TYÖN JA PERHEEN VÄLISTEN RISTIRIITOJEN JA PALAUTUMISEN YHTEYDET TYÖUUPUMUKSEEN
JALONEN, SUVI (2010)
JALONEN, SUVI
2010
Psykologia - Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-02-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20377
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20377
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella työn ja perheen välisten ristiriitojen sekä työstä palautumisen mekanismien - työstä irrottautumisen ja rentoutumisen - yhteyttä työuupumukseen. Tarkastelun kohteena oli myös työn ja perheen välisten ristiriitojen yhteys työstä irrottautumiseen ja rentoutumiseen. Lisäksi tutkittiin, välittävätkö työstä palautumisen mekanismit - työstä irrottautuminen ja rentoutuminen - työn ja perheen ristiriitojen ja työuupumuksen välistä yhteyttä.
Tutkimus perustuu kyselyaineistoon, johon vastasi 527 työntekijää viidestä eri organisaatiosta. Kyselyyn vastanneista 53 % oli naisia ja 47 % miehiä. Vastanneiden keski-ikä oli 42,2 vuotta. Suurin osa (77 %) vastaajista eli avioliitossa, avoliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Vastanneista 43 prosentilla oli kotona asuvia lapsia. Ylempiä toimihenkilöitä oli kyselyyn vastanneista 60 %.
Hierarkkisen regressioanalyysin tulokset osoittivat oletusten mukaisesti, että työn ja perheen ristiriidat olivat positiivisessa yhteydessä työuupumukseen ja erityisesti uupumusasteiseen väsymykseen; mitä enemmän ristiriitoja ilmeni, sitä enemmän ilmeni myös työuupumusta. Työstä palautumisen mekanismit - työstä irrottautuminen ja rentoutuminen - olivat negatiivisessa yhteydessä työuupumukseen. Toisin sanoen mitä vähemmän työstä irrottautumista ja rentoutumista vapaa-ajalla tapahtui, sitä enemmän koettiin työuupumusta. Erityisesti vähäinen rentoutuminen osoittautui olennaiseksi työuupumuksen selittäjäksi. Työn ja perheen ristiriidat, etenkin työ-perheristiriita, olivat negatiivisessa yhteydessä psykologiseen irrottautumiseen ja rentoutumiseen; mitä enemmän ristiriitoja ilmeni, sitä vaikeampaa oli työstä irrottautuminen ja rentoutuminen vapaa-ajalla. Palautumisen mekanismeista rentoutuminen toimi osittaisena mediaattorina työn ja perheen välisten ristiriitojen ja työuupumuksen välisessä suhteessa. Toisin sanoen työn ja perheen ristiriidat olivat yhteydessä vähäiseen rentoutumiseen, mikä puolestaan oli yhteydessä työuupumukseen. Samalla kuitenkin työn ja perheen ristiriidat olivat myös suoraan yhteydessä työuupumukseen.
Tutkimustulosten perusteella niin työnantajien kuin työntekijöidenkin olisi suhtauduttava työn ja perheen ristiriitoihin vakavasti, sillä niiden yhteys työuupumuksen syntymiseen on ilmeinen. Myös työstä palautumisen mekanismien yhteys työuupumuksen syntymisen ehkäisyssä on merkittävä. Näin ollen työntekijän olisikin huolehdittava siitä, että työn ja perheen välille ei pääsisi syntymään liikaa ristiriitoja ja että työstä irrottautuminen on mahdollista ja rentouttaville vapaa-ajan toiminnoille on riittävästi aikaa.
Avainsanat: työuupumus, työn ja perheen ristiriidat, rentoutuminen, psykologinen irrottautuminen, mediaattori
Tutkimus perustuu kyselyaineistoon, johon vastasi 527 työntekijää viidestä eri organisaatiosta. Kyselyyn vastanneista 53 % oli naisia ja 47 % miehiä. Vastanneiden keski-ikä oli 42,2 vuotta. Suurin osa (77 %) vastaajista eli avioliitossa, avoliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Vastanneista 43 prosentilla oli kotona asuvia lapsia. Ylempiä toimihenkilöitä oli kyselyyn vastanneista 60 %.
Hierarkkisen regressioanalyysin tulokset osoittivat oletusten mukaisesti, että työn ja perheen ristiriidat olivat positiivisessa yhteydessä työuupumukseen ja erityisesti uupumusasteiseen väsymykseen; mitä enemmän ristiriitoja ilmeni, sitä enemmän ilmeni myös työuupumusta. Työstä palautumisen mekanismit - työstä irrottautuminen ja rentoutuminen - olivat negatiivisessa yhteydessä työuupumukseen. Toisin sanoen mitä vähemmän työstä irrottautumista ja rentoutumista vapaa-ajalla tapahtui, sitä enemmän koettiin työuupumusta. Erityisesti vähäinen rentoutuminen osoittautui olennaiseksi työuupumuksen selittäjäksi. Työn ja perheen ristiriidat, etenkin työ-perheristiriita, olivat negatiivisessa yhteydessä psykologiseen irrottautumiseen ja rentoutumiseen; mitä enemmän ristiriitoja ilmeni, sitä vaikeampaa oli työstä irrottautuminen ja rentoutuminen vapaa-ajalla. Palautumisen mekanismeista rentoutuminen toimi osittaisena mediaattorina työn ja perheen välisten ristiriitojen ja työuupumuksen välisessä suhteessa. Toisin sanoen työn ja perheen ristiriidat olivat yhteydessä vähäiseen rentoutumiseen, mikä puolestaan oli yhteydessä työuupumukseen. Samalla kuitenkin työn ja perheen ristiriidat olivat myös suoraan yhteydessä työuupumukseen.
Tutkimustulosten perusteella niin työnantajien kuin työntekijöidenkin olisi suhtauduttava työn ja perheen ristiriitoihin vakavasti, sillä niiden yhteys työuupumuksen syntymiseen on ilmeinen. Myös työstä palautumisen mekanismien yhteys työuupumuksen syntymisen ehkäisyssä on merkittävä. Näin ollen työntekijän olisikin huolehdittava siitä, että työn ja perheen välille ei pääsisi syntymään liikaa ristiriitoja ja että työstä irrottautuminen on mahdollista ja rentouttaville vapaa-ajan toiminnoille on riittävästi aikaa.
Avainsanat: työuupumus, työn ja perheen ristiriidat, rentoutuminen, psykologinen irrottautuminen, mediaattori