Emme ole samoja. Kategoria-analyyttinen tutkimus maahanmuuttajanuorten toiseuspuheesta ja identiteeteistä.
YLINEN, ALINA (2010)
YLINEN, ALINA
2010
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-03-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20427
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20427
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman aiheena oli maahanmuuttajanuorten toiseuspuhe ja identiteetit. Tutkimuskysymyksinä olivat millaista on maahanmuuttajanuorten toiseuspuhe sekä millaisia identiteettejä maahanmuuttajanuoret rakentavat toiseuspuheessa. Kiinnostus kohdistui siihen, miten maahanmuuttajanuoret rakentavat identiteettejään toiseuspuheessa.
Kyseessä on laadullinen tutkimus, joka perustuu pitkälti postmodernin identiteetin teoriaan ja toiseuden teorioihin. Teoriaosiossa avataan myös rasismin, kotoutumisen sekä yhteisöllisen ja individuaalisen kulttuurin käsitteitä. Tutkimuksen aineistona olivat seitsemän Tampereen ulkomaalaistoimiston asiakkaan haastattelut.
Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktionismi. Analyysimenetelmänä käytettiin jäsenkategorisoinnin analyysiä. Analyysin alussa aineistosta etsittiin kaikki kohdat, joissa maahanmuuttajanuoret tuottivat toiseuspuhetta. Sen jälkeen näiden aineiston osien analyysiä jatkettiin etsimällä aineistosta kaikki kategoriat, joilla maahanmuuttajanuoret kuvaavat itseään ja omaa kulttuuriryhmäänsä sekä näiden peiliksi paikannettiin kaikki kategoriat, joilla maahanmuuttajanuoret kuvasivat suomalaisia. Kategoriat ryhmiteltiin kategoriaryhmiksi, joista jokaisesta analysoitiin tarkemmin aineistosta poimittuja esimerkkejä.
Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että toiseus määrittää hyvin keskeistä osaa maahanmuuttajanuorten identiteeteissä ja niiden rakentamisprosesseissa. Maahanmuuttajanuoret kokivat toiseutta suomalaisia, mutta myös omaa kulttuuriryhmäänsä sekä muita ulkomaalaisia kohtaan. Näin he ovat toisia monessa mielessä. He kokevat toiseutta suomalaisia kohtaan, mutta eivät koe kuuluvansa myöskään omaan kulttuuriryhmäänsä. Toiseuden kokemus on heille arkipäivää ja sen kanssa heidän on pärjättävä päivästä toiseen. Osa maahanmuuttajanuorten toiseuden kokemuksista oli kuitenkin sitä, mitä kutsun positiiviseksi toiseudeksi. Kaiken kaikkiaan maahanmuuttajanuoten toiseuden kokemukset ja niitä heijastelevat identiteetit olivat hyvin hienovaraisesti tuotettuja, ja toiseuden kokemuksista huolimatta nuoret osoittivat myös ymmärrystä suomalaisia kohtaan.
Asiasanat:Maahanmuuttajanuori, toiseus, postmoderni identiteetti, rasismi, jäsenkategorisointi
Kyseessä on laadullinen tutkimus, joka perustuu pitkälti postmodernin identiteetin teoriaan ja toiseuden teorioihin. Teoriaosiossa avataan myös rasismin, kotoutumisen sekä yhteisöllisen ja individuaalisen kulttuurin käsitteitä. Tutkimuksen aineistona olivat seitsemän Tampereen ulkomaalaistoimiston asiakkaan haastattelut.
Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktionismi. Analyysimenetelmänä käytettiin jäsenkategorisoinnin analyysiä. Analyysin alussa aineistosta etsittiin kaikki kohdat, joissa maahanmuuttajanuoret tuottivat toiseuspuhetta. Sen jälkeen näiden aineiston osien analyysiä jatkettiin etsimällä aineistosta kaikki kategoriat, joilla maahanmuuttajanuoret kuvaavat itseään ja omaa kulttuuriryhmäänsä sekä näiden peiliksi paikannettiin kaikki kategoriat, joilla maahanmuuttajanuoret kuvasivat suomalaisia. Kategoriat ryhmiteltiin kategoriaryhmiksi, joista jokaisesta analysoitiin tarkemmin aineistosta poimittuja esimerkkejä.
Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että toiseus määrittää hyvin keskeistä osaa maahanmuuttajanuorten identiteeteissä ja niiden rakentamisprosesseissa. Maahanmuuttajanuoret kokivat toiseutta suomalaisia, mutta myös omaa kulttuuriryhmäänsä sekä muita ulkomaalaisia kohtaan. Näin he ovat toisia monessa mielessä. He kokevat toiseutta suomalaisia kohtaan, mutta eivät koe kuuluvansa myöskään omaan kulttuuriryhmäänsä. Toiseuden kokemus on heille arkipäivää ja sen kanssa heidän on pärjättävä päivästä toiseen. Osa maahanmuuttajanuorten toiseuden kokemuksista oli kuitenkin sitä, mitä kutsun positiiviseksi toiseudeksi. Kaiken kaikkiaan maahanmuuttajanuoten toiseuden kokemukset ja niitä heijastelevat identiteetit olivat hyvin hienovaraisesti tuotettuja, ja toiseuden kokemuksista huolimatta nuoret osoittivat myös ymmärrystä suomalaisia kohtaan.
Asiasanat:Maahanmuuttajanuori, toiseus, postmoderni identiteetti, rasismi, jäsenkategorisointi