Flaminica Dialiksen uskonnollinen rooli Rooman tasavalta- ja keisariajalla
MUSTONEN, PIA (2010)
MUSTONEN, PIA
2010
Historia - History
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-02-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20339
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20339
Tiivistelmä
Flamenit olivat Roomassa ainoat papit, jotka oli omistettu yksittäisille jumalille, vaikkakin he saattoivat osallistua myös muiden jumalten kultteihin. Viidentoista flamenin kollegiossa hierarkiassa korkeimmalla oli flamen Dialis, Juppiterin ylipappi. Flamen Dialiksen puoliso, flaminica Dialis, oli Rooman valtionuskonnossa yksi harvoista naisista, joilla oli arkaaiselta ajalta periytyvä pappisrooli. Flaminica osallistui puolisonsa rinnalla Juppiterin kulttiin, ja he toimivat uskonnollisessa funktiossaan erottamattomasti yhdessä. Aikaisempi tutkimus on keskittynyt pitkälti flamen Dialikseen ja jättänyt flaminican tämän varjoon. Tässä tutkimuksessani pyrin selventämään kuvaa flaminica Dialiksesta ja hänen roolistaan roomalaisessa valtionuskonnossa; hänen flamen-puolisoaan esittelen lähinnä aiheen taustoituksen yhteydessä sekä suhteessa flaminicaa koskeviin velvollisuuksiin.
Laajassa mielessä tutkimuskysymyksenä on selvittää, mitä velvollisuuksia flaminica Dialiksen virkaan kuului. Tämä jakautuu kahteen osa-alueeseen: flaminicalla oli oma roolinsa uskonnollisena toimijana, mutta tämän lisäksi hänen virka-asemaansa liittyi useita velvoitteita erityisesti hänen ulkoasunsa suhteen. Kysymys flaminica Dialiksen toiminnasta jakautuu edelleen kahtia: flaminica toimi puolisonsa avustajana, mutta hänellä oli myös oma itsenäinen tehtävänsä tiettyjen seremonioiden yhteydessä. Itse uskonnollisen toimijan lisäksi lähestyn aihetta myös kontekstin kautta ja tutkin sekä juhlia, joissa flaminicalla oli tehtävänsä, että kyseisten seremonioiden mahdollisia yhteyksiä toisiinsa ja muihin vastaavina näyttäytyviin rituaaleihin. Kysymystä flaminican ulkoasusta lähestyn selvittämällä hänen vaatetuksensa ja hiuslaitteidensa eri yksityiskohdat, niiden käyttöä ja merkitystä muissa konteksteissa sekä niiden nimien etymologiaa.
Tärkeimpänä lähdeaineistona ovat roomalaiset aikalaiskirjoittajat. Muun lähdeaineiston - lakitekstien ja piirtokirjoitusten - osuus jää marginaaliseksi ja toimii lähinnä taustoittamassa eräitä detaljeja. Käytetyt lähteet ulottuvat ajallisesti n. 100-luvulta eaa. 500-600-luvulle jaa., painottuen 1. ja 2. vuosisadalle. Tämän tutkielman kuvaus flaminica Dialiksesta ja hänen tehtävistään pohjautuu siis siihen, millaisina ne tunnettiin tasavalta-ajan lopulla ja keisariajan alussa, josta suurin osa alkuperäislähteistä on peräisin. Varsinaisten historiateosten lisäksi flaminica Dialista koskevaa informaatiota on säilynyt myös mm. erityyppisissä sanakirjoissa, etymologisissa selityksissä ja kommentaareissa.
Flaminica Dialiksen ulkoasu manifestoi hänen yhteiskunnallista ja uskonnollista statustaan: eri asusteet ilmaisivat sekä kuulumista tiettyyn matroonien ryhmään että erottautumista tavallisista naisista sakraaliksi henkilöksi. Perusvaatetuksena oli, kuten kaikilla matroonilla, tunica ja sen päälle puettu stola sekä hiuksiin sidotut karstatusta villasta tehdyt nauhat, vittae. Flaminican hiukset oli sidottu tutulukseksi, kierretyistä hiussuortuvista kootuksi korkeaksi nutturaksi, joka oli materfamiliaksen tunnusomainen kampaus. Roomalaiset auktorit viittaavat kolmeen erilaiseen vaatekappaleeseen, jotka olivat osa flaminica Dialiksen virka-asua: flammeum, venenatum ja rica; lisäksi rituaaliasusteena mainitaan granaattiomenan oksasta taivutettu arculum tai inarculum. Flaminican ulkoasun detaljeista parhaiten tunnettu on morsiushuntuna käytetty liekinvärinen flammeum, mutta muiden asusteiden suhteen niukat ja epätarkat kuvaukset ovat johtaneet tutkijat useisiin ristiriitaisiin tulkintoihin. Flaminican tutuluksen ympärille oli kiedottu rica, pieni huivi, jolla naiset peittivät päänsä uhratessaan. Uhritoimituksia varten flaminica sitoi valkoisella vittalla rican päälle arculumin, granaattiomenapuun oksasta tehdyn seppeleen. Yhtenä flaminica Dialista koskevana sääntönä hänen tuli peittää itsensä venenatumilla; lähdeaineiston pohjalta venenatum on käsitettävissä lähinnä palliumin kaltaiseksi, purppuraiseksi rituaaliviitaksi.
Osa flaminica Dialikseen kohdistuneista tabuista ja uskonnollisista velvollisuuksista on selvästi yhteydessä hänen asemaansa Juppiterille omistautuneen flamen-pariskunnan osapuolena. Useimmat flamen Dialista koskevista velvoitteista ja kielloista koskivat myös hänen puolisoaan, ja oli monia seremonioita, joita flamen Dialis ei voinut suorittaa ilman vaimonsa apua. Flaminican rooli täydensi flamenin roolia: virkaa toimitti pariskunta, ei yksittäinen pappi. Flamen-pariskunnan sekä rex ja regina sacrorumin uskonnolliset velvollisuudet periytyivät Rooman varhaisilta kuninkailta, ja näiden kahden pappisparin toiminnassa on nähtävissä tietty symmetria. He uhraavat kaupungille tärkeille jumalille kukin omana päivänään ja muodostavat johdonmukaisen kokonaisuuden, jossa jokaisella on oma funktionsa.
Eräiden riittien yhteydessä flaminica Dialiksen tehtävänä oli toimia esimerkkinä muille kaupungin naisille: päivät, jolloin flaminica ei saa kammata hiuksiaan, ovat yhteydessä avioitumiskieltoon. Nämä tapaukset poikkeavat olennaisesti muista flaminicaan kohdistuneista tabuista kahdessa suhteessa: ne viittaavat ulkoisilta piirteiltään suruasuun ja liittyvät vanhan kalenterin tiettyihin juhliin. Ensimmäinen flaminican tabuperiodeista ajoittuu maaliskuuhun, Salii-pappien kulkueiden päiviin. Toukokuussa flaminica pukeutui Argei-riitin takia tavalla, joka täytti kaikki suruasun piirteet: kampaamattomuuden lisäksi hän ei saanut myöskään peseytyä eikä koristautua. Kolmas ja viimeinen tabuperiodi ajoittui kesäkuun kahteen ensimmäiseen viikkoon, Vestalian päättymisen päivään asti. Kyseisten seremonoiden mahdollisia yhteyksiä toisiinsa sekä vastaavina näyttäytyviin rituaaleihin on flaminica Dialikseen liittyvissä tutkimusartikkeleissa käsitelty vain varsin pinnallisella tasolla; todistusaineiston pohjalta esitän teoriana näiden taustalla olleen puhdistavan merkityksen. Tätä tukee myös Ovidiuksen maininta helmikuisesta rituaalista, jota varten flaminica Dialis sai pinjanoksan pyytäessään februaa, puhdistamisen välinettä. Flaminican esiintyminen kampaamattomana oli kaupungin naisille merkkinä siitä, että elettiin avioitumiselle erityisen epäsuotuisaa aikaa; oletettavasti liikkeellä olevat voimat saattoivat vaarantaa nuoren morsiamen hedelmällisyyden. Flaminica Dialis ei kuitenkaan ole osallisena kaikissa julkisissa puhdistusriiteissä, vaan häntä koskevat tabuperiodit näyttäisivät yhdistyvän nimenomaan kaupungin rajojen sisäpuolella suoritettuihin, kaupungin aluetta koskeviin puhdistusriitteihin.
Laajassa mielessä tutkimuskysymyksenä on selvittää, mitä velvollisuuksia flaminica Dialiksen virkaan kuului. Tämä jakautuu kahteen osa-alueeseen: flaminicalla oli oma roolinsa uskonnollisena toimijana, mutta tämän lisäksi hänen virka-asemaansa liittyi useita velvoitteita erityisesti hänen ulkoasunsa suhteen. Kysymys flaminica Dialiksen toiminnasta jakautuu edelleen kahtia: flaminica toimi puolisonsa avustajana, mutta hänellä oli myös oma itsenäinen tehtävänsä tiettyjen seremonioiden yhteydessä. Itse uskonnollisen toimijan lisäksi lähestyn aihetta myös kontekstin kautta ja tutkin sekä juhlia, joissa flaminicalla oli tehtävänsä, että kyseisten seremonioiden mahdollisia yhteyksiä toisiinsa ja muihin vastaavina näyttäytyviin rituaaleihin. Kysymystä flaminican ulkoasusta lähestyn selvittämällä hänen vaatetuksensa ja hiuslaitteidensa eri yksityiskohdat, niiden käyttöä ja merkitystä muissa konteksteissa sekä niiden nimien etymologiaa.
Tärkeimpänä lähdeaineistona ovat roomalaiset aikalaiskirjoittajat. Muun lähdeaineiston - lakitekstien ja piirtokirjoitusten - osuus jää marginaaliseksi ja toimii lähinnä taustoittamassa eräitä detaljeja. Käytetyt lähteet ulottuvat ajallisesti n. 100-luvulta eaa. 500-600-luvulle jaa., painottuen 1. ja 2. vuosisadalle. Tämän tutkielman kuvaus flaminica Dialiksesta ja hänen tehtävistään pohjautuu siis siihen, millaisina ne tunnettiin tasavalta-ajan lopulla ja keisariajan alussa, josta suurin osa alkuperäislähteistä on peräisin. Varsinaisten historiateosten lisäksi flaminica Dialista koskevaa informaatiota on säilynyt myös mm. erityyppisissä sanakirjoissa, etymologisissa selityksissä ja kommentaareissa.
Flaminica Dialiksen ulkoasu manifestoi hänen yhteiskunnallista ja uskonnollista statustaan: eri asusteet ilmaisivat sekä kuulumista tiettyyn matroonien ryhmään että erottautumista tavallisista naisista sakraaliksi henkilöksi. Perusvaatetuksena oli, kuten kaikilla matroonilla, tunica ja sen päälle puettu stola sekä hiuksiin sidotut karstatusta villasta tehdyt nauhat, vittae. Flaminican hiukset oli sidottu tutulukseksi, kierretyistä hiussuortuvista kootuksi korkeaksi nutturaksi, joka oli materfamiliaksen tunnusomainen kampaus. Roomalaiset auktorit viittaavat kolmeen erilaiseen vaatekappaleeseen, jotka olivat osa flaminica Dialiksen virka-asua: flammeum, venenatum ja rica; lisäksi rituaaliasusteena mainitaan granaattiomenan oksasta taivutettu arculum tai inarculum. Flaminican ulkoasun detaljeista parhaiten tunnettu on morsiushuntuna käytetty liekinvärinen flammeum, mutta muiden asusteiden suhteen niukat ja epätarkat kuvaukset ovat johtaneet tutkijat useisiin ristiriitaisiin tulkintoihin. Flaminican tutuluksen ympärille oli kiedottu rica, pieni huivi, jolla naiset peittivät päänsä uhratessaan. Uhritoimituksia varten flaminica sitoi valkoisella vittalla rican päälle arculumin, granaattiomenapuun oksasta tehdyn seppeleen. Yhtenä flaminica Dialista koskevana sääntönä hänen tuli peittää itsensä venenatumilla; lähdeaineiston pohjalta venenatum on käsitettävissä lähinnä palliumin kaltaiseksi, purppuraiseksi rituaaliviitaksi.
Osa flaminica Dialikseen kohdistuneista tabuista ja uskonnollisista velvollisuuksista on selvästi yhteydessä hänen asemaansa Juppiterille omistautuneen flamen-pariskunnan osapuolena. Useimmat flamen Dialista koskevista velvoitteista ja kielloista koskivat myös hänen puolisoaan, ja oli monia seremonioita, joita flamen Dialis ei voinut suorittaa ilman vaimonsa apua. Flaminican rooli täydensi flamenin roolia: virkaa toimitti pariskunta, ei yksittäinen pappi. Flamen-pariskunnan sekä rex ja regina sacrorumin uskonnolliset velvollisuudet periytyivät Rooman varhaisilta kuninkailta, ja näiden kahden pappisparin toiminnassa on nähtävissä tietty symmetria. He uhraavat kaupungille tärkeille jumalille kukin omana päivänään ja muodostavat johdonmukaisen kokonaisuuden, jossa jokaisella on oma funktionsa.
Eräiden riittien yhteydessä flaminica Dialiksen tehtävänä oli toimia esimerkkinä muille kaupungin naisille: päivät, jolloin flaminica ei saa kammata hiuksiaan, ovat yhteydessä avioitumiskieltoon. Nämä tapaukset poikkeavat olennaisesti muista flaminicaan kohdistuneista tabuista kahdessa suhteessa: ne viittaavat ulkoisilta piirteiltään suruasuun ja liittyvät vanhan kalenterin tiettyihin juhliin. Ensimmäinen flaminican tabuperiodeista ajoittuu maaliskuuhun, Salii-pappien kulkueiden päiviin. Toukokuussa flaminica pukeutui Argei-riitin takia tavalla, joka täytti kaikki suruasun piirteet: kampaamattomuuden lisäksi hän ei saanut myöskään peseytyä eikä koristautua. Kolmas ja viimeinen tabuperiodi ajoittui kesäkuun kahteen ensimmäiseen viikkoon, Vestalian päättymisen päivään asti. Kyseisten seremonoiden mahdollisia yhteyksiä toisiinsa sekä vastaavina näyttäytyviin rituaaleihin on flaminica Dialikseen liittyvissä tutkimusartikkeleissa käsitelty vain varsin pinnallisella tasolla; todistusaineiston pohjalta esitän teoriana näiden taustalla olleen puhdistavan merkityksen. Tätä tukee myös Ovidiuksen maininta helmikuisesta rituaalista, jota varten flaminica Dialis sai pinjanoksan pyytäessään februaa, puhdistamisen välinettä. Flaminican esiintyminen kampaamattomana oli kaupungin naisille merkkinä siitä, että elettiin avioitumiselle erityisen epäsuotuisaa aikaa; oletettavasti liikkeellä olevat voimat saattoivat vaarantaa nuoren morsiamen hedelmällisyyden. Flaminica Dialis ei kuitenkaan ole osallisena kaikissa julkisissa puhdistusriiteissä, vaan häntä koskevat tabuperiodit näyttäisivät yhdistyvän nimenomaan kaupungin rajojen sisäpuolella suoritettuihin, kaupungin aluetta koskeviin puhdistusriitteihin.