Musta Saara -laulu lähetysaatteen symbolina
LEMMETYINEN, RUUT (2010)
LEMMETYINEN, RUUT
2010
Etnomusikologia - Ethnomusicology
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-02-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20376
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20376
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielma käsittelee Lina Sandellin runoilemaa Musta Saara -laulua vuodelta 1865. Laulua on laulettu Suomessa lähes koko suomalaisen lähetystyön 150-vuotisen historian ajan, minkä takia laulua pidetään lähetysaatteen tunnetuimpana symbolina Suomessa. Tutkielmassa selvitetään, minkälaisia merkityksiä ja tulkintoja Musta Saara -lauluun on eri aikoina liittynyt ja miten ne ovat vuosien varrella muuttuneet. Tutkimuksessa kysytään, miten laulun muuttunut vastaanotto heijastaa muutoksia asennoitumisessa ja suhtautumisessa lähetystyöhön ja sen edustamiin aatteisiin. Kyse on lähetysaatetta symboloivan laulun kontekstien ja merkityshistorian tutkimuksesta.
Tutkielma edustaa laadullista tutkimusta, jossa aihetta käsitellään etnomusikologian näkökulmasta. Tutkimuksen kohteena ovat sekä laulun sanat että sävel. Analyysi jakautuu kolmeen osaan, joista ensimmäisessä selvitetään laulun sosiohistoriallista, geneeristä ja aatteellista kontekstia sekä käyttöyhteyksiä. Analyysin toinen osa käsittää tekstianalyysin, jossa tutkitaan tekstuaalisuutta, intertekstuaalisuutta, diskursseja, musiikillista tekstiä sekä laulun funktioita. Analyysin kolmas osa käsittelee reseptiohistoriaa. Siinä tarkastellaan kolmea kirjallista tekstiä, jotka ovat syntyneet laulun historian eri vaiheissa. Tekstit ovat Ida Weikkolinin Musta Saara Owambosta vuodelta 1888, Ensio Rislakin Musta Saara -näytelmä vuodelta 1957 ja Kaija Löytyn sanoitus Uusi laulu mustasta Saarasta vuodelta 1986. Tutkimuksen teoreettinen lähtökohta laulun merkitysten purkamiseen on jälkikoloniaalinen, eli laulua ja sen reseptiohistoriaa käsitellään tiettyjen länsimaisten pyrkimysten ja ajattelutapojen ja niissä tapahtuneiden muutosten heijastajana.
Tutkimuksessa selvitetään, mitä laulu ja siihen liittyneet tulkinnat ja merkitykset kertovat ajan hengestä ja sen muutoksista. Laulun reseptiohistoria muodostaa kaaren, jossa lähtökontekstin lähetysdiskurssi edustaa lähetyksen innoikkaimman vuosisadan aatemaailman kaanonia, johon myöhemmät tekstit reagoivat. Musta Saara -laulun teksti representoi 1800-luvun lopun "pakanalähetyksen" aatemaailmaa, jota Weikkolinin kirja tukee. Rislakin näytelmä edustaa 1950- ja 1960-luvun taitteen yhteiskunnallista kritiikkiä, lähetysaatteeseen kohdistuvaa vastakirjoitusta. Löytyn sanoitus edustaa kehitysyhteistyön aikakautta ja lähetystyön taaksepäin katsovaa jälkikoloniaalista itsereflektiota. Sandellin Musta Saara -laulun historiallinen merkitys ja symboliasema ovat muodostuneet teoksen ja lukijakunnan jatkuvassa vuoropuhelussa. Nykyisessä lähetysajattelussa Musta Saara edustaa jäännettä menneisyydestä, mutta laulun historia toimii edelleen siltana pohdittaessa lähetystyön aatemaailman muutoksia.
Avainsanat: Musta Saara, lähetysaate, Lina Sandell, hengellinen laulu, merkityshistoria, konteksti, jälkikoloniaalinen, diskurssi, tekstianalyysi, reseptio.
Tutkielma edustaa laadullista tutkimusta, jossa aihetta käsitellään etnomusikologian näkökulmasta. Tutkimuksen kohteena ovat sekä laulun sanat että sävel. Analyysi jakautuu kolmeen osaan, joista ensimmäisessä selvitetään laulun sosiohistoriallista, geneeristä ja aatteellista kontekstia sekä käyttöyhteyksiä. Analyysin toinen osa käsittää tekstianalyysin, jossa tutkitaan tekstuaalisuutta, intertekstuaalisuutta, diskursseja, musiikillista tekstiä sekä laulun funktioita. Analyysin kolmas osa käsittelee reseptiohistoriaa. Siinä tarkastellaan kolmea kirjallista tekstiä, jotka ovat syntyneet laulun historian eri vaiheissa. Tekstit ovat Ida Weikkolinin Musta Saara Owambosta vuodelta 1888, Ensio Rislakin Musta Saara -näytelmä vuodelta 1957 ja Kaija Löytyn sanoitus Uusi laulu mustasta Saarasta vuodelta 1986. Tutkimuksen teoreettinen lähtökohta laulun merkitysten purkamiseen on jälkikoloniaalinen, eli laulua ja sen reseptiohistoriaa käsitellään tiettyjen länsimaisten pyrkimysten ja ajattelutapojen ja niissä tapahtuneiden muutosten heijastajana.
Tutkimuksessa selvitetään, mitä laulu ja siihen liittyneet tulkinnat ja merkitykset kertovat ajan hengestä ja sen muutoksista. Laulun reseptiohistoria muodostaa kaaren, jossa lähtökontekstin lähetysdiskurssi edustaa lähetyksen innoikkaimman vuosisadan aatemaailman kaanonia, johon myöhemmät tekstit reagoivat. Musta Saara -laulun teksti representoi 1800-luvun lopun "pakanalähetyksen" aatemaailmaa, jota Weikkolinin kirja tukee. Rislakin näytelmä edustaa 1950- ja 1960-luvun taitteen yhteiskunnallista kritiikkiä, lähetysaatteeseen kohdistuvaa vastakirjoitusta. Löytyn sanoitus edustaa kehitysyhteistyön aikakautta ja lähetystyön taaksepäin katsovaa jälkikoloniaalista itsereflektiota. Sandellin Musta Saara -laulun historiallinen merkitys ja symboliasema ovat muodostuneet teoksen ja lukijakunnan jatkuvassa vuoropuhelussa. Nykyisessä lähetysajattelussa Musta Saara edustaa jäännettä menneisyydestä, mutta laulun historia toimii edelleen siltana pohdittaessa lähetystyön aatemaailman muutoksia.
Avainsanat: Musta Saara, lähetysaate, Lina Sandell, hengellinen laulu, merkityshistoria, konteksti, jälkikoloniaalinen, diskurssi, tekstianalyysi, reseptio.