LUULOISTA JA TULKINTAEROISTA VAKUUTUSLÄÄKETIETEELLISEN ARVIOINNIN TODELLISUUTEEN - Masennus työkyvyttömyyseläkkeen perusteena
FILPPU, TOPIAS (2010)
FILPPU, TOPIAS
2010
Vakuutustiede - Insurance
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-02-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20382
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20382
Tiivistelmä
Tämä tutkielma tarkastelee vakuutuslääketieteellistä arviointia työkyvyttömyyseläkeratkaisua tehtäessä. Tarkastelun pääpaino on vakuutuslääkärin näkökulmassa tiettyyn sairausryhmään liittyvän työ- ja toimintakyvyn arvioinnissa. Vakuutuslääkäreistä vallassa oleva kuva on melko negatiivinen johtuen paljolti siitä, ettei vakuutuslääkärin roolia ja tehtävää ratkaisuprosessissa aina ymmärretä. Lisäksi vakuutuslääkärin tehtävä on erittäin haasteellinen ja vaikeutuu entisestään tiettyjen sairauksien arvioinnin kohdalla. Tämä luo luonnollisesti haasteen myös oikeiden päätösten tekemiseksi, mikä ei aina tarkoita työkyvyttömyyseläkkeen myöntämistä. Näistä syistä läpinäkyvyyden luominen vakuutustieteen tälle osa-alueelle on edelleen tarpeen, jotta ratkaisujen perusteita ymmärrettäisiin paremmin ja toisaalta myös hylkääviin päätöksiin voitaisiin suhtautua järkiperäisesti.
Masennus on noussut erityisesti nuorten parissa yleisimmäksi syyksi työkyvyttömyyseläkkeen hakemiseen. Syitä masennukseen on nuorilla monia, päällimmäisinä kenties oman elämän hallinnan puute ja työmarkkinoiden kasvaneet vaatimukset, joihin kaikilla ei ole kykyjä vastata. Ikäluokkana nuoret ovat työeläkevakuutusyhtiön näkökulmasta haastava ryhmä, jonka eläkeratkaisuja tehtäessä hakijaan kohdistuvat vaikutukset ovat yleensä pitempikestoisia kuin vanhempien ikäluokkien kohdalla. Masennus itsessään taas on sellainen psyykkinen sairaus, jonka diagnosointi, vakavuuden arviointi ja hoito ovat usein haasteellisia. Työkyvyttömyyseläkepäätöstä tehtäessä toipumisen kestoa voi olla vaikea arvioida ja lisäksi masennus uusiutuu helposti, ellei potilas saa riittävästi tukea. Toisaalta väärin perustein tehty myöntävä ratkaisukin voi entisestään etäännyttää henkilöä työelämästä. Psyykkisten sairauksien kohdalla hoitavien lääkäreiden vastuu korostuu, sillä jos nuori päätyy pysyvästi työkyvyttömäksi masennuksen takia, jotain voidaan usein sanoa epäonnistuneen sairauden tunnistamisessa tai hoidossa.
Tutkielmassa käydään läpi työkyvyttömyyseläkkeen myöntämistä lain perusteella, vakuutuslääkäreiden negatiivisen kuvan syitä, ratkaisuprosessia ja sen toimijoita sekä masennusta sairautena ja sen arviointia työkyvyttömyyseläkkeen perusteena vakuutuslääkärin näkökulmasta. Tutkielman empiria koostuu oman havainnoinnin lisäksi keskusteluista useiden eri asiantuntijoiden kanssa ja esimerkkitapauksesta, josta voidaan esittää sekä myöntämistä että hylkäämistä puoltavia argumentteja. Läpinäkyvyyden lisäämistavoittein toteutettu tutkielma osoittaa, että vakuutuslääkärin tehtävä on erittäin haastava, eikä ratkaisun tekeminen masennustapauksissa tai vaikeasti arvioitavissa tapauksissa ylipäätään ole koskaan yksiselitteistä, vaan vaatii monipuolista kokonaisharkintaa, usein erikoisosaamista ja erityisesti kokemusta.
Asiasanat:Työkyvyttömyyseläke, vakuutuslääkäri, ratkaisutoiminta, masennus
Masennus on noussut erityisesti nuorten parissa yleisimmäksi syyksi työkyvyttömyyseläkkeen hakemiseen. Syitä masennukseen on nuorilla monia, päällimmäisinä kenties oman elämän hallinnan puute ja työmarkkinoiden kasvaneet vaatimukset, joihin kaikilla ei ole kykyjä vastata. Ikäluokkana nuoret ovat työeläkevakuutusyhtiön näkökulmasta haastava ryhmä, jonka eläkeratkaisuja tehtäessä hakijaan kohdistuvat vaikutukset ovat yleensä pitempikestoisia kuin vanhempien ikäluokkien kohdalla. Masennus itsessään taas on sellainen psyykkinen sairaus, jonka diagnosointi, vakavuuden arviointi ja hoito ovat usein haasteellisia. Työkyvyttömyyseläkepäätöstä tehtäessä toipumisen kestoa voi olla vaikea arvioida ja lisäksi masennus uusiutuu helposti, ellei potilas saa riittävästi tukea. Toisaalta väärin perustein tehty myöntävä ratkaisukin voi entisestään etäännyttää henkilöä työelämästä. Psyykkisten sairauksien kohdalla hoitavien lääkäreiden vastuu korostuu, sillä jos nuori päätyy pysyvästi työkyvyttömäksi masennuksen takia, jotain voidaan usein sanoa epäonnistuneen sairauden tunnistamisessa tai hoidossa.
Tutkielmassa käydään läpi työkyvyttömyyseläkkeen myöntämistä lain perusteella, vakuutuslääkäreiden negatiivisen kuvan syitä, ratkaisuprosessia ja sen toimijoita sekä masennusta sairautena ja sen arviointia työkyvyttömyyseläkkeen perusteena vakuutuslääkärin näkökulmasta. Tutkielman empiria koostuu oman havainnoinnin lisäksi keskusteluista useiden eri asiantuntijoiden kanssa ja esimerkkitapauksesta, josta voidaan esittää sekä myöntämistä että hylkäämistä puoltavia argumentteja. Läpinäkyvyyden lisäämistavoittein toteutettu tutkielma osoittaa, että vakuutuslääkärin tehtävä on erittäin haastava, eikä ratkaisun tekeminen masennustapauksissa tai vaikeasti arvioitavissa tapauksissa ylipäätään ole koskaan yksiselitteistä, vaan vaatii monipuolista kokonaisharkintaa, usein erikoisosaamista ja erityisesti kokemusta.
Asiasanat:Työkyvyttömyyseläke, vakuutuslääkäri, ratkaisutoiminta, masennus