liittyvä tiedon säilyminen ovat seikkoja, joita
aiempien tutkimusten mukaan on mahdollista hyödyntää myös semanttista
dementiaa sairastavien ihmisten kuntoutuksessa. Tämän tutkimuksen
tuloksia tarkasteltaessa heräsi kysymys, miksi semanttiseen dementiaan
ja muihin eri neurologisista taustasyistä johtuviin sairauksiin liittyy
niin samankaltaisia kielen piirteitä. Olisi siis tarpeen tutkia
tarkemmin, miksi näin näyttää olevan sekä sitä, miten ne kenties voidaan
jatkossakin erottaa toisistaan.
Asiasanat:semanttinen dementia, verbien käyttö, SF-kieliteoria
iäkkäiden ihmisten osuus väestössä kasvaa ja koska sen myötä myös
iäkkäiden ihmisten yleisimpiin pitkäaikaisiin sairauksiin kuuluvat
dementoivat sairaudet lisääntyvät. Yksi harvinainen ja vasta vähän
tutkittu dementoiva sairaus on frontotemporaalinen degeneraatio. Tässä
tutkimuksessa keskityn frontotemporaalisen degeneraation alaryhmään
kuuluvaan semanttiseen dementiaan liittyvään verbisanaston käyttöön.
Semanttista dementiaa enemmän sanaston käyttöä on tutkittu muiden
neurologisten sairauksien yhteydessä, etenkin aivoverenkiertohäiriöiden
ja dementiaa aiheuttavista sairauksista etenkin Alzheimerin taudin
yhteydessä. Tutkimusten tuloksia vertailtaessa käy ilmi, että
semanttista dementiaa, Alzheimerin tautia ja sujuvaa afasiaa
sairastavien henkilöiden puhe on kovin samankaltaista: lauseet ovat
syntaktisesti hyvin muodostuneita eli puhe on sujuvaa, mutta sanojen
semantiikka heikentynyttä, mikä tekee puheesta sisällöllisesti tyhjää.
Tässä tutkimuksessa tutkin kahden semanttista dementiaa sairastavan
tutkimushenkilön avulla sitä, miten semanttinen dementia näkyy verbien
käytössä. Tutkin verbejä prosesseina Hallidayn (2004) kieliteorian
mukaan eli sitä, miten henkilöt kuvaavat maailmaa verbien avulla. Tutkin
myös verbisanaston monipuolisuutta sana/sane-suhteen (type/token
–ratio) avulla. Tarkastelin verbien käyttöä erilaisissa diskursseissa
(haastattelupuhe ja kuvastakerrontatilanne) ja selvitin, tapahtuuko
verbien käytössä muutosta sairauden edetessä.
Semanttinen dementia näkyi tutkimushenkilöiden verbien käytössä
verbisanaston yksipuolisuutena ja runsaana yleisverbien (kuten olla,
mennä ja tehdä) käyttönä. Lisäksi tutkimushenkilöiden
puheessa toistuivat samat omintakeiset verbirakenteet, ja verbirakenteet
olivat ajoittain myös rakenteellisesti hajanaisia. Vaikka
tutkimushenkilöiden verbien käytössä ilmeni samantyyppisiä piirteitä,
heidän verbien käyttönsä myös erosi johtuen erilaisista puheenaiheista.
Verbien käyttö oli kuitenkin hyvin samanlaista eri tutkimustehtävissä,
koska tutkimushenkilöt eivät pystyneet noudattamaan kuvasta kerronnan
tehtävänantoa vaan puhuivat hyvin samantyyppisistä aiheista kuin
haastattelussakin. Ajan myötä tutkimushenkilöiden verbien käytössä ei
ilmennyt selkeää muutosta.
Tässä tutkimuksessa tuli esiin semanttiseen dementiaan liittyviä
piirteitä, jotka vaikuttavat henkilöiden kommunikointimahdollisuuksiin
ja toimintakykyyn. Esimerkiksi sanaston köyhtymisen ja taipumuksen
syrjähdellä puheenaiheista on aiemmissa tutkimuksissa huomattu
rajoittavan henkilöiden kommunikointia. Toisaalta semanttista dementiaa
sairastavilla henkilöillä on pitkään säilyviä taitoja, jotka voivat
helpottaa heidän viestintäänsä. Näitä taitoja tuli esiin tässäkin
tutkimuksessa. Esimerkiksi taito ja halu olla vuorovaikutuksessa sekä
oman elämän tapahtumiin liittyvä tiedon säilyminen ovat seikkoja, joita
aiempien tutkimusten mukaan on mahdollista hyödyntää myös semanttista
dementiaa sairastavien ihmisten kuntoutuksessa. Tämän tutkimuksen
tuloksia tarkasteltaessa heräsi kysymys, miksi semanttiseen dementiaan
ja muihin eri neurologisista taustasyistä johtuviin sairauksiin liittyy
niin samankaltaisia kielen piirteitä. Olisi siis tarpeen tutkia
tarkemmin, miksi näin näyttää olevan sekä sitä, miten ne kenties voidaan
jatkossakin erottaa toisistaan.
Asiasanat:semanttinen dementia, verbien käyttö, SF-kieliteoria