Raskaan ajoneuvon kuljettajien koulutuksen vaikuttavuus liikenneturvallisuuteen
OJALA, TARJA (2010)
OJALA, TARJA
2010
Kasvatustiede, ammattikasvatus - Education, Vocational Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-01-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20393
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20393
Tiivistelmä
Raskaan liikenteen onnettomuudet ovat massasuhteiden vuoksi poikkeuksellisen tuhoisia. Tämän vuoksi onnettomuuksien määrää ja seurauksia halutaan vähentää. Yhtenä onnettomuuksien vähentämiskeinona on nähty raskaan ajoneuvon kuljettajien koulutuksen kehittäminen. Osana koulutuksen kehittämistä on otettu käyttöön raskaan ajoneuvon kuljettajien ammattipätevyyskoulutus. Ammattipätevyyskoulutukselle on katsottu olevan tilaus, sillä suuri osa raskaan ajoneuvon kuljettajista on toiminut ammatissaan pelkän ajo-oikeuden perusteella. Mutta onko kuljettajakoulutuksella vaikutusta liikenneturvallisuuteen? Miten kuljettajakoulutuksen vaikuttavuutta voidaan tutkia ja miten sitä voidaan mitata ja miten sitä on aiemmin tutkittu? Onko eri koulutusvaihtoehtojen välillä eroa?
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata kuljettajakoulutuksen ja sen vaikuttavuuden mittaamisen moniulotteisuutta ja arvioida, voidaanko eri koulutustaustaisten raskaan ajoneuvon kuljettajien välillä todeta eroja liikenneturvallisuusosaamisessa. Osaamisen mittareina käytetään kuljettajien saamia sakkoja, kohtaamia onnettomuuksia, kokemaa kuormittumista ja turvallisuusongelmia. Tutkimuksessa verrataan kolmea keskeistä koulutusvaihtoehtoa: ammatillista aikuiskoulutusta, puolustusvoimien kuljettajakoulutusta ja työssä oppimista.
Tutkimus on ongelmalähtöinen ja aineistoa arvioidaan faktanäkökulmasta. Tutkimusaineisto on kerätty kyselylomakkeella vuonna 2001 raskaan liikenteen turvallisuustutkimusta varten. Aineisto koostuu kolmesta otoksesta. Näistä kahden ensimmäisen otoksen kyselylomakkeet postitettiin kuljetusalan järjestöjen jäsenkunnasta satunnaisotannalla valituille henkilöille. Kolmas otos koostuu työsuojelutarkastuksen kohteena olleista kuljettajista ja kuljetusyrittäjistä. Tutkimuksessa käytetään rinnakkain kvalitatiivista ja kvantitatiivista tutkimusotetta.
Kyselyyn vastanneiden, eri koulutuspolkuja raskaaseen liikenteeseen tulleiden kuljettajaryhmien liikenneturvallisuusosaamisessa todettiin joitakin eroja. Tulosten mukaan armeijassa kuljettajakoulutuksensa saaneet olivat joutuneet muita harvemmin onnettomuuteen. Eroa voidaan selittää puolustusvoimien kuljettajakokelaiden valikoitumisella. Työkokemuksen kautta ammatillisen osaamisensa hankkineet kuljettajat selviytyivät yhtä hyvin kuin muut kuljettajat. Eniten onnettomuuksia ja sakkoja oli ammatillisen aikuiskoulutuksen kautta kuljettajaksi tulleilla. Eroa voidaan selittää aikuiskoulutukseen osallistuneiden kuljettajien ryhmän heterogeenisuudella ja kuljettajien osaamisen lähtötasolla. Aineistosta ei voida kuitenkaan arvioida, selittääkö kohonneita rangaistus- ja onnettomuusmääriä oppilasvalintaan, kuljettajakokelaisiin, koulutukseen, kuljettajien rekrytointiin tai kuljetusalan yritysten yrityskulttuuriin liittyvät tekijät. Mahdollisten syytekijöiden selvittäminen edellyttäsi lisätutkimusta.
Ryhmien välisistä eroista huolimatta aineisto osoittaa, että kaikkia edellä mainittuja koulutuspolkuja pitkin on mahdollista kasvaa turvalliseksi kuljettajaksi. Kuljettajakoulutuksessa huomio tulisi kuitenkin kiinnittää jokaisen oppilaan yksilöllisiin valmiuksiin. Opetusta tulisi yksilöllistää, jotta jokaisella kuljettajalla olisi riittävät valmiudet ammattikuljettajana onnistumiseen ilman osaamisen niukkuuden aiheuttamaa riskiä tai stressiä. Lisäksi huomio tulisi kiinnittää koulutuksen myönteisten vaikutusten siirtämiseen työpaikalle, kuljetusyritysten käytöntöihin.
Asiasanat:Koulutuksen vaikuttavuus, kuljettajakoulutus, raskas liikenne, liikenneturvallisuus.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata kuljettajakoulutuksen ja sen vaikuttavuuden mittaamisen moniulotteisuutta ja arvioida, voidaanko eri koulutustaustaisten raskaan ajoneuvon kuljettajien välillä todeta eroja liikenneturvallisuusosaamisessa. Osaamisen mittareina käytetään kuljettajien saamia sakkoja, kohtaamia onnettomuuksia, kokemaa kuormittumista ja turvallisuusongelmia. Tutkimuksessa verrataan kolmea keskeistä koulutusvaihtoehtoa: ammatillista aikuiskoulutusta, puolustusvoimien kuljettajakoulutusta ja työssä oppimista.
Tutkimus on ongelmalähtöinen ja aineistoa arvioidaan faktanäkökulmasta. Tutkimusaineisto on kerätty kyselylomakkeella vuonna 2001 raskaan liikenteen turvallisuustutkimusta varten. Aineisto koostuu kolmesta otoksesta. Näistä kahden ensimmäisen otoksen kyselylomakkeet postitettiin kuljetusalan järjestöjen jäsenkunnasta satunnaisotannalla valituille henkilöille. Kolmas otos koostuu työsuojelutarkastuksen kohteena olleista kuljettajista ja kuljetusyrittäjistä. Tutkimuksessa käytetään rinnakkain kvalitatiivista ja kvantitatiivista tutkimusotetta.
Kyselyyn vastanneiden, eri koulutuspolkuja raskaaseen liikenteeseen tulleiden kuljettajaryhmien liikenneturvallisuusosaamisessa todettiin joitakin eroja. Tulosten mukaan armeijassa kuljettajakoulutuksensa saaneet olivat joutuneet muita harvemmin onnettomuuteen. Eroa voidaan selittää puolustusvoimien kuljettajakokelaiden valikoitumisella. Työkokemuksen kautta ammatillisen osaamisensa hankkineet kuljettajat selviytyivät yhtä hyvin kuin muut kuljettajat. Eniten onnettomuuksia ja sakkoja oli ammatillisen aikuiskoulutuksen kautta kuljettajaksi tulleilla. Eroa voidaan selittää aikuiskoulutukseen osallistuneiden kuljettajien ryhmän heterogeenisuudella ja kuljettajien osaamisen lähtötasolla. Aineistosta ei voida kuitenkaan arvioida, selittääkö kohonneita rangaistus- ja onnettomuusmääriä oppilasvalintaan, kuljettajakokelaisiin, koulutukseen, kuljettajien rekrytointiin tai kuljetusalan yritysten yrityskulttuuriin liittyvät tekijät. Mahdollisten syytekijöiden selvittäminen edellyttäsi lisätutkimusta.
Ryhmien välisistä eroista huolimatta aineisto osoittaa, että kaikkia edellä mainittuja koulutuspolkuja pitkin on mahdollista kasvaa turvalliseksi kuljettajaksi. Kuljettajakoulutuksessa huomio tulisi kuitenkin kiinnittää jokaisen oppilaan yksilöllisiin valmiuksiin. Opetusta tulisi yksilöllistää, jotta jokaisella kuljettajalla olisi riittävät valmiudet ammattikuljettajana onnistumiseen ilman osaamisen niukkuuden aiheuttamaa riskiä tai stressiä. Lisäksi huomio tulisi kiinnittää koulutuksen myönteisten vaikutusten siirtämiseen työpaikalle, kuljetusyritysten käytöntöihin.
Asiasanat:Koulutuksen vaikuttavuus, kuljettajakoulutus, raskas liikenne, liikenneturvallisuus.